Miten joku voi oikeasti olla näin herkkä? Hävettää!
Kyse on siis minusta itsestäni. Itken jopa katsoessani olympialaisia. Esim. naisten voimistelu ja miesten uimahypyt saavat alahuuleni väpättämään ja silmät kostumaan. Tai mikä tahansa laji, jossa joku on todella hyvä ja onnistuu täydellisesti. Pistääkö joku "paremmaksi" vai olenko ainoa tällainen?
Kommentit (40)
Mm. juuri olympialaiset on mulle aina itkun paikka, ja tosiaan lähestulkoon sama kuka voittaa ja mitä, kun mua itkettää nimenomaan se täydellinen onnistuminen ja voittajan onni.
Semmareiden konsertissa keväällä itketti kans ihan mielettömästi, vaikka varmaan oli tarkoitus olla hauskaa, onneksi siellä oli hämärää... Voisin luetella myös lukemattomia muita asioita jotka saavat kyyneleet silmiin! Mutta hyvä etten ole ainoa!
Itkisin varmaan minäkin niitä delfiineitä! :) ap
Mietin jo että pitäiskö tässä hakeutua hoitoon tai jotain.. ap
mutta mun mielestä ehdottomasti huippua oli, kun sisko oli raskaana ja telkkarissa pyöri silloin Felixin tms. ketsuppimainos, jossa yksi tomaateista ei päässyt pulloon kun se oli vielä puoliksi raaka - siitäkös sisko aina kyynelehti! :)
Kaikki vahemmankin herkka telkusta saa itkemaan. Seka kaikki vauvajutut, varsinkin jos jotain surullista. Jos joku kaveri kertoo omasta lapsestaan miten tama oli tehnyt jotain suloista ma saan heti kyyneleet silmiin. Jos luen aaneen jotain miehelleni tai lapsille, esim. suomesta, sukulaisista, kuinka joku oli onnistunut jossain hienosti, alkaa aani varehtimaan ja selvitan kurkkua.
Arsyttaa oma herkkyys, mutten voi sille mitaan. Isan puolen sukulaisnaiset ovat kaikki tallaisia, (ja miehet kun nyt oikein ajattelee!).
Nälkiintynyt gepardin poikanen yrittää saalistaa pussirottaa, mutta ei saa kiinni. Sitten gepardi kuukahtaa kasaan ja kertojan ääni selittää miten se oli gepardin viimeinen mahdollisuus ja minä alan pillittää. Sitten kuvataan sitä pussirottaa, joka kipittää kotiinsa ja siellä odottaa kasa poikasia, joille äiti toi ruokaa. Oikeasti ulvoin koko illan luonnon ja maailman julmuutta.
Se ärsyttää että kun telkkariohjelmassa tulee joku "paha" (tässä mielessä) kohta, mies lopettaa telkun katselun ja katsoo aina joko mä itken...
-nelonen? se toinen olympialaisten vuoksi itkevä kuitenkin...
Jostain syystä sotaveteraanit olivat minulle kyynelten aihe. Voi että jos telkkarissa näkyi, missä hyvänsä yhteydessä, näitä Suomen puolesta paljon uhranneita harmaahapsia, niin vollotus alkoi välittömästi.
Lapsi itki elokuvissa, kun yksi lastenelokuvan päähenkilöstä kuoli, ja takapenkiltäkin kuului itkua. Eipä aikaakaan, kun minä liityin seuraan. Siinä sitten vuodatin kyyneleitä pienen, piirretyn hämähäkin vuoksi..
jo tämän ketjun lukeminenkin.. ap
Minua itkettää jo nämä jutut.
Ennen kaikkea tuo Gepardi ja tomatti ;-(
Alko itkettää nää jutut. Yleensä pystyn skarppaa ettei varsinaista itkua tuu, mut kyllä kyyneleet nousee usein silmiin.
Viimeistään tuossa sotaveteraaniviestissä alkoi silmiä kirveltämään. Minuakin liikuttaa ihan kauheasti ne veteraanit... Ja luontoelokuvat, lasten viattomuus, olympialaiset, kansallislaulu ja muu patrioottinen juttu, joulun alla melkein kaikki liikuttaa joululauluista lähtien... Joka päivä pitää kyynel jostain syystä tirauttaa ;).
itkee kun jossain ohjelmassa kiusataan eläimiä, tai tehdään eläinkokeita, tai jos vaikka lintu lentää autoon pahki ja kuolee
Minä! Itkin Särkänniemessä Delfinaarioesityksessä!! Voi kun ne delfiinipojat oli niin taitavia, että ihan itketti! Onneksi siellä oli pimeää.
En mitenkään halua pilkata itkuherkkyyttänne, mutta nyt kyllä nauroin vedet silmissä tälle ketsuppimainosjutulle :)
Oma "ongelmani" on päinvastainen; lääkityksestä johtuen en ole itkenyt 1,5 vuoteen. Joskus haluaisin itkeä, koska se myös mielestäni helpottaa ja puhdistaa oloa... Itkua ei vain tule, vaikka olisi kuinka paha olo. Delfiinit, olympialaiset tai sotaveteraanit eivät kyllä auta...
Eikö se TODELLAKAAN kirvoittanut kyyneltä silmäkulmaan, tai edes palan tunnetta kurkkuun? ;.-9
Oma pohjanoteeraukseni hautajaisten suhteen tapahtui opiskellessa. Papiksi opiskelevat harjoittelevat kasuaalitoimituksia jonkin verran, jotta jokin rutiini hommaan syntyisi ennen töihin menoa. (kyllä, se pappikin voi jännittää kuollakseen, jos on vaikka ekaa kertaa vihkimässä.) Olin kasuaalitreeneissä "leikkiyleisönä", ja tuleva pappi puhui niin kauniisti viisivuotiaasta leukemiaan kuolleesta lapsesta, että silmät kostuivat välittömästi. Vielä kun isää esittäneeltä tyypiltä ääni särkyi kesken kukkavihon laskun, oli Niagara valloillaan. Tämä kaikki siis siksi, että joku harjoitteli ammattiinsa ja valutti hiekkaa pahvilaatikon kannelle.
Myös kaikki mikä menee täysin saumattomasti yhteen, itkettää. Eli pariuimahypyt, onnistuneet tanssiesitykset, toko-kisat suojelukisoista puhumatakaan.
Minä! Itkin Särkänniemessä Delfinaarioesityksessä!! Voi kun ne delfiinipojat oli niin taitavia, että ihan itketti! Onneksi siellä oli pimeää.