Pleikkaripeleistä.. Meillä poika haluaisi
Playstationin Grand Theft Auto-pelin. Ikäraja K-18
ja pojalla ikää kohta 10v.
Käytiin tutustumassa tuohon peliin pelikaupassa ja olin lentää järkytyksestä selälleen kun myyjä kysyttyäni selvitti mitä kaikkea ko. pelissä on... Mm. autojen varastelua, ihmisten tappamista, huumekauppaa, strippariklubilla käyntiä jne.
Juu, me laitettiin sitten pojan mankumisesta huolimatta peli takaisin hyllyyn.
Muutamalla pojan kaverilla kuulemma on kyseinen peli. Ihmettelenpä vaan että eikö vanhemmat enää seuraa edes kolmasluokkalaisten tekemisiä...!??
Kommentit (8)
Esim. oma mieheni. Minä saan sitten olla se pahis joka kieltää kaiken kivan.
nykymaailman meno.
Eikö mitään muuta viihdettä keksitä kuin sota- ja tappamispelejä!!?
Ja jotkut vielä suurella nautinnolla pelaa niitä.
Ei ymmärrä..
Sitten ihmetellään miksi lapset voi huonosti. Tulee käytöshäiriöitä jne. Niin, miksiköhän. Olen satavarma että väkivaltapelit on osasyynä. Joihinkin ne vaikuttaa enemmän ja joihinkin vähemmän. Joka tapauksessa lapsen herkkään ja kehittyvään psyykeen varmasti vaikuttaa.
ap
minusta on sairasta että kukaan haluaisi pelata tuollaista peliä. Onneksi miehelläni on älykkäämpiä harrastuksia, ja poikammekaan eivät ole kiinnostuneita konsolipeleistä. Lähipiirissä olen huomannut, että aluksi peleistä on kiinnostunut mies, ja sitä kautta myös lapset. Meille ei pelejä tule.
Eikö mitään muuta viihdettä keksitä kuin sota- ja tappamispelejä!!?
Kun kerran olet jo pelikaupassa käynyt, näit siellä varmasti muitakin pelejä. Kaikki pelit eivät ole sota- tai tappamispelejä. Huomaa myös, että nämä eivät ole lapsilla tarkoitettuja tuotteita.
Tosi monet aikuiset olettavat, että koska kyseessä on PELI, se soveltuu lapsille eikä sitä tarvitse ottaa vakavasti. Vastuu on aina ensi kädessä vanhemmilla. Mistä ne muksut muuten väkivaltapelinsä saavat, kun liikkeissä niitä ei heille myydä?
He, jotka saavat niistä adrenaliinikiksit ja pitävät turvallisesta pelosta, harrastavat niitä. He, jotka eivät, päivittelevät ja pitävät ensimmäiseksi mainittuna sairaina. Kyseessä on makuasia, ei mikään kieroutuma.
Lapsia ja perheitä on erilaisia. Ja luulenpa, ettei kaikki vanhemmat ota oikeasti tosissaan noita haittoja, mitä noista voi seurata.
Meidän kohta 10-vuotias poika on todella herkkä ja näkee herkästi painajaisia ym. peleistä ja elokuvista=( Heijastuu herkästi myös koulunkäyntiin levottomuutena yms.
Naapurissa asuva poika saa pelata K-18 pelejä ihan vanhempien luvalla ja olen joutunut monesti kieltämään poikaani menemästä sinne kylään, koska pelaavat näitä kiellettyjä pelejä... ja aina sieltä tullaan kiroillen ja villinä takaisin ja seuraavana yönä pitäisi nukkua äidin ja isän välissä=/
Kurjaa kun kaikki ei välitä, mutta itse kyllä olen tiukka ikärajojen suhteen peleissä ja elokuvissa!
Nämä väkivaltaa sisältävät pelit ovat samaa sarjaa kauhuelokuvien kanssa. He, jotka saavat niistä adrenaliinikiksit ja pitävät turvallisesta pelosta, harrastavat niitä. He, jotka eivät, päivittelevät ja pitävät ensimmäiseksi mainittuna sairaina. Kyseessä on makuasia, ei mikään kieroutuma.
On iso ero sillä MISSÄ IÄSSÄ kauhuelokuvia aletaan katsomaan tai väkivaltapelejä pelaamaan.
Tottakai normaali aikuinen osaa käsitellä katsomaansa väkivaltaa ihan erilailla kuin pieni lapsi.
Meilläkin 3-luokkalainen poika joka ei kylläkään tuollaisista peleistä tiedä mitään, onneksi.
Sen toki tietää että on pelejä joihin ei ikä riitä, mutta eipä niitä mangukaan itselleen.
Sai PlayStation 3-konsolin viimejouluna lahjaksi ja varsin tiukka olen sen suhteen, arkisin ei esim pelata kuin poikkeustapauksissa, silloin aika menee muuhun.