Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme siinä on kun isovanhemmat ei voi uskoa annettuja ohjeita?!
04.10.2010 |
Hemmetti soikoon. Vaari hoitaa lastamme 2-3 kertaa viikossa koulun jälkeen (ekaluokkalainen). Ja olemme selkeästi sanoneet että kävelkää kotiin, ulkoilkaa, terveellinen välipala (valmiina).
Mutta ei. Autolla haetaan, autolla viedään, tietokoneella pelataan ja keksiä ja mehua mässätään aina. Ja taas äsken, KAKSI KULHOLLISTA keksejä oli syönyt. Kun ei mene jakeluun että ei se mässääminen ole jokapäiväistä. Olen sanonut että kerran viikossa voivat herkutella ja kerran pari kuussa käydä hampurilaisella, mutta ei useammin.
Onko ne tuon pula-ajan ihmiset sellaisia että pitää syödä ja syöttää kun vain saa?
Argh. Olen kiitollinen että hoitaa lasta, mutta kyllä mietin että miksi ihmeessä en hakenut sitä iltapäiväkerhopaikkaa.
Kommentit (28)
Minkä ikäinen vaari on, onko kävelyt hänelle liian raskaita? Entä osaako vaari tehdä välipalaa?
Voisin kuvitella, että ainakaan meillä kumpikaan miespuolinen isovanhempi ei tiedä tuon taivaallista pienten lasten välipalaruokkimisesta ja välipala pitäisi tehdä valmiiksi odottamaan.
Myös kävelyt olisi vähän niin ja näin vaikka ne tekisivät hyvää vanhemmallekin miehelle, piintynyt autoilutapa olisi kyllä ihan mahdoton muuttaa.
Annetaan isoisien taaplata tyylillään tai sitten lapsi iltikseen. Muutenkin musta tuntuu, että kolme päivää viikossa hoitamista on aika paljon vaadittu isovanhemmalta, jos ei itse ole siihen tarjoutunut.
Muutenkin lasten hoitaminen on ikääntyvälle raskasta ja väsyy yllättävän vähästä. Meillä isovanhempien kanssa jutellaan avoimesti näistä jutuista ja he uskaltavat myöntää, että lasten hoito väsyttää. Toki hoitavat aina välillä mielellään, mutta joku raja siinä isovanhempien työmäärässäkin pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä ei mitään hyvää seuraa. Lapsien kuuluu tavata isovanhempia vain yhdessä vanhempien kanssa, maksimissaan 2 h/kerta jos näkevät usein, kauempana asuvia voi nähdä viikonlopun ajan (kannattaisi kuitenkin yöpyä muualla).
Isovanhemmille lapsenlapset ovat vallankäytön ja pätemisen väline. Kuulisittepa miten mummot ja papat kehuskelevat toisilleen, miten taas on autettu nuoria perheitä.
Hoitakaa hyvät ihmiset lapset itse, tai sitten järjestäkää hoito jotenkin muuten. Isovanhempien kanssa vain valvottuja tapaamisia!
PS. Muistatte kai sen 3-vuotiaan, joka juuri hukkui, kun lähti isoisän kanssa makkaraa paistamaan...
koska heidän tehtävänä on nimenomaan hemmotella heitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävele itse, ulkoile itse, hoida itse lapsesi!
Mä repeän aina kun vaimo jättää mut yksin lasten kanssa. Hirveä lista asioista mitä saa, mitä pitää ja mitä ei saa tehdä. Kellonajat ja kaikki. Koskaan en noudata mitään ja aina saan haukut niskaan. Kyllä se nyt vaan on niin että musta tulee ihan samanlainen isoisä kun sunkin iskäs on. Rakkaudella ja herkuilla jätetään parhaat muistot. Ei se läski missään viikossa tai kuukaudessa kerry ellei oikeasti ole joku lääkitys päällä. Pistät kuule muksut vähän pihalle juokseen tai meet itte niitten mukaan niin lähtee keksit mahan ympäriltä sulamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntipalkka lienee noin 10 e eli kuukaudessa vaari saa sinulta hyvinkin 250 e + ruokarahat päälle. Luulisi, että viitsisi vähän edes yrittää.
Lapselle tulee kivat muistot vaarista. Mulla tuli mun mummosta kun aina koulun jälkeen pääsi sinne kaakaolle ja keksille.
ja lapsuudessa hankituista paino-ongelmista on todella vaikea päästä eroon.
Kyllä niitä kivoja muistoja muutenkin saa kuin syömällä kilokaupalla keksiä =/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaakao ja keksi kyllä ainakaan mulle mitään ongelmia aiheuttanut vaikka melkein viisi kertaa viikossa mummon luona kävin. Liikuntaa tuli sitten niin paljon muuten.
välipalaa! Kyseessä varmasti kuitenkin vaari joka osaa autoakin! en mäkään sulattais tuollaista mässyttelyä kun mahdollisuus ihan tavalliseen normaaliin leipäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menivät ensimmäisillä luokilla mummille ja vaarille koulusta, saivat siellä aina mehua ja kääretorttua. Viisi kertaa viikossa! Nyt molemmat muistelevat lämmöllä niitä iltapäiviä ja isovanhempia, jotka ovat jo kuolleet. Hoikkia terveitä teini-ikäisiä ovat lapseni tästä mieltäkääntävästä mässäilystä huolimatta.
sen enempää kuin omat vanhemmat sen sallisi? Entä jos täällä joku kertoisi että äitinä tarjoaa joka päivä kipollisen keksejä välipalaksi mikä poru siitä nousisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kipollista kekesejä tai kääretorttua...ei kotona eikä kylässä. Usein mun lapset menee mummille koulun jälkeen mutta hän on sen verran fiksu että osaa antaa heille normaalia välipalaa.
Kyllä niitä kivoja yhteisiä hemmotteluhetkiä ja muistoja voi luoda paremmallakin tavalla kuin sokeria tuputtamalla joka päivä. Ei lapsia tarvi opettaa lapsesta saakka syömään välipalaksi sokerimössöjä! Karkit sun muut silloin tällöin ihan ok mutta että joka päivä...
Olisko iltis kuitenkin järkevämpi ratkaisu? Siellä saa terveellisen välipalan ja kaverisuhteet vahvistuu kun voi leikkiä koulun jälkeen. Ei tossa oikein ole järkeä.
Lapselle tulee kivat muistot vaarista. Mulla tuli mun mummosta kun aina koulun jälkeen pääsi sinne kaakaolle ja keksille.
Herkutteluun voi vaikuttaa sillä, ettei kaapeista löydy mitään keksejä tmv. vaan pelkkää terveellistä evästä. Vai tuoko vaari mukanansa ne herkut?
Uskon kyllä, että kyse on vain siitä että isoisä haluaa hemmotella lapsenlastaan niillä herkuilla, vaikka se vanhempien näkökulmasta onkin tosi ärsyttävää.
vaari on? Tässä inhorealistina vaan muistuttaisin, et ihmiset ei elä ikuisesti, ja ne muistot, joita lapselle nyt vaarista jää, on tärkeitä. Voi olla ettei mene kuin muutama vuosi niin yhteiset herkkuhetket ei enää ole mahdollisia. Totta kai toi keksien mässyttäminen menee liiallisuuksiin, mut muuten; mistä tiedät, että vaari ei vaan jaksa/voi kävellä lapsen kanssa? Tai jaksa muutenkaan touhuta niin paljon kuin sinä luulet? Pitäiskö sun laittaa vaikka lapselle ne eväät matkaan tai viedä viikon alussa välipalat valmiiksi vaarin luo?
Tiedän lapsena lihavaksi syötettyjä aikuisia jotka ei lämmöllä muistele lapsuuttaan kun rakastetiin ruualla. Se ylipainoisuus joka tuli lapsuusiässä ja ne väärät ruokailutottumukset jäivät päälle. Lihava lapsuus=lihava aikuisuus. Terveysongelmat, jaksamisongelmat (ylikilojen takia) ja sosiaaliset ongelmat (kiusaaminen ylikiloista) eivät ole pieniä asioita!
Aiheesta olet ap huolissasi. Iltistä suosittelen.
Lasta voi rakastaa muutenkin kuin syöttämällä possuksi.