Miten voi päästä yli epäoikeudenmukaisuuden tunteesta?
Kun on tullut kohdelluksi tosi huonosti, eikä tekijä pahoittele tai kukaan pidä mun puolia
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Oman itsensä takia ei kannata katkeroitua.
Kyllä tiedän tämän. Mutta nyt kysynkin miten päästä eroon epäoikeudenmukaisuuden tunteista, etten kstkeroituisi?
Tämä on hyvä kysymys, jota itsekin usein olen miettinyt.
Ei ole oikeastaan muuta keinoa, kun ymmärtää se, että sinä et tehnyt mitään väärää, vaan vika on väärintekijässä. Sinä et myöskään pysty kontrolloimaan muiden tunteita kuin omiasi, eli älä odota että joku muu parantaa oloasi pyytämällä anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman itsensä takia ei kannata katkeroitua.
Kyllä tiedän tämän. Mutta nyt kysynkin miten päästä eroon epäoikeudenmukaisuuden tunteista, etten kstkeroituisi?
Katse tulevaisuuteen, eikä menneiseen.
Toi on aika vaikee juttu. Mulla useita epäreiluja tapahtumia/tekoja ja ne aina vuosikymmentenkin jälkeen tulee mieleen. Aika ei aina paranna. Oon miettiny et varmaan johtuu siitä et asia ei oo loppuunkäsitelty. Antaisin nykyään neuvon että väärin kohdellut pitää kohdata ja kertoa tavalla tai toisella et teit väärin. Joissain tapauksissa myös kosto on paikallaan, oman mielenterveyden vuoks.
Monet ääriajattelijat ovat vihaisia ja kokeneet epäoikeudenmukaisuutta. Tämä on siis tuhannen taalan kysymys
Jos sitä ei voi kiertää, ylittää eikä alittaa, niin täytyy mennä lävitse.
Aika tekee tehtävänsä ja maailma ei ole aina reilu vaikka näin haluaisi. Itsekin herkkänä välillä kipuilen näiden kanssa, mutta oppinut että nämä tunteet menee ajan myötä ohi. Kiusattavaksi ei toki kannata jäädä eli huonosta tilanteesta kannattaa pyrkiä pois, mutta siihen ei kannata aina jäädä jumiin että oikeuden ja oikeudenmukaisuuden pitäisi toteutua. Eikä muita yleensä kiinnosta ottaa kenenkään puolia, valitettavasti.
En oikein tiedä muuta tapaa kuin tosiaan "menemällä läpi tunteesta". Itse käsitän sen niin, että antaa itselleen luvan tuntea niin kuin tuntee.
Minä tein käytännössä niin, että silloin kun tuntui pahalta (eihän se tunne kuitenkaan ihan jatkuvasti ole mielessä, vaikka joskus saattaa pulpahtaa mieleen ihan muutaman minuutinkin välein), niin sanoin itselleni että ok, tältä nyt tuntuu, tosi pahalta, mutta se on ihan ok, näin saa tuntea. Kaikki on ihan ok, vaikka tuntuu näin pahalta, ei ole mitään hätää. Ja tämäkin tunne menee ohi, joskus kaikki on taas hyvin, vaikka nyt tuntuu pahalta.
Voisiko joku tuollainen auttaa myös sinua? Eihän se itse asiaa muuta, mutta ilmeisesti asia on sellainen, että siihen et voi vaikuttaa, joten sinun on vaikutettava siihen, miten asian tunnet ja näet, millaisen tarinan siitä itsellesi kerrot. Ensin käsiteltävä pahimmat tunteet, sen jälkeen voit alkaa ajatella, että ko. tapaus on vain yksi asia elämässä, se vaikuttaa nyt suurelta, mutta onko sillä merkitystä vielä vuoden päästä, entä 10 vuoden päästä? Jne.
On vain hyväksyttävä että kaikilla ei ole käsitystä oikeasta ja väärästä. Odottamaan ei kannata jäädä.
Mä katkeroidun koko ajan pahemmin.
En haluaisi tuntea näin ja hetkittäin ymmärrän miltä tuntuisi päästä eteenpäin, mutta niitä tekoja joista olen katkera, on vaan liikaa.
Mä en enää jaksa sitä että mun pitäis vaa antaa olla ja joka hiton kerta väärintekijät vaan porskuttaa ja ottaa sen eteenpäin menemisen merkkinä siitä että mitään väärää ei tapahtunutkaan, mä olin väärässä ja he ei oo tehneet koskaan mitään väärin.
Mun pinna on ollut liian pitkä ja sitä on käytetty hyväksi. Mutta jossain vaiheessa mullekin riittää.
Sellaista on miehen elämä, kun ei kelpaa ihastuksilleen.
Se viha ja suru pitäisi saada tuntea ennen kuin voi päästä yli ja tarvitsisi jonkun jolta saada siihen tukea ja myötätuntoa. Eikä _missään nimessä_ pidä olla kaltoinkohtelijoiden kanssa tekemisissä jos vaan mitenkään mahdollista. Moni hakkaa päätään seinään esim. lapsuudenperheeseensä liittyen kun on jollain tavalla riippuvainen heistä edelleen. Tämä ei ollut moite vaan ihan vaan fakta, näin käy usein kaltoinkohdulle lapselle kun on niin syvässä se huonommuuden kokemus ("enhän mä pärjää omillani.")
Oman itsensä takia ei kannata katkeroitua.