No niin. Sanokaapa jotain hyvää vanhoillislestadiolaisista.

kakkoselle,



mukava, että sinulla on positiivinen kuva meistä(vl), mutta muistathan nähdä myös negatiiviset puolet ja puuttua niihin.



nimim.vl, jonka koulukiusaajat kuuluivat samaan yhteisöön, eikä kukaan muka nähny mitään.. ja toiminta oli sitä tasoa, että kun kävelin koulun käytävää tyypit hyppi seinille ja huusi: "apua! varokaa! säteilyvaara" jnejne..

Lestadiolaisissa on vähemmän alkoholin ongelmakäyttäjiä kuin tavan suomalaisissa.

Eli synnyttäneellä äidillä on yleensä paljon vertaistukea, löytyy lapsenvahteja esim. omista sisaruksista (kaikki osaavat ja uskaltavat hoitaa pieniä lapsia/vauvoja), suvuista ja tuttavilta. Edullista lastenhoitoapua jos haluaa esim. säästää päivähoitomaksuissa, käydä matkoilla, opiskella, käydä töissä tms.

Talkooapua tuntuu myös löytyvän aina: mökit, talot jne. saadaan pystyyn ja maalattua, aina löytyy osaavia ja halukkaita auttamaan.

Yleensä verkosto on niin laaja, että myös rakennusmateriaaleja jne. saa edullisesti ja pystyy tekemään hyviä kauppoja monissa asioissa (taloudellinen hyöty).

En tiedä kuinka paljon hyötyä on esim. työnhaussa, mutta toki laajalla verkostolla on etunsa.

Naisilla on yleensä mahdollisuus valita, siis on taloudellisesti mahdollista jäädä joko kotiin hoitamaan lapsia tai opiskella ja edetä uralla.

Läheltä löytyy paljon tällaisia esimerkkejä ja olen tottavie hieman kateellinen näistä hyvistä tukiverkoista ja verkostoista.

Suvussa meillä on yksi vl-perhe. Lapsia on 10. Ovat hyväkäytöksisiä, ahkeria ja taitavia. Isommat lapset huolehtii pienemmistä ihanasti. Tuntuvat olevan onnelisia.



Huonoa sanottavaakin olisi naapurissa asuvasta vl-perheestä, mutta sitähän tässä ei kysytty.



Riippuu niin paljon ihmisistä, ei uskosta.



T. ateisti

Jostain syystä kaikki tuntemani lestadiolaiset arvostavat ja harjoittavat paljon musiikkia. Yhteisöllisyys perheen ja suvun kesken.

Jostain syystä kaikki tuntemani lestadiolaiset arvostavat ja harjoittavat paljon musiikkia. Yhteisöllisyys perheen ja suvun kesken.

tuo johtuu kyllä ihan siitä, että virret ja siionin laulut ovat merkittävä osa lestadiolaisten kokoontumisia ja musiikki, jota kuunnellaan on ainakin jodenkin tutkimusten mukaan älyllisesti kehittävämpää kuin pintapoppi :) mutta siis kaikissa kokoontumisissa olennainen osa on lauluilla, niiden sanoma on tärkeää.. Lapset oppii laulut ihan pienenä ja nauttii tutuista sävelmistä.. meillä pojat vaatii aina iltalauluja ja laulavat jo sujuvasti vaikka ovat vasta 2v ja 3v (1v ei vielä isosti lauleskele ;) )

En ymmärrä tätä kesksutelua. Tai sitä, että ihmisillä on tarve arvostella uskontokuntia, siis arvostella hyvässä kuin pahassa.



Eikö olisi helpompi antaa muiden ihmisten olla mitä on ja hyväksyä toisten arvot ja elämänvalinnat?

kakkoselle. Tarkoittaako koulussa menestyvä, siivo, itsestään ääntäpitämätön toiveoppilas myös sitä, että kritiikki, luovuus (ja positiivinen hulluus, rajojen rikkominen) ei ole koulussa toivottua? En puhu nyt häiriköinnistä vaan kriittisestä suhtautumisesta ja kyseenalaistamatta, sitä ettei pureksimatta niellä kaikkea ylhäältä annettua vaan uskalletaan myös keskustella, väitellä, kumota, pohtia...? Tällaisia ihmisiä ja taitoja tarvitaan myös.

Toinen kysymys: vl-alueella kouluni käyneenä tiedän hyvin millaisia rehtejä oppilaita tarkoitat, mutta tiedän myös että hyvään joukkoon sopii myös seläntakana kiusaajia, tulimerellä pelottelevia ja opettajan omenan kiillottajia- aivan kuten "epäuskoisten" joukossa on "mätiä omenoita". Toivottavasti hoksottimet ovat valppaina siihenkin suuntaan.

Hän oli juuri synnyttänyt 6. lapsensa. Hän kertoi miten pari päivää ennen synnyttämään lähtöään taloon oli tupsahtnut siskoja ja ystäviä, jotka olivat yks kaks tehneet suursiivouksen talossa, oli pesty ikkunat, lattiat, sauna ja kylppäri ja vielä tuotu pakastin täyteen ruokaa.

Silloin kävi kateeksi tuo yhteisöllisyys...

on tapana nykyään että kun vauva syntyy perheeseen, paikkakunnan muut vl-äidit tulevat ns.katsomaan uutta tulokasta tuoden samalla leivonnaisia ym. pakkaset täyteen. Mielestäni oikein hyvä ja toimiva käytäntö. Vauvan syntymän jälkeen vauvavierailuja on usein paljon, niin eipä äidin tarvitse stressata leipomisten kanssa kun pakastin pullottaa jos jonkinlaisista leivonnaisista. :)

eivät pahemmin ajele kännissä, eivät metelöi keskellä yötä ravintolasta tullessa, eivät huudata tv:tä kerrostaloissa naapurien iloksi keskellä yötä... näitä olisi pitkä lista, mutta yleensä huomataan vain negatiiviset asiat.

Jep, eipä yleistetä tähänkään suuntaan! Ei ole lapsenvahteja, ei ole tuotu leivonnaisia, alkuperäiset paikalliset eivät juuri edes tervehdi "tulokasta". Ihan itseksemme saamme pärjäillä vaikka sukua lähellä onkin. Toisaalta, onpa oma rauha eikä kukaan sekaannu!



Ja hyviä puolia: anteeksiantamus, varsinkin parisuhteessa. Ei kaivella menneitä!

He ovat aina niin iloisia ja reippaita iihmisiä.

Sosiaalisia ja eivät tahdo kenellekkään pahaa.



Aivan ihania!

ja menestyvät koulussa vähintään keskiarvon mukaan. Huonoiten menestynyt vl-oppilas minulla oli noin 7 keskiarvolla mutta hänellä oli rankkaa juuri tuolloin. Yleensä ovat ihan luokan parhaita.



Ovat myös yleensä lukeneita ja reippaita mutta eivät pidä turhaa meteliä itsestään eli vaatimattomiakin. Oppilaina vl-lapset ovat ihan ihannetasoa. :)



Vl-vanhemmat ovat yleensä kiinnostuneita koulunkäynnistä ja heidän kanssaan on helppoa tehdä yhteistyötä. Harvoin on tosin tarvetta, kun lapset yleensä hoitavat koulutyönsä varsin itsenäisesti.