Kuinka moni on oikeasti saanut psykiatriasta ei oota kun on tarvinnut apua?

Täällä. Sain mielialalääkityksen terveyskeskuslääkäriltä. Lähete psykiatriaan tuli bumerangina takaisin.

Sama kuin edellä

Olen terapiaan liian huonokuntoinen, mutta en todellakaan osastokuntoinenkaan. Psyk polilta en saa enää keskusteluaikoja. Aika vahva lääkitykseni uusitaan puolen vuoden välein. Tämä siis on ainoa ns hoitokontaktini, ja ihan lausunnonkin mukaan olen siis liian sairas terapiaan 🙄

Minulta kysyttiin vain, että tuntuuko, että pitäisi jäädä osastolle. Sanoin, että en minä tiedä. Siitä sitten kotiin ja kaikki jäi siihen. Ei mitään hoitoa sen jälkeen.

Mistä minä tiesin milloin sitä osastohoitoa tarvii ja milloin ei. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut, että olisi kannattanut jäädä. Olisi ehkä saanut sitä jatkohoitoakin.

Lääkäri pakotti ensin juoksemaan veri- ja huumetestissä, koska lähetettä psykiatrialle ei muuten voi tehdä. Lähete käännettiin kuitenkin takaisin sanoen, että lääkkeitä pitää syödä ja omaan terveysasemaan voi olla yhteydessä.

En ole siis huumeongelmainen, enkä myöskään entinen päihteiden käyttäjä.

Järkyttävää miten ihmiset jätetään kuoleman mt-ongelmien kanssa, esim. Jasmin ja Miki. Hallitus huhuu, jotain tarttis tehdä ja PIAN.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset luuserit pitäisi lopettaa.

No sitähän tässä kerrotaan. Holokaustihallituksen eugeniikkalinjasta. Lopetusputkessa ollaan hoidotta, kuten lukea saatat.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset jätetään kuoleman mt-ongelmien kanssa, esim. Jasmin ja Miki. Hallitus huhuu, jotain tarttis tehdä ja PIAN.

Mielenterveyteen on ihan äärimmäisen vaikea saada hoitoa. Pahimmillaan saatetaan antaa aina puh.numero, että soita tuonne. Sinne kun soittaa, niin saa taas uuden numeron mihin soittaa. Kokemusta on. Kolmeen paikkaan soitin ja mitään apua en saanut yhtään h**vetti mistään. Sitten en vaan enää jaksanut.

Selkää jos särkee, niin heti annetaan aikaa ja lääkettä. Masentuneelle ei mitään.

Mun täytyy kyllä sanoa, että olen saanut hyvää hoitoa. Toki vuosikymmenien oirehtimisien jälkeen liikaa kaatui niskaan ja menin psykoosiin. Itse en tajunnut omia oireitani ja kurjaan ja väsyneeseen olkoonkin olin tottunut jo kauan sitten.

Kun pääsin hoitoon sain apua lääkkeistä ja psykiatriselta hoitajalta johon minulla on nyt viidenkin vuoden jälkeen hoitokontakti ja jota lisätään jos oloni heikkenee. Lääkkeitä olen joutunut useampia kokeilemaan ja saanut vaikuttaa mitä kokeilen seuraavaksi. Reilu vuosi meni kyllä täysin tunteettomassa tilassa ja masennusta ja ahdistusta pukkasi psykoosin jälkeen. Stressinsietokyky myös hyvin alhainen.

Tämä siis melko pienellä paikkakunnalla josta lähes kaikki palvelut siirrettiin nyt isompaan kaupunkiin. Psykiatrian poliklinikka kuitenkin taisi jäädä tälle paikkakunnalle.

Vieläkään en ole terve, mutta koen saavani tarvittaessa apua. Toki psyk. sairaanhoitaja ei aina heti vastaa.

Olen pahoillani niiden puolesta jotka eivät ole saaneet apua. Täytyy olla todella sekaisin, että apua tässä valtiossa saa.

Tiedän yhden harhaisen psykoositapauksen joka ei saa hoitoa, tk lekuri sanoi ettei ole riittävän harhainen vaikka näkee näkyjä ja on kuuloharhoja. Lääkityksetkin otti pois se sama lekuri. Hirveä kohtalo sillä ihmisellä. Oikeasti suututtaa sen ihmisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset jätetään kuoleman mt-ongelmien kanssa, esim. Jasmin ja Miki. Hallitus huhuu, jotain tarttis tehdä ja PIAN.

Ei ketään jätetä kuolemaan, jos ei itse osaa vaatia ja ota apua vastaan se on voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset jätetään kuoleman mt-ongelmien kanssa, esim. Jasmin ja Miki. Hallitus huhuu, jotain tarttis tehdä ja PIAN.

Ei ketään jätetä kuolemaan, jos ei itse osaa vaatia ja ota apua vastaan se on voi voi.

Se on vaan voi voi, kun masentunut ei sitä apua jaksa vaatia. Ei vain jaksa vaikka halua parantua olisi.

Itselleni on sattunut niin, että yksi lääkäri antoi paperin, jossa oli puhelinnumeroita mihin soittaa. Ei minulla ollut voimia soitella mihinkään.

Myöhemmin kävin toisella lääkärillä ja hän laittoi itse asiat eteenpäin, kun tiesi ettei masentunut välttämättä jaksa itse sitä hoitaa.

Mulla vakavia traumoja, oon keski-ikäinen ja saan lyhyt-traumaterapiaa pahimpaan traumaan syksyllä, ekan kerran elämässäni. Tähänkin tuhraantui 1,5 vuotta itse tapahtuman jälkeen. 

Pitkää terapiaa ei ole, koska ei ole työntekijöitä. 

Pyytäkää Kelan osittain tukemaa terapiaa psykiatrilta? Jos vaan on varaa maksaa siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset jätetään kuoleman mt-ongelmien kanssa, esim. Jasmin ja Miki. Hallitus huhuu, jotain tarttis tehdä ja PIAN.

Ei ketään jätetä kuolemaan, jos ei itse osaa vaatia ja ota apua vastaan se on voi voi.

Se on vaan voi voi, kun masentunut ei sitä apua jaksa vaatia. Ei vain jaksa vaikka halua parantua olisi.

Itselleni on sattunut niin, että yksi lääkäri antoi paperin, jossa oli puhelinnumeroita mihin soittaa. Ei minulla ollut voimia soitella mihinkään.

Myöhemmin kävin toisella lääkärillä ja hän laittoi itse asiat eteenpäin, kun tiesi ettei masentunut välttämättä jaksa itse sitä hoitaa.

Minä olen myös saanut apua, mutta nyt, sanotaanko viiden vuoden sisään, romuttui sekä (mt) hoitosuhde että oma fysiikka. Olin täysin tietoinen, etten jaksaisi enää uutta avunetsintää jos jotakin tapahtuisi, enkä jaksakaan. Olen jäänyt lähes kokonaan sänkyyn, invalidisoitunut vaikeasti. En jaksa ihmisiä, en syödä, en oikein elääkään. Psykoosiin en mene, koska minulta ilmeisesti puuttuu sellaiseen herkkyys. Jos joku kepu-make ikinä tulee rääkymään, että Ota Apu Vastaan, niin minä saatana ammun.

Minä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla psykiatri teki lähetteen verikokeisiin ja psykologille ja sen jälkeen vain unohduin - verikokeiden jälkeen ei kuulunut mitään psykiatrista tai psykologista. Tästä on nyt vuosia. Toisella kerralla toisessa kunnassa pompottivat minua yhdeltä tasolta toiselle, kunnes viimeisellä tasolla sanottiin, etten ole tarpeeksi vakava tapaus heille - minkä jälkeen pompottelu jatkui takaperin ensimmäiseen paikkaan asti, jossa ei ollut tarpeeksi resursseja minulle. Tästäkin on kulunut vuosia. Tämän jälkeen olen sinnitellyt yksin ja elän puolisoni rahoilla. Aina välillä yritän käydä töissä ja opiskella, mutta ei vain suju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää miten ihmiset jätetään kuoleman mt-ongelmien kanssa, esim. Jasmin ja Miki. Hallitus huhuu, jotain tarttis tehdä ja PIAN.

Ei ketään jätetä kuolemaan, jos ei itse osaa vaatia ja ota apua vastaan se on voi voi.

Onhan noita tapauksia jossa itsemurhaa yrittänyt potilas on laitettu samana iltana kotiin ilman mitään apua ja se on sitä uudestaan yrittänyt ja onnistunut siinä.

Exä päästettiin yliannostuksen jälkeen vaan muutaman tunnin kuluttua pois, vaikka se ei osannut myrkytyksen vuoksi edes puhua tai pysynyt tolpillaan.

Tän maan terveydenhuolto jättää ihmisiä heitteille.

Ja terapiatakuu, my ass.

Ovatko mielenterveyspotilaat numerohulluja? Miksi usein ketjun aloitusteksti alkaa sanoilla: "Kuinka moni?" Mihin näitä lukumääriä tarvitaan. Tilastointiin?

Ei omaan sairastumiseen liittyvää kokemusta, mutta lapseni kohdalla raaka todellisuus tuli vatsaan. Lapseni sairastaa 2-suuntaista. Nuorisopsykiatrialle suunniteltiin aikaa lokakuussa. Aika toteutui huhtikuussa. vastaanotolla taas uusi lääkäri, joka sitten jo jatkoi matkaansa. Seuraavaa lääkäriä ei ole onnistuttu rekrytoimaan eikä ajasta mitään tietoa. Voisin kirjoittaa kirjan taistelustani lapseni puolesta, ehkä sen vielä

 teenkin. Nyt en enää hukkaa voimiani hoidon puolesta taistelemiseen - se on kuin tuulimyllyjä vastaan taistelua- Lapseni käy nyt yksityisellä. Sekään ei muuten ole mikään itsestäänselvyys. Usein sanotaan, "mene yksityiselle". Mutta psykiatrian palveluita ei yksityissektorilakaan ole kovin hyvin saatavilla. 

Usein sanotaan, että kannattaa hakea apua, jos lapsi/nuori/ tai aikuinen voi huonosti. Nyt antaisin neuvoksi vanhemmille, että säästä voimiasi äläkä hukkaa niitä hoidon aneluun, kun sitä ei kerta kaikkiaan saa. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri pakotti ensin juoksemaan veri- ja huumetestissä, koska lähetettä psykiatrialle ei muuten voi tehdä. Lähete käännettiin kuitenkin takaisin sanoen, että lääkkeitä pitää syödä ja omaan terveysasemaan voi olla yhteydessä.

En ole siis huumeongelmainen, enkä myöskään entinen päihteiden käyttäjä.

Mulla oli joskus aika kova hätä ja yritin saada apua akuuttipsykiatriasta. Sanoivat että käypä labrassa ja huumetestissä (?) ja sit saat ajan hoitajalle.

Testeissä kävin mutta ei sitä aikaa ikinä tullut.

Mulla papereissa mm paniikkihäiriö, vakava-asteinen ahdistuneisuus ja masennus sekä ptsd ja olen välillä ollut osastollakin lamaavien pelkotilojen takia kun en uskaltanut kotonani edes parvekkeelle mennä etten hyppää.

Viimeksi uusiessani unilääkettä halusivat nähdä mut. Psykiatri kyseli ja syyllisti lääkkeistä 15 min ja laittoi ulos. Omakantaan oli kirjattu "suositellaan lääkärin vastaanottoa lääkityksen takia"??? Luulin, että sen takia mä siellä olin eikä psykiatri maininnut mulle tästä sanallakaan.

Otin yhteyttä terveysasemaan. Pääsin yleislääkärille, joka määräsi labrat ja kirjoitti lääkereseptin. Labroista ei löytynyt mitään. Nyt pitäisi aloittaa lääkitys ilman, että mulla on edes lähetettä psykiatrille. Terapiaan pääsystä on ilmeisesti turha haaveilla. Tekisi mieli kommentoida jotain esim Hesarin typeriin listoihin: näistä paikoista voit hakea apua. Joo, apua voi hakea, mutta et sitä saa. Joko olet liian hyvässä kunnossa kuten minä tai sitten liian huonossa kunnossa kuten Miki.