Miksi kouluttaudutaan väkisin kamalaan ammattiin?
Työntekijät kertovat julkisuudessa ja kysyjille työn olevan kamalaa. Moni ei halua uskoa tätä ja kouluttautuu juuri näille haukutuille aloille. Menee vuosi ja hekin kertovat työn olevan hirveää. Miksi viestiä ei uskota?
Kommentit (15)
Itse en ymmärrä miksi pitää kokonaan lyödä hanskat tiskiin, jos joku työpaikka alalla on ikävä. Itse olen ollut niin monessa työpaikassa, että tiedän että 90% viihtyvyydestä tulee pomosta ja kollegoista. Ja ne on erit joka paikassa. Hoitoalallakin on niin älyttömän monia erilaisia työpaikkoja ja mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä ns. kamalat alat ole niitä joille kouluttaudutaan turvallisuuden tunteen vuoksi, eli varma työllisyys jne.?
Kyllä tai ne ovat välivaiheita kouluttautumisessa samalla alalla eteen päin.
Tällä viikolla joku kyseli opettajan työstä. Hänelle sanottiin suoraan, ettei kannata. Ei uskonut, kun oli selvästi jo päättänyt hakea alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä ns. kamalat alat ole niitä joille kouluttaudutaan turvallisuuden tunteen vuoksi, eli varma työllisyys jne.?
Kyllä tai ne ovat välivaiheita kouluttautumisessa samalla alalla eteen päin.
Aika monella ksmalalla alalla ei ole sitä eteenpäin vaihtoehtoa. Esim opettajilla.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä miksi pitää kokonaan lyödä hanskat tiskiin, jos joku työpaikka alalla on ikävä. Itse olen ollut niin monessa työpaikassa, että tiedän että 90% viihtyvyydestä tulee pomosta ja kollegoista. Ja ne on erit joka paikassa. Hoitoalallakin on niin älyttömän monia erilaisia työpaikkoja ja mahdollisuuksia.
Työpaikan vaihto on aina stressitekijä ja moni pyrkii minimoimaan stressin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä miksi pitää kokonaan lyödä hanskat tiskiin, jos joku työpaikka alalla on ikävä. Itse olen ollut niin monessa työpaikassa, että tiedän että 90% viihtyvyydestä tulee pomosta ja kollegoista. Ja ne on erit joka paikassa. Hoitoalallakin on niin älyttömän monia erilaisia työpaikkoja ja mahdollisuuksia.
Työpaikan vaihto on aina stressitekijä ja moni pyrkii minimoimaan stressin.
No kyllä alan vaihto on suurempi stressi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä ns. kamalat alat ole niitä joille kouluttaudutaan turvallisuuden tunteen vuoksi, eli varma työllisyys jne.?
Kyllä tai ne ovat välivaiheita kouluttautumisessa samalla alalla eteen päin.
Aika monella ksmalalla alalla ei ole sitä eteenpäin vaihtoehtoa. Esim opettajilla.
Mutta opettaakkin voi niin todella erilaisissa paikoissa, eri ikäisiä, eri taustaisia. Eiköhän se ole aika eri työ jos olet opettajana vaikka ekaluokalla versus aikuiskoulutuskeskuksessa. Ja suuntautumisia voi opiskella aina lisää. Jopa maata voi vaihtaa. Suomalaisilla opettajilla on kysyntää Suomen ulkopuolellakin.
En halua heittää koulutustani ja osaamistani täysin hukkaan sopimattoman työpaikan takia. Joku sisäinen kipinä kytee sitä oikeaa odotellessa.
Aikuiskouluttajalla ja alkuopettajalla on ihan eri koulutuspolut takanaan. Eri ammatit siis.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiskouluttajalla ja alkuopettajalla on ihan eri koulutuspolut takanaan. Eri ammatit siis.
Aikuiskouluttajana on kyllä ihmisiä niin monella taustalla että väitän että peruskoulun opettaja pääsee aikuiskouluttajaksi halutessaan.
Mutta kouluissakin jo pelkästään on eroja. Työssäviihtymiseen vaikuttaa taaskin johtaminen ja kollegat.
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Kuten päiväkoti ym.
En ole koskaan ymmärtänyt miten on ollut mahdollista tuhota ala, joka perustuu niinkin kivaan ja luonnolliseen asiaan kuin lastenhoito. Mitä tässä on oikein tapahtunut?! :((
Minä kyllä uskallan väittää, että aika iso osa esimerkiksi hoitoalan työntekijöiden tyytymättömyydestä johtuu nimenomaan siitä, että koska alan koulutukseen ja töihin alalle on olut suhteellisen helppo päästä sinne on ajautunut itselleen parempien vaihtoehtojen puuttuessa paljon sellaistakin henkilöstöä jolle tämä työ ei sovi ja jotka eivät itsekään tästä työstä järin paljon pidä ja jotka suorittavat työnsä enimmäkseen hampast irvessä. En ole niin viisas, että osaisin sanoa mitä pitäisi tehdä jotta mahdollisimman vähän ihmisiä päätyisi itselleen vastenmielisiin ja sopimattomiin töihin. Jokaiselle pitäisi joillakin edellytyksillä ainakin suoda mahdollisuus suorittaa vähintään kaksi ammattiin valmistuvaa tutkintoa jotta se oma paikka työelämässä varvemmin löytyisi ja nythän tähän ei ole oikein mahdollisuutta koska opintotukiviikkoja ollaan rajoitettu niin etteivät riitä kuin yhteen tutkintoon.
Eikö nämä ns. kamalat alat ole niitä joille kouluttaudutaan turvallisuuden tunteen vuoksi, eli varma työllisyys jne.?