Mikä on vaikein tai rankin asia, minkä olet kokenut elämässäsi?

Vuokrakokeilu, mutta sattui kelvoton vuokralainen ja ajauduin kynityksi josta aiheutui muistisairaus.

Kaikista traumaattisinta on ollut krooniseen kipusairauteen sairastuminen ja pitkäksi aikaa heitteillejättö terveydenhuollon osalta. Pershäröisistä vanhemmista, koulukiusaamisesta ym. paskasta pystyin kuitenkin selviämään. Nyt olen sellaisen vastuksen kanssa tekemisissä että tää tuntuu vievän multa kaiken. Mutta en piruuttani luovuta kun olen tänne asti tullut.

Luulin, että puolison kuolema on rankinta, minkä ikinä voi kokea. Mutta sitten kun lapsi sairastui syöpään, se on on ollut vielä rankempaa.

Mieheni kuolemaviime keväänä.

45vuotta yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Äidin katoaminen viikkoa ennen joulua ja hänen ruumiinsa löytyminen vasta pääsiäisen jälkeen.

No mihin se oli menny? Mitä oli tehny? Kerrohan.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se että sairastan estynyttä persoonallisuushäiriötä.Vaikutti aika paljon elämään ja ihmissuhteisiin 18-29 vuotiaana ( niitä ei siis juurikaan ollut) Onneksi tapasin ihanan kumppanin kolmikymppisenä.

Millainen sukupuolielämä sinulla on? Kerrothan tarkasti.

Vierailija kirjoitti:

Isän itsemurhayritys ja masennus sisarukseni Kuoleman jälkeen.

Miksi sun isä sua tollain haluaa rassata?

Job kirjoitti:

Saimme nopeassa tahdissa 5 lasta(mukana kaksoset ).

Elämä vaikutti olevan mallillaan, olimme ostaneet appivanhemmiltani perheyrityksen ja talon.

Viimeistä lasta odottaessa kävi ilmi, että ensimmäisellä on ongelmia kehityksessä ja pian tämän jäljeen, että toisellakin on samoja ongelmia, vielä vaikeampana.

Elimme pitkään pikkulapsi-suurperhearkea, jossa oli keskivaikeasti ja syvästi kehitysvammaiset lapset, vaikeammin kv. ei juuri nukkunut öisin.

2 terveistä lapsista sairastui neurologiseen sairauteen, puolisoni syöpään.

Yrityksessä auttanut appi kuoli lyhyen sairastelun jälkeen, anoppi oli pitkään puolipsykoottinen tarviten apua hänkin.

Nyt kehitysvammaiset lapsemme ovat täysi-ikäisiä ja asuvat palvelutalossa.

Puolisoni parani syövästä.

Lasten neurologiset sairaudetkin ovat nyt hallinnassa, tosin vanhemmalla keväällä sairaus kummitteli yo- kirjoitusten aikoihin.

Nuorin lapsi täyttää kohta 15.

Miksi ei ehkäisyä, jos noin kovia panemaan. Ei ymmärrä. Järjetöntä. Oletteko ihan normaaleja vai ette. Ihme porukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman irrottaminen hirrestä.

Miten sä yletit? Tietenkin kiinnostaa nyt, missä se roikkuminen tapahtui.

Olin 20v, kun 19v nainen valehteli käyttävänsä ehkäisyä. Tuli raskaaksi ja tunnusti tehneensä näin tahallaan, "jotta lapsi sitoisi meidät yhteen" ja menisimme mm. naimisiin. Olikin kohdun ulkopuolinen raskaus ja plääninsä kusi. Se valtava helpotus, kun sain tiedon! 

Lopunikääni en ole halunnut lasta. Enkä luottanut täysin yhteenkään naiseen suhteissani.

M50

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se että sairastan estynyttä persoonallisuushäiriötä.Vaikutti aika paljon elämään ja ihmissuhteisiin 18-29 vuotiaana ( niitä ei siis juurikaan ollut) Onneksi tapasin ihanan kumppanin kolmikymppisenä.

Kerro minulle millaista se on, ja voiko olla jotain erilaisia versioita siitä? Minua ihan kiinnostaa, sillä tapasin yhden mukavlta tuntuvan henkilön, ja hän antoi puheistaan tuon vaikutelman, mutta käyttäytyminen oli ihan ristiriitaista, esim. Ei aloittanut keskusteluja minun kanssani, mutta vastasi aina, ja sitten toisaalta pystyy osallistumaan sosiaalisessa mediassa isompien ryhmien keskusteluihin. Tässä on paljon muutakin, mutta haluan vain saada jonkinlaisen käsityksen. 

Äitini itsemurha. 

Lapsuudessa isäpuolen tekemä seksuaalinen hyväkuskäyytö joka alkoi kun olin 7 v. Oman biologisen isän huumeidenkäyttö ja se kun näin isän piikittävän heroiinia suoneen. Huumemyyntiin osallistuminen 8 vuotiaana kun isä lähti karkuun velkojia parvekkeelta,näitä tapahtui paljon.

Nyt aikuisena ex miehen väkivaltaisuus lastamme kohtaan,se kun lapsi huutaa että äiti auta. Se kun sain aivovereniertohäiriön nyt kun olen totaaliyh,jatkuva köyhyys työttömyyden takia.

Avioero yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta. Tai ei oikeastaan ero, vaan ne onnettomat sinnittelyn vuodet ennen eroa. Vatvoin eroajatuksissa todella pitkään, varmaan 6-7 vuotta. 

Lapsen kehityksen haasteet ja isot vaikeudet koulussa oli todella raskasta aikaa. Jäin hoitamaan asiaa täysin yksin, miestä ei kiinnostanut pätkääkään eikä osallistunut mihinkään.

Rakkaan veljeni sairastuminen psyykkisesti ja vammautuminen päihteiden kanssa sekoillessa. Aivan hirveä tragedia, jota on vaikea käsitellä ja ajatella vieläkin, vaikka veli on elänyt hoitolaitoksessa nyt jo vuosia. 

On muitakin raskaita kokemuksia, mm. oma vakava sairastuminen, jota käsittelen edelleen, sillä tauti ei parane, mutta etenemistä voidaan onneksi hidastaa. Tai omien vanhempien kuolema ja äidin saattohoitoaika.

Elämä ei ole ollut helppoa, mutta kaiken keskellä nautin silti hyvästä arjesta ja elämässäni on enemmän kaikkea ihanaa ja hyvää. Kaikesta yllä olevasta koen selvinneeni ja monessa tilanteessa asiat ovat kuitenkin kääntyneet parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

9v kestänyt systemaattinen koulukiusaus ja sen seuraukset. Elin 28ekaa vuotta ajatuksella ettei musta ole mihinkään.. Pidin itseäni tyhmänä jne.

Nyt 44v suht hyvin menestyneenä harmittaa etten käynyt kouluja, olisi ollut kapasiteettia vaikka mihin.

Eikö sinulla ollut lähipiiriä tai aikuisia. Yleensä  kouluttautuminen liittyy lapsuuden perheen arvoihin ja korkealle kouluttautuneilla se kulkee suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Olin 20v, kun 19v nainen valehteli käyttävänsä ehkäisyä. Tuli raskaaksi ja tunnusti tehneensä näin tahallaan, "jotta lapsi sitoisi meidät yhteen" ja menisimme mm. naimisiin. Olikin kohdun ulkopuolinen raskaus ja plääninsä kusi. Se valtava helpotus, kun sain tiedon! 

Lopunikääni en ole halunnut lasta. Enkä luottanut täysin yhteenkään naiseen suhteissani.

M50

Mies voi hoitaa myös ehkäisyn. 19 vuotias on vielä lapsi ajatuksiltaan. Naurettavaa mennä tuollaisen tekosyyn taakse.

Toistaiseksi olen kokenut rankimmaksi esiteini-iässä alkaneen isän järjetttömän ja mielivaltaisen käytöksen. Narsisti piti ja pitää edelleen koko perhettä varpaillaan, on epäystävällinen, aina oikeassa, väkivaltainen, harrastaa henkistä väkivaltaa, arvostelee, on kateellinen. Onneksi selvisin siitä kaikesta paremmin kuin muu perhe sillä olin paljon poissa kotoa ja muutinkin sitten pois. Nuorempia sisaruksia käy hieman sääli kun joutuivat jäämään. Varmasti vaikutti heidän elämäänsä ja sen voi nähdä heidän elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 20v, kun 19v nainen valehteli käyttävänsä ehkäisyä. Tuli raskaaksi ja tunnusti tehneensä näin tahallaan, "jotta lapsi sitoisi meidät yhteen" ja menisimme mm. naimisiin. Olikin kohdun ulkopuolinen raskaus ja plääninsä kusi. Se valtava helpotus, kun sain tiedon! 

Lopunikääni en ole halunnut lasta. Enkä luottanut täysin yhteenkään naiseen suhteissani.

M50

Mies voi hoitaa myös ehkäisyn. 19 vuotias on vielä lapsi ajatuksiltaan. Naurettavaa mennä tuollaisen tekosyyn taakse.

Tyypillinen petollisen valehtelija- "minä, minä, minulle lapsi keinolla millä hyvänsä"  -naisen vastaus/reaktio.

Juuri Sinunlaistesi takia kärsii ne vielä jotenkin ilman mt -ongelmia selvinneet, tavalliset, mukavat ja ystävälliset naiset.

Sairastuminen teini-ikäisenä kroonisesti ja sitä seuranneet jatkuvat kivut, burn out, vuosikausien keskivaikea-vaikea masennus ja itsemurhayritys. Jouduin tämän takia luopumaan kaikista tulevaisuuden haaveista, mikä otti todella koville. 

Läheisten tuen, jonkun itsestä löytyneen sisun ja lääketieteen avulla onnistuin lopulta nousemaan tuosta kuopasta, sain opiskeltua ja päädyin monen mutkan kautta sellaiseen työhön ja alalle, josta en teininä osannut edes uneksia. Sairauskin on onneksi ollut jo pitkään hallinnassa. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että tuo oli todella arvokas oppimiskokemus ja se teki minusta empaattisemman ja sitkeämmän ihmisen, mutta samaa en kyllä toivoisi kenellekään toiselle.