Olen puhelias kun olen jonkun kanssa kahdestaan, mutta kolmannen mukaan tullessa jättäydyn sivuun
Olen huomannut tämän itsestäni monta kertaa ja harmittaa todella, kun ollaan kaverin kanssa menossa viettämään iltaa ja hän pyytääkin mukaan lisäksi jonkun muun. Pahimmassa tapauksessa minulle tuntemattoman ihmisen. Olis kuitenkin aika tylyä sanoa kaverille, että älä pyydä muita mukaan...
Kommentit (13)
Niin minäkin. En tiedä miksi teen tuota.
Olen samanlainen. Mielestäni olen introvertti. Ehkä sinäkin? Viekö seurassa oleminen voimia ja tarvitsetko yksinoloa sen jälkeen?
Josko vaan jättäisit sen itseanalyysin, se ei sovi joukkoon.
Voi olla sitä, että on huomaavainen ja kunnioittava kun antaa muille tilaa ja aikaa. Ja sitä, että ei tykkää "suurista" yleisöistä eli jonkunsortin introverttiytä. Voi johtua kiusaamiskokemuksista lapsina esim ryhmässä. Myös ihmiset monesti ryhmissä hakee paikkaansa jonkun sortin hierarkian mukaan ja joillain tämä voi kestää. Ehkä tuo passiivisuus on sinun roolisi ryhmissä, jolla selviydyt.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. En tiedä miksi teen tuota.
Epävarmuus. Et uskalla avautua tuntemattomalle, koska häpeilet itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. En tiedä miksi teen tuota.
Epävarmuus. Et uskalla avautua tuntemattomalle, koska häpeilet itseäsi.
Ei ole. Kahdenkesken voin puhua kenelle vaan vapautuneesti, mutta heti kun paikalle tulee kolmas, niin vetäydyn.
Se on kulttuuriongelma, ei yksittäisen ihmisen ongelma. Ole onnellinen että sä olet edes sen yhdenkaa oma itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin. En tiedä miksi teen tuota.
Epävarmuus. Et uskalla avautua tuntemattomalle, koska häpeilet itseäsi.
Ei ole. Kahdenkesken voin puhua kenelle vaan vapautuneesti, mutta heti kun paikalle tulee kolmas, niin vetäydyn.
Yhden kanssa puhuessa puhut luottamuksellisesti. Kahden ihmisen ollessa läsnä et voi enää kuvitella että tämä on luottamuksellista. Eli epävarmuus kyseessä. Uskallat avautua vain jos kuvittelet, että avautumisesi jää salaisuudeksi.
Sama juttu. Isossa porukassa menee ihan ok koska silloin jengi muutenkin pilkkoutuu keskustelemaan osiin. Kolmistaan tai nelistäänkin tunnen oloni epämukavaksi, haluan paeta paikalta. Viisi tai enemmän niin on mukavaa ja samoin kahden kesken. Outo juttu.
Mulla täysin sama! Jonkun kerran on käynyt juuri noin, että kaveri onkin kutsunut sopimaamme kahvitteluhetkeen jonkun kolmannen vielä mukaan, ja silloin olen aina jäänyt ulkopuoliseksi. Välillä tuntuu että oikein tarkoituksella ovat alkaneet puhua silloin aiheista, jotka kiinnostavat vain heitä kahta. Pahinta on että yleensä tällöin vielä täysin ignooraavat minun läsnäoloni, eli eivät edes luo katsekontaktia tai mitään. Olen ikään kuin ilmaa.
Oikeastaan pitäisi puhua menneessä aikamuodossa, sillä en ole enää näiden ihmisten kanssa tekemisissä, omasta halustani.
Minulla on monta ystävää, mutta tapaan kutakin yksitellen. En ole mielestäni introvertti, eikä minua ole kiusattu. Pystyn juttelemaan sujuvasti täysin tuntemattomankin kanssa, mutta todellakin vain kahdestaan.
Ainoa poikkeus on 3 työkaveria, erona muihin ihmissuhteisiin on se että ollaan alusta asti kaikki tunnettu toisemme samalla porukalla.
Ap
Juo kännit, niin alkaa läppää lentää.