Miten katkeruudesta voi parantua?
Olen katkera ja yksinäinen. Mitä sisältöä voisi saada elämään, jolla parantaa elämänlaatua? Kavereita en tahdo saada, tai se on aina yksipuolista, ei vastavuoroista, niin olen sen suhteen luovuttanut. Minulla on tosin yksi ystävä, mutta hän asuu toisella paikkakunnalla. Vinkkejä?
Kommentit (23)
Sie oot kysyny tätä samaa monesti, vastaan taas saman: Ymmärryksellä, ymmärrä juurisyyt asioille. Kun näet isommalla kuvalla ne asiat niin katkeruus häviää automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Sie oot kysyny tätä samaa monesti, vastaan taas saman: Ymmärryksellä, ymmärrä juurisyyt asioille. Kun näet isommalla kuvalla ne asiat niin katkeruus häviää automaattisesti.
Minkä takia väität noin? En ole kysynyt aiemmin. Oken vasta tiedostanut koko asian.
Pitää vaan antaa anteeksi ja päästää irti. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ajattele niin että teet sen itsesi vuoksi.
Irrottautuminen. Tuo uusia näkökulmia asiaan. Ehkä miettimällä mitä itse tykkäät tehdä kotona tai olla, mikä maisema ulkona olisi kiinnostava että siellä kävelisi. Onko jotain kiinnostuksia, tutkittavaa, selattavia kirjoja, videot, ettei joku toinen vaan työnnä jotain tylsää aihetta. Oma punainen lanka johtaa eteenpäin. Kirjoita ideoita paperille, huonon idean saa ruksattua ja ei-turvalliset. Hyvät jää jäljelle kenties. Todellisuus on usein eri asia kuin realismi, mutta jos realistisesti miettii mikä on mahdollista.
Hyväksymällä tapahtuneen.
Siihen on ollut monia syitä ja itsekin -vaikka se on vaikea myöntää - on tehnyt virheitä.
Anna olla ja päästä irti.
Ne virheet eivät ole elinkautinen. Vain sinä itse pilaat tällä hetkellä omaa elämääsi. He menivät jo.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olet tiedostanut katkeruutesi, hyväksy se. Se on tunne joka kertoo että tunnet kokeneesi epäoikeudenmukaisuutta.
Hyväksy siis se, ettet välttämättä koskaan kuule anteeksipyyntöä sellaisilta joiden pitäisi anteeksi pyytää. Anna sinä heille anteeksi heidän kykenemättömyytenså.
Näin katkeruus hellittää otettaan ja olet vapaampi.
Ihmiselle on luonteenomaista liittymisentarve, keksi jokin keino täyttää se.
Muuten sitten vaan teet asioita jotka kiinnostaa, joista saat mielihyvää.
Ei kestä kiittää, viiskymppii.
Ei niitä asioita pidä peittää, vaan käsitellä
Voisit ehkä löytää jonkun itseäsi kiinnostavan asian. Alkaisit harrastamaan sitä, mitä aina olet halunnut tehdä, mutta jostain syystä et ole sitä tehnyt.
Mikä sinua kiinnostaa? Voisit opetella jonkun uuden taidon. Kielen opiskelu? Joku käsityöammatti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olet tiedostanut katkeruutesi, hyväksy se. Se on tunne joka kertoo että tunnet kokeneesi epäoikeudenmukaisuutta.
Hyväksy siis se, ettet välttämättä koskaan kuule anteeksipyyntöä sellaisilta joiden pitäisi anteeksi pyytää. Anna sinä heille anteeksi heidän kykenemättömyytenså.
Näin katkeruus hellittää otettaan ja olet vapaampi.
Ihmiselle on luonteenomaista liittymisentarve, keksi jokin keino täyttää se.
Muuten sitten vaan teet asioita jotka kiinnostaa, joista saat mielihyvää.
Ei kestä kiittää, viiskymppii.
Ei niitä asioita pidä peittää, vaan käsitellä
Niin, täydellisessä maailmassa. Mutta oman elämänlaadun takia on vain ymmärrettävä, ettei ketään pysty pakottamaan. Jos katkeruutta aiheuttanut ei ole halukas asioita käsittelemään, ainoa mihin itsellä on valtaa se
miten valitsee itse käsitellä asian.
Onko elämän fokus saada asia käsiteltyä reilusti(joka on siis mahdotonta ellei toinen osapuoli halua) vai elää omaa elämäänsä eteenpäin?
Maailmassa,olen huomannut, paha saa palkkansa. Tavalla tai toisella, enemmin tai myöhemmin.
Kiinnostaisiko joku kurssi, jossa opit ihan uuden taidon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun olet tiedostanut katkeruutesi, hyväksy se. Se on tunne joka kertoo että tunnet kokeneesi epäoikeudenmukaisuutta.
Hyväksy siis se, ettet välttämättä koskaan kuule anteeksipyyntöä sellaisilta joiden pitäisi anteeksi pyytää. Anna sinä heille anteeksi heidän kykenemättömyytenså.
Näin katkeruus hellittää otettaan ja olet vapaampi.
Ihmiselle on luonteenomaista liittymisentarve, keksi jokin keino täyttää se.
Muuten sitten vaan teet asioita jotka kiinnostaa, joista saat mielihyvää.
Ei kestä kiittää, viiskymppii.
Ei niitä asioita pidä peittää, vaan käsitellä
Niin, täydellisessä maailmassa. Mutta oman elämänlaadun takia on vain ymmärrettävä, ettei ketään pysty pakottamaan. Jos katkeruutta aiheuttanut ei ole halukas asioita käsittelemään, ainoa mihin itsellä on valtaa se
miten valitsee itse käsitellä asian.
Onko elämän fokus saada asia käsiteltyä reilusti(joka on siis mahdotonta ellei toinen osapuoli halua) vai elää omaa elämäänsä eteenpäin?
Maailmassa,olen huomannut, paha saa palkkansa. Tavalla tai toisella, enemmin tai myöhemmin.
Minäkin uskon niin, että paha saa ansionsa mukaan tavalla tai toisella jossain vaiheessa. Se on se karman laki.
Mikä olisi sellainen taito, josta on hyötyä elämässäsi? Aloittaisin vaikka kansalaisopiston kurssin.
Sittenhän on niitä etäopiskelukoulutuksia netissä.
Miten olisi irtiotto arjesta? Kävisit jossain reissussa.
Ap on tyypillinen yksinäinen vela. Voisitko vielä adoptoida lapsen tai hoitaa muiden lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Hyväksymällä tapahtuneen.
Siihen on ollut monia syitä ja itsekin -vaikka se on vaikea myöntää - on tehnyt virheitä.Anna olla ja päästä irti.
Ne virheet eivät ole elinkautinen. Vain sinä itse pilaat tällä hetkellä omaa elämääsi. He menivät jo.
Naiset eivät pysty tähån.
Menet tietysti trendikkääseen TERAPIAAN. Kelan palvelusetelillä, nyt kun niitä vielä itkuisille naisille jaetaan.
Kiinnostaako jokin missä voit kehittää lahjojasi ja muuten rentouttaa kehoa ja aivoja. Joogaa, kävelyä tai kädentaitoja. Musiikki on yksi tärkeimmistä mitä voi olla.
Lopettakaa kurssien ja harrastusten ehdottominen!
Ne ovat nimenomaan täynnä katkeria, mt-ongelmaisia vanhojapiikoja jotka pilaavat ilmapiirin!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksymällä tapahtuneen.
Siihen on ollut monia syitä ja itsekin -vaikka se on vaikea myöntää - on tehnyt virheitä.Anna olla ja päästä irti.
Ne virheet eivät ole elinkautinen. Vain sinä itse pilaat tällä hetkellä omaa elämääsi. He menivät jo.
Naiset eivät pysty tähån.
Hienoa keskustelua kerrassaan
Nyt kun olet tiedostanut katkeruutesi, hyväksy se. Se on tunne joka kertoo että tunnet kokeneesi epäoikeudenmukaisuutta.
Hyväksy siis se, ettet välttämättä koskaan kuule anteeksipyyntöä sellaisilta joiden pitäisi anteeksi pyytää. Anna sinä heille anteeksi heidän kykenemättömyytenså.
Näin katkeruus hellittää otettaan ja olet vapaampi.
Ihmiselle on luonteenomaista liittymisentarve, keksi jokin keino täyttää se.
Muuten sitten vaan teet asioita jotka kiinnostaa, joista saat mielihyvää.
Ei kestä kiittää, viiskymppii.