Mitä lapsuuden lääkäritraumoja sinulla on?

Tärykalvon puhkominen toistuvien korvatulehdusten "hoitamiseksi". Kortisonipistokset pieniin niveliin ilman mitään rauhoittavia/nukutusta.

Nyt olen päässyt jo aika hyvin yli, mutta lapsena verikokeiden ottaminen oli hyvin vaikeaa ja tän seurauksena mulla on kyynärtaipeet edelleen nelikymppisenä arvolla, kun niitä on ronkittu lapsuudessa. Kiva näyttää suunnilleen vanhalle narkkarille..

Tuosta oli pitkäaikainen kammo perusverikokeiden ottamisesta. Sormenpäästä hemoglobiinimittaus oli ok, lävistysten teettäminen ei ole tehnyt pahaa jne, mutta verikoe oli pitkälle parikymppiseksi saakka ihan kamalaa taistelua istua hiljaa ja yrittää olla pyörtymättä.

Terveydenhoitaja kirjoitti terveystarkastuslappuuni lievää ylipainoa, kun olin kolmannella luokalla. Olin n. 130 cm pitkä ja painoin 28 kg. En koskaan vienyt kyseistä lappua kotiin vaan piilotin sen reppuuni, koulun pihalla rypisitin lapun ja huuhtelin sen sadevesiviemäriin.

Hemoglobiini joka otettiin sormenpäästä. Inhoan sitä vieläkin. Kyynärtaipeesta otettavat verikokeet ei haittaa mitään. Mutta miksi ihmeessä sormenpäästä, missä on erittäin hyvä tunto, pitää ottaa verikoe?

Suppoa joka vaivaan

Rokotukset

Se kun piti lapsena hyppiä yhdellä jalalla jossain terveystarkastuksessa. Kompastuin roskikseen ja sain tikit silmäkulmaani.

Lääkäri tutki peräaukkoa ja peräsuolta. Ensin kyseli että sattuuko ja tutki sormin. Lääkäri myös työnsi sisään ilmeisesti jonkun tähystimen, joka sattui.

Kun menin lääkäriin 10-vuotiaana kurkkukivun takia lääkäri halusi kirjoittaa e-pillerireseptin. Sanoin että en halua sitä. Lääkäri sanoi että tarviit sen kuitenkin kohta. Kerroin asiasta vanhemmilleni ja he soittivat tuolle lääkärille. En uskaltanut moneen vuoteen mennä lääkäriin ja en aikuisenakaan hankkinut e-pillereitä.

Noin viisivuotiaana tyttönä putosin hajareisin aidan päälle ja ai että kun sattui. Äitini vei minut lääkäriin. Lääkäri (mies) oli todella tyly ja kovakourainen. Oloni oli häväisty, kun jalkojenväli oli tutkittu. Muistan vieläkin tunteen hyvin. Kun nousin hoitopöydältä, juoksi saman tien lääkärin luo ja potkaisin häntä sääreen niin lujaa kun jaksoin. Lääkäri alkoi moittia minua, mutta hiljeni äitini sanottua hänelle jotain mitä en muista. Lääkäriltä päästyämme äitini kehui käytöstäni ja sanoi, että naisen ei tule sietää keneltäkään huonoa kohtelua. Ei edes mieslääkäreiltä.

Traumaattisin ja nöyryyttävin olin ummetuksen syyn selvittely kun olin tokaluokalla. Jäädyin totaalisesti kun lääkäri laittoi hanskoja käsiin ja pyysi laskemaan housuja ja tajusin mitä tapahtuu. Ei se niinkään sattunut, mutta tuntui erittäin inhottavalta. Pisteet lääkärille siitä että kertoi koko ajan mitä tapahtuu.

Hampaan poraaminen ilman puudutusta. 90-luvulla ei puudutettu hammaslääkärissä. Olin 11-12-vuotias ja muistan vieläkin sen järkyttävän kivun. Hammaslääkäri oli tosi tyly ja ilkeä ja siinä poratessaan sanoi, että ei kannattaisi syödä karkkia.

Siihen aikaan mentiin koulusta oppilasporukalla hammaskääkäriin. Sitten odotushuoneessa peloteltiin muita ja naurettiin oven takana toisille.

Vielä 40-vuotiaanakaan en selviä hammaslääkärireissuista ilman rauhoittavaa.