Onko oikein että lapsi / nuori kasvaa eristyksissä

No, voihan tuo tuottaa myöhemmin ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja maailmalle lähdössä..

Nykyään kukaan ei voi olla eristyksissä

Netissä on sitten tuollaisen ulkomaailma.

Miten kaukana kaikesta ap?

Minä olin juuri tuollainen lapsi. Tosin sekä isä että äiti oli kotona (maatilalla töissä), lisäksi oli mummo ja vaari ja iso liuta muita sukulaisia. En kokenut koskaan olevani eristyksissä mistään. Kävin koulua, harrastuksiin ei kuskattu. Lomaa ei ollut koskaan. 

Asiaa tottui ja ei kaivannut mitään, metsässä ja pihalla leikittiin ja isompana oli sitten maatilan töitä ja aikanaan opiskelu toisella paikkakunnalla. Sitten töihin, naimisiin ja muutto toiselle paikkakunnalle kauas kaikesta. 

Olen siis koko ikäni ollut eristyksissä....ja tykkään siitä.

Meidän nuorella on tossa piha täynnä erilaisia välineitä joiden kanssa hän voi ihan vapaasti kulkea.

Vihasin eristyksissä olemista lapsena ja nuorena. Kavereita ei ollut lähellä ja kaikki piti aina suunnitella todella tarkkaan. Nettiyhteyksissä aina ongelmia ja melkein ainoa viihdyke oli kirjat ja siskon hoitaminen. Olen jo kolmekymppinen, mutta edelleen todella arka lähtemään esimerkiksi baareihin. Koen, että tuon eristyksissä oleminen on osa syy siihen, että minulla on tapana ylianalysoida sosiaalisia tilanteita ja vältellä niitä. Nautin maalla ja eristyksissä mökkeilystä kesäisin, mutten ikinä enää suostu asumaan maalla. Haluan päästä kävellen kauppaan. Kaupungissa asuminen antaa niin paljon vapautta elämään ja mahdollisuuksia!