Lue keskustelun säännöt.
Uskoivaiset, mitä ajatella? Uskoni on jo pitkään ollut hiipumassa, mutta en ole ihan vielä
17.09.2010 |
luopunut siitä.
Äskettäin tuttavani sairastui erittäin vakavasti, ja huomasin rukoilevani näin: "Jeesus, tiedän ettei kanssasi pitäisi käydä kauppaa, mutta tämä on ainoa asia, jota pystyn rehellisesti ja sydämestäni rukoilemaan. Jos parannat ****n, niin olen valmis harkitsemaan vielä tosissani suhdettani sinuun. Uskoni on lähes mennyt, mutta tämä olisi minulle osoitus siitä, että teet sittenkin ihmeitä."
Niinhän siinä kävi, ettei tuttavani parantunut vaan kuoli. Minun uskonkriisini on toki pientä hänen perheensä surun rinnalla. Mutta mitä uskooni tulee, niin aika tyhjältä tuo takki näyttää.
Kommentit (5)
vastasikin aika hyvin, mutta jotain yritän sanoa.
Minun äitini kuoli pitkän sairauden jälkeen minun ja muiden rukouksista huolimatta. Miksi sitten edelleen uskon. Minulle usko on jotain liian todellista, jotenkin Jumalan olemassaoloa ei vain pääse pakoon, vaan usko on minussa. Epäilyistä huolimatta se ei mene pois. Ajattelen sen olevan lahja, minulle annettu, ei omasta uskottelusta ja epäuskosta riippuvainen. Tilanteessasi varmaan olisin varmasti odottavalla kannalla.
Joku raamatun henkilöistä sanoi muistaakseni: Minä uskon, auta minua epäuskossani. Ehkä tämän voisin ajatuksena sinulle jättää. Ei usko ole meistä kiinni tai kyvystämme uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että Jumalan aikakäsitys ona aivan eri kuin meidän.
Täällä maanpäällä viettämämme aika on aivan yksi hyttysen pyräys, sen pituudella ei ole merkitystä.
Ainoastaan taivaassa viettämällämme ajalla on joku merkitys?
t. samojen kysymysten kanssa painiskellut.
Olet oletettavasti aikuinen ihminen jonka ei pitäis enää uskoa "ihmeisiin".
arkinen elämä vie ajatukset hengellisyydestä. Toki välillä on aikoja jolloin tulee rukoiltua, mutta pääosin aika maallista meno on....!
Luulen että on ihan normaalia että välillä tulee epäuskon aikoja vaikka olis kuinka uskovainen.
Kannattaa lukea hengellistä kirjallisuutta tai kuunnella musiikkia, niistä saa paljon, vaikka kirkkoon asti ei jaksaiskaan raahautua.
Yksi mieleeni jäänyt kirja on Corrie ten Boom: Kätköpaikka, se kannattaa lukea vaikkei uskonasiat kiinnostaiskaan, on sen verran jänskä!
jonka mittaa tai laatua voi arvioida. Kun olet väsynyt, epätoivoinen, murheen murtama ja kärsimyksen mysteerin lamaannuttava, juuri silloin Taivaan Isä pitää sinua sylissään, ja saat olla pelkoinesi, huolinesi ja tuskinesi juuri sellainen kuin olet.
Et voi tehdä Jumalan kanssa vaihtokauppoja. Elämä on "korkeemmas käres". Jumalan ihmeet eivät ole jotain, jolla sinä voit pönkittää uskoasi. Vaan elämän ihme on aina läsnä.
Älä suotta kiirehdi uskomaan enempää kuin uskot. Saat turvallisesti epäillä ja kysellä. Jumala tietää sinun sydämesi joka sopukan.
Turvallisuuttasi on murrettu.
Jumalan rakkautta et voi päätellä toisen ihmisen kuoleman perusteella. Me kaikki kuolemme, kuka mitenkin. Sellaista elämä vain nyt on. Tärkeämpää on, miten kohtelemme toisiamme elämän aikana.
Siunausta