Huonot välit perheen sisällä? Millaiset välit on

Oho, teimme melkein samanlaisen aloituksen samaan aikaan! T. Toisen ketjun tekijä.

Kukaan ei riitele kenenkään kanssa, mutta kukaan ei myöskään osallistu liiemmin toistensa elämään emmekä juurikaan kyläile toistemme luona emmekä tapaile kuin harvakseltaan ja jotkut meistä haluavat ja myös saavat olla täysin omissa oloissaan. Minulla itselläni on melkein läheisemmät ja tiiviimmät suhteet sisarusteni jälkikasvuun kuin sisaruksiini.

Veljeni ei kutsunut minua lapsensa ylioppilasjuhliin. Mutta siskon ja äidin kutsui. Isosisko osti ennen lapselleni sentään joululahjan syntymäpäivälahjan nyt ei sitäkään lapsi 7v. Isososkon lapsia olen aikoinaan paljon hoitanut hän ei kertaakaan lastani. Veljeni siskoni ja äitini ei tule lapsen syntymäpäiville vaikka kutsuttu.

Omassa perheessä vittuilut ja toisen mollaamiset pitäisi olla nollassa. Kannustetaan ja tuetaan jokaisen elämää. Kaikki muu on shittiä. Kypsyyttä peliin ja yritetään olla empaattisia ja ymmärtäviä perheen jäsenille. Maailma kyllä lyö ihan riittävästi, ettei kotona tarvitse toisia mollata. Koti on jokaisen lepo ja turvapaikka. Jos näin ei ole voi perheen pyytää kasaan ja keskustella, missä nyt mennään.

Olen feidannut vanhempani. Olen heidän kanssaan näennäisesti väleissä, mutta välttelen kontaktia ja pidän kaikki kohtaamiset lyhyinä ja pinnallisina. Isäni on lyhyesti ilmaistuna aivan sairas persoonallisuus, jonka kohtaamisesta saa toipua viikon. Äitini olisi suht säällinen, mutta hän on isän uskollinen hovineito, joten on ollut pakko feidata hänetkin. Nämä ovat valitettavasti sellaisia asioita, joita ei voi puhua selväksi. Olkaa onnellisia te, joilla on elämässänne mukavat ja hyvää tahtovat vanhemmat.

Siskon mies teki oharit, lupasi firmastaan kesätöitä ja kun piti lähteä toiselle puolelle Suomea, ilmoitti, ettei töitä olekaan. Tämän jälkeen emme ole vierailleet puolin ja toisin, mutta jos tapaamme äitini luona, välit ovat normaalit.

Huonot välit? Mieluummin ei ehkä välejä ollenkaan

Lapsuudenperheen epäterveet roolitukset alkoivat aikuisena vaikuttaa niin oudoilta ja vierailta, että oli pakko irtautua oman mielenterveyden vuoksi. Puhumattomuuden kulttuuri yhdistettynä perinteiseen lellitty kultalapsi, musta lammas, ahkera raataja, syrjäänvetäytyvä alistuja -roolitukseen ja ikääntyvän äidin pahenevaan alkoholismiin ja narsismiin, oli liian rankka asia. Helpompaa vaan elää omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Olen feidannut vanhempani. Olen heidän kanssaan näennäisesti väleissä, mutta välttelen kontaktia ja pidän kaikki kohtaamiset lyhyinä ja pinnallisina. Isäni on lyhyesti ilmaistuna aivan sairas persoonallisuus, jonka kohtaamisesta saa toipua viikon. Äitini olisi suht säällinen, mutta hän on isän uskollinen hovineito, joten on ollut pakko feidata hänetkin. Nämä ovat valitettavasti sellaisia asioita, joita ei voi puhua selväksi. Olkaa onnellisia te, joilla on elämässänne mukavat ja hyvää tahtovat vanhemmat.

Olkaa onnellisia myös te vanhemmat, joilla on mukavat ja hyvää tahtovat lapset.