Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus tuhoaa ystävyyden :(
04.10.2010 |
Minulla on sellainen tilanne, että hyvä ystäväni, jonka olen tuntenut yläasteelta saakka,on etääntynyt minusta. Minulla on kaksi lasta, 4-ja 2-vuotiaat, ja ystävälläni ei ole lapsia vielä ollenkaan. Hän sai kuluvana kesänä keskenmenon, mikä oli tuskallinen kokemus hänelle. Olen itsekin kokenut keskenmenon ja se oli surullinen tilanne.
Emme ole ihan nuoria enää (yli 30-vuotiaita molemmat), ja ystävälläni luonnollisesti on suuri huoli siitä, saako hän lapsia koskaan. Hänellä on hedelmällisyyttä heikentäviä tekijöitä jonkin verran, mutta kuitenkin ihan realistinen mahdollisuus tulla raskaaksi. Olemme yrittäneet puhua asiasta ja olen sanonut, että ymmärrän, jos haluat ottaa etäisyyttä jne ja toivon, että voisimme olla ystäviä silti jne. Hän on ollut vaikeassa tilanteessaan minulle ystävällinen ja pitänyt yhteyttä, mutta viime aikoina ei ole enää sitä tehnyt. Minä olen muutaman meilin lähettänyt perään (asuu ulkomailla), mutta vastausta ei ole kuulunut.
Minua surettaa tilanne, ja totta kai toivoisin ystävälleni hyvää ja että hän saisi kauan toivomansa lapsen. Totean myös, että en oikeastaan voi ilman omakohtaista kokemusta hänen tilannettaan ymmärtää. Samalla koen itseni loukatuksi ja hylätyksi tässä tilanteessa. LApset ovat minulle tämänhetkinen elämänsisältö (hoidan heitä vielä kotona) ja ilon aihe, mutta elämäntilanteeni on myös aika raskas, ja haluaisin myös tukea ystävältäni välillä siihen.
Onko vain hyväksyttävä, että ystävyys ei ehkä tällaista kolhua kestä?
Kommentit (11)
Ehkä tiettyä etäääntymistä on tapahtunut muutenkin, emmehän tapaa kun muutaman kerran vuodessa. Ollaan kuitenkin meilailtu yleensä kerran kuussa vähintään. Nyt on kuitenkin ollut hiljaista viimeiset pari kuukautta.
Ymmärrän, että en voi tilanteelle mitään. Silti se surettaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kaikkein vaikeinta, en jaksa pitää yhteyttä kehenkään, en yhtään kehenkään.
tällaisia tilanteita ovat olleet
aika ennen eroa edellisestä suhteestani (aika eropäätöksen ja sen muille julkistamisen välillä, olisiko ollut 3kk)
lapsettomuushoitojen jälkeinen keskenmeno
oma syöpäepäily
miehen työttömyys ja hänen siitä johtunut masennuskautensa
Näiden helpotettua olen taas alkanut pitää yhteyttä normaalisti. Onneksi tosiystävät ovat pysyneet eivätkä ole kaivanneet selittelyjä.
Mulla on myös ystäviä ulkomailla ja etääntymistä tapahtuu väkisinkin. Mielestäni se on ihan luonnollista, kun tapaa ihmistä harvoin.
Kun sinä olet pitän matkan päässä, et tiedä tietysti voi tietää mikä eläntiläanne ystävälläsi on. Hänellä saattaa olla uusi työ tai jotain muuta, joka vie paljon aikaa tai energiaa. Silloin saattaa jäädä meilaaminen vähemmälle.
en katkaissut välejäni kehenkään, vaikka lähipiiriin sattui juuri tuolloin syntymään vauvoja. Tuskallista oli, mutta myös melkoisen terveellistä. Ei ongelma parane sillä, että välit katkaisee, mutta lapsettomuuttaan prosessoiva on itsekäs ja se myös on tietyllä tavalla terveellistä hänelle tuossa vaiheessa. Jos hän ei kerta kaikkiaan kestä nähdä/kuulla vauvoja/vauvoista, niin ainoa ratkaisuhan on yrittää välttää niitä kaikin tavoin. Ei tervettä pidemmän päälle, mutta jos hän saa asian käsiteltyä astetta pidemmälle, niin se vaihen pitää vain ystävien kestää.
Neuvoisin sinua ehkä lähettämään vielä yhden mukavan meilin, jossa kerrot, miten paljon arvostat ystävyyttänne ja toivot, että eri elämäntilanteet eivät tätä ystävyyttänne katkaise. Voithan myös sanoa suoraan, että toivot häneltä selkeää vastausta, haluaako hän vain pitää taukoa vai katkoa välit kokonaan, mutta yritä osoittaa jonkinlaista ymmärrystä, vaikka et ymmärtäisikään. Mielettömässä surun syövereissä vellova henkilö ei tajua mitään oman navan ulkopuolella olevaa, mutta luultavasti/toivottavasti hän sieltä vielä kapuaa ylös. Hän saattaa nyt yrittää kerätä ympärilleen ihmisiä, joiden läsnäolo ei "satuta", ja sinä et silloin pysty häntä auttamaan.
Sinänsä surullista, jos hänellä on mahdollisuuksia saada lapsia ilmeisesti ihan luomustikin. Itse olen käynyt pitkät ja raskaat hoidot ja kokenut kaksi keskenmenoa, ja näen kyllä, että hänen tilanteensa on vielä hyvä. Vertaistuki taitaisi olla ystävällesi nyt parasta. Kun hän kuulee muidenkin tarinoita, hän osaa suhteuttaa omat kipeät kokemuksensa ja työstää niitä, ja ehkä tällöin myös tajuaa, että hänen lapsettomuutensa syy ei ole hänen lapsellisissa ystävissään. Mutta sinun on vain odotettava, että hän saa asiat työstettyä ja tarjottava tukea, jos jaksat. Ei sinunkaan kuitenkaan tarvitse olla loputtomiin se hyvä ystävä. Jos omassa elämäntilanteessasi on surua eikä ystäväsi sinua tue, niin hae ihmeessä tukea muilta ja hanki uusia ystäviä. Turha roikkua liian kauan sellaisessa, joka ei tukea anna. Teillä nyt vain on aivan eri elämäntilanteet ja kaikki ystävyyssuhteet eivät sitä kestä. Ehkä parin vuoden päästä kun molemmat olette päässeet asioissa eteenpäin, voitte lämmitellä ystävyyttänne uudestaan.
Jotka ovat ns. "vapaasta tahdosta" lapsettomia eli eivät kertomansa mukaan haluakaan lapsia. Oikeastaan he pitävät välimatkaa meihin. Lapsille tärkeitä ihmisiä kuitenkin olisivat. Me olemme olleet itsekkäitä kun olemme tehneet lapsia. Itselle myös lapset ovat tärkeintä ja puhuisin heistä koko ajan, mutta näiden kanssa pitää varoa puheitaan ja puhua säästä. Tältä minusta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välttämättä tekemistä etääntymisen kanssa. Sellaista vaan tapahtuu kun on välimatkaa ja elämäntilanteet erilaiset. Minusta on tosi alentuvaa kirjoittaa mitään meilejä, jossa kertoisit, että olisi hienoa olla edelleen ystäviä lapsettomuudesta huolimatta!! Jos yhteydenpidon väheneminen ei johdukaan lapsettomuudesta mitenkään vaan muista kiireistä yms. niin on tosi törkeää tehdä tuollaisia johtopäätöksiä ja veikkaanpa että sen jälkeen ei ainakaan tarvitse yhteyksiä pitää lainkaan...
Totean myös, että en oikeastaan voi ilman omakohtaista kokemusta hänen tilannettaan ymmärtää. Samalla koen itseni loukatuksi ja hylätyksi tässä tilanteessa. LApset ovat minulle tämänhetkinen elämänsisältö (hoidan heitä vielä kotona) ja ilon aihe
Arvaanko oikein, että sinun puheenaiheesi rajoittuvat omiin lapsiisi? Ymmärrän siinä tapauksessa ystävääsi oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsiini. Osaan myös puhua muista aiheista. Mutta kun itse on tavallaan 'töissä' kotona ja elämä on aika pitkälle pelkkää lastenhoitoa, niin kyllä ne puheenaiheetkin sitä väkisin välillä käsittelevät. Olen myös aika yksinäinen, eli en käy kaupungilla tai baareissa tms juuri koskaan. t. ap
Totean myös, että en oikeastaan voi ilman omakohtaista kokemusta hänen tilannettaan ymmärtää. Samalla koen itseni loukatuksi ja hylätyksi tässä tilanteessa. LApset ovat minulle tämänhetkinen elämänsisältö (hoidan heitä vielä kotona) ja ilon aihe
Arvaanko oikein, että sinun puheenaiheesi rajoittuvat omiin lapsiisi? Ymmärrän siinä tapauksessa ystävääsi oikein hyvin.
Minusta ap:n aloitus oli fiksu, eika han missaan vaiheessa antanut ymmartaa etta puhuu vain lapsistaan. Sita tosiasiaa etta he ovat hanen elamansa paasisalto talla hetkella ei se silti voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin vielä meiliä, jossa kysyisin kuulumisia. Ystäväsi voi olla vaikka todella masentunut, jolloin ei jaksa/kiinnosta pitää yhteyttä muihin ihmisiin. Kysy, onko hänellä kaikki ok, ja kerro, että hän on ajatuksissasi.
Sinä et oikein voi tilanteelle mitään. häneltä vaatii ehkä aikaa hyväksyä tilanne.
Lopputuleman pitäisi kuitenkin olla se, että hän ymmärtää, ettei hänen lapsettomuuttaa paranna se, että katkaisee välit kaikkiin lapsiperheisiin. Jos ja kun hän pääsee sinuiksi ongelmansa kanssa, ystävyyskin varmasti lämpenee uudelleen. TOivottavasti hän ei katkeroidu niin, että katkaisee välinne kokonaan.
Jos hän on muuttanut ulkomaille, voisiko olla, että ystävyys on hiipunut muista kuin lapsettomuudesta johtuvista syistä?