Onko parempi mennä puhelinmyyjäksi vai jatkaa työttömyyttä?
Kommentit (19)
Mennä puhelinmyyjäksi, jos sinulla on siihen jonkinlaisia lahjoja ja työsoppari on kohtuullinen.
Siivoustyötä olen aina tehnyt ja itseni ilman tukia elättänyt. Ja rahasta ei vielä kovin pulaa ole ollut. Juuri laitoin 600e säästöön, eikä lomarahatkaan ole vielä tullu.
Arvioi muuttuisiko elämäsi paremmaksi vai huonommaksi ja tee päätös sen pohjalta
Joo, soittelet kaikille niille "öyh, öyh, menkää töihin" tyypeille. Puhelinmyynti on varmaan ainoita töitä, joihin voi vaan mennä. Sitten vielä oikein tökerösti, ääni takellellen luet paperista niille niitä aivan älyttömän mahtavia myyntipuheita. Saat 6kk MeNaisia ja Nikkei-veitsisetin ja Lumene valopuuterin kaupanpäälle, jotta eiköhän laiteta tulemaan lehteä teillekin!
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni aika turha työ.... Ei puhelinmyyjiä tarvisi
Pitäisi olla laitonta.
Puhelinmyyjäksi ei noin vain "mennä", vaan ne paikat ovat tiukan rekrytointiprosessin ja monimuotoisten psykologisten testien takana. Vuosittain vain noin 0,2 prosenttia puhelinmyyjiksi hakevista läpäisee seulan.
Riippuu omista motiiveistasi ja kunnioituksen määrästä kyseisiä myyjiä kohtaan. Itselläni ei ole minkäänlaista kunnioitusta puhelinmyyjiä kohtaan. En näe järkeväksi tehdä puhelinmyyjän töitä, jos et itsekään vastaisi puhelinmyyjälle. Saatan kuulostaa törkeältä, mutta tämä on minun kantani tähän asiaan.
Älä mene provikkatöihin. Joudut ojasta allikkoon.
Tiedän muutaman tyypin, jotka ovat tehneet myyntiuran ja aloittaneet puhelinmyynnistä. Esim. viimeisin kiinteistönvälittäjä joka myi asuntoni oli aloittanut joskus teininä myymällä puhelinliittymiä ja edennyt firman sisällä vastuullisempiin hommiin. Sen jälkeen kouluttautui kiinteistönvälittäjäksi. Joutuu edelleen viettämään paljon aikaa puhelimessa, joten varmaan ihan hyvä että on tottunut siihen jo varhain. Eli jos myynti noin yleisesti kiinnostaa, niin miksei. jos kiinnostuksen kohteet on ihan muualla niin ei välttämättä kannata.
Kiitos asiallisista vastauksista. Eihän tuo mikään unelmaduuni ole.
En kyl menis. Käy Te-tuelle, joku korkeakoulu, mistä itse tykkäät.
Puhelinmyyjäksi en lähtisi, koska siit ei saa palkkaa. Siivoojaksi kyllä lähtisin. Mihin tahansa sellaiseen työhön, jossa on selkeä (ja siedettävä) kuukausipalkka.
Olin 5 vuotta. Kerron omasta näkökulmastani työn plussat ja miinukset.
Miinukset:
- työn moraalittomuus (osa yrityssalaisuuksia jotka paljastuivat minulle hetkeä ennen lähtöäni firmasta. Liittyivät kullanostoprosessiin, mutta ei siitä sen tarkemmin)
- työn sisältö (saman toistoa päivästä ja vuodesta toiseen)
- sovinismi työn johdossa, eli olemattomat enenemismahdollisuudet (huomasin, että vain nuoret miehet etenevät vaikka vanhemmat naiset olivat usein ahkerimpia ja parhaita myyjiä)
Plussat:
+ palkkaa sain kivasti, toteutin materiaalisia unelmiani aika paljon, maksoin muuttoja lainoja eläinlääkärilaskuja matkoja jne. Elin täysin velattomasti. (tuntipalkka yli 13 euroa + bonus joka kaupasta; ja tämä neuvona: älkää koskaan lähtekö firmoihin joissa palkkanne olisi pelkkä bonus. Hyvä tuntipalkka pitää olla)
+ minua palkittiin lisäksi koska olin hyvä työssäni, ja sain nähdä maailmaa, matkustelu
+ nyt lukee cv:ssä se 5 vuotta
+ juuri tuli työkkärin päätös, että täytän jonkun työssäoloehdon eikä työttömyyskorvauksistani vähennetä mitään, vaikka sain osapäivätyötä. Tavallaan nyt vasta poikii tuo henkinen kidutus, mitä työ oli, samojen lauseiden toistaminen päivästä ja tunnista ja minuutista toiseen. Työn sisältö tuntuu oikeasti väliin kidutukselta jos olet älykäs luova tyyppi ja kaipaat vaihtelua.
Jos työskentelet puhelinmyyjänä on tärkeää että sinulla on tuntipalkka, eikä provisipalkka.
Mielestäni aika turha työ.... Ei puhelinmyyjiä tarvisi