Mistä johtuu aivan liian nopeasti puhuminen?
Kuntosaliryhmässäni on 60+ nainen, joka puhuu, tai yrittää puhua, niin nopeasti että sanat kompastelevat toisiinsa. Usein joutuu sanomaan, että nyt en kuullut - vaikka oikeasti se on, että nyt en saanut selvää.
.
Aikaa kuluu hänellä oman asiansa esittämiseen enemmän kuin normaalilla puhevauhdilla puhuvilla, koska joutuu toistamaan ison osan.
.
Mielestäni ryhmämme on mukava ja turvallinen. Kukaan ei yritä puhua hänen päälleen tai anna muuta syytä yrittää puhua mahdollisimman nopeasti. Voimmeko tai voinko auttaa häntä jotenkin vai annanko vaan asian olla?
Kommentit (6)
Minulla on hiukan tuota samaa. Omalla kohdallani se johtuu pääosin siitä, että koen välillä, ettei minun puhumiseni kiinnosta kuuntelijaa, joten yritän sanoa sanottavani mahdollisimman nopeasti. Tästä tulee helposti tapa, joka jää päälle. Minulla on välillä myös sokellusta eli sitä, että ryhdyn puhumaan ennen kuin aivoni ovat ehtineet miettiä, mitä oikein olenkaan sanomassa. Siitä tulee tuollaista sotkua, jonka seassa on epäsanoja ja vääriä sanoja, jotka puuroutuvat toisiinsa. Miten sitten toivoisin kuulijan reagoivan? Kuuntelevan ja puhuvan itse rauhallisesti ja sen oloisesti, että aikaa on riittävästi, eikä kiirettä ole. Se voi rauhoittaa omaakin puhettani.
Ehkä monia eri syitä. Minulla oli aikoinaan syynä kilpirauhasen liikatoiminta.
Ajatus juoksee nopeammin kuin kieli.
Jos en ole täysin rento, niin puheentahtikin kiihtyy herkästi. Tahdin kiihtyminen ei aina johdu jännittämisestä, vaikka siihenkin mulla on taipumusta. Jotenkin vain hermostoni reagoi herkästi. Syke nousee herkästi ja punastun. Tällöin puhekin kiihtyy ja tavallaan myös ajatuksetkin tulvivat nopeasti. Ärsyttävää, vaikka en mielestäni koe pään sisälläni hermostumista. En pysty hallitsemaan tuota.
Minä puhun nopeasti silloin kun hermostuttaa sosiaaliset tilanteet.