Taas mies sanoi haluavansa erota (riidassa)
ja sitten perui sanansa. Taas oli ihan pikku riidasta kysymys. Tai ei se mennyt edes riidan asteelle. Mies sanoi eräästä asiasta mielipiteensä ja pyysin lupaa sanoa eriävän mielipiteen ja kun sanoin sen niin mies sanoi: "muutetaan sitten eri osoitteisiin niin ei tarvitse joka asiasta vääntää. Saatte tehdä niin kuin haluatte".
Mietin jo eroanko a) sen takia että olen epävarma mitä mies haluaa ja b) ylpeyden takia. Tai siis seuraavalla kerralla kun tilanne eteen tulee. Nythän sanoin "oletko tosissas?" ja siinä mies peru puheensa. Entä jos en seuraavalla kerralla tee mitään ja sanon "selvä"?
Kyllähän minä tiedän, että on näiden tyyppien, jotka hermostuksissaan sanoo mitä tahansa, ymmärtäjiä ja puolustajia. Ja olenhan minä tätä aika kauan kestänyt. Tämä on vaan siinä mielessä oudosti muuttunut, että mies ennen haukku minua riidoissa, nyt haluaa erota. Mutta vaikka olen kauan tätä katsonut ja kestänyt, niin en oikein kestä tätä.
Ja ihan rehellisesti sanon, joku toinen päivä mies olisi voinut siitä asiasta mistä se riita tuli olla ihan eri mieltä. Miehellä on vaan ollut toisesta asiasta stressiä, mutta mies ei ole puhunut mitään. Eikä hän ikinä puhu! Ja hänen stressinsä tuli ihan erikoisella tavalla ulos (eli tyhmästä asiasta vääntäminen ja eron vaihtoehtona esittäminen).
Sanoin kyllä miehelle, että sinä et luota minuun, kun tuollaista ratkaisua esität.
Kommentit (23)
Olette naurettavia, kumpikin haluaa tehdä oman tahtonsa mukaan eikä missään nimessä voi tehdä kompromisesseja.
oliko kyse siitä riidasta, jota en paljastanut vai jostain muusta? ap
Miehethän eivät eroa, ellei heillä ole uutta naista/ kotia.
Mieti nyt omalta kannaltasi haluatko jatkaa miehesi kanssa. Kestätkö jatkuvaa epävarmuutta?
Miksi pitkittää huonosti menevää liittoa? Tuhlaat vain vuosia omasta ja lastesi elämästä.
Seuraavan kerran kun mies ilmoittaa haluavansa erota niin sanot hänelle: "Selvä! Pakkaa tavarasi. Voit hakea loput paremmalla ajalla."
Mies muuttakoot pois kodistanne kunnes kaikki eroasiat on selvitetty.
Mies heittää ilmaan halunsa erota. Kuitenkaan ei itse tee mitään. Odottaa sinun siirtoasi ja varmaan senkin jälkeen odottaa kodin palvelevan kaikkia, myös häntä.
Miehethän eivät eroa, ellei heillä ole uutta naista/ kotia.
Mieti nyt omalta kannaltasi haluatko jatkaa miehesi kanssa. Kestätkö jatkuvaa epävarmuutta?
Miksi pitkittää huonosti menevää liittoa? Tuhlaat vain vuosia omasta ja lastesi elämästä.
Seuraavan kerran kun mies ilmoittaa haluavansa erota niin sanot hänelle: "Selvä! Pakkaa tavarasi. Voit hakea loput paremmalla ajalla."
Mies muuttakoot pois kodistanne kunnes kaikki eroasiat on selvitetty.
Mies heittää ilmaan halunsa erota. Kuitenkaan ei itse tee mitään. Odottaa sinun siirtoasi ja varmaan senkin jälkeen odottaa kodin palvelevan kaikkia, myös häntä.
Miehethän eivät eroa, ellei heillä ole uutta naista/ kotia.
Mieti nyt omalta kannaltasi haluatko jatkaa miehesi kanssa. Kestätkö jatkuvaa epävarmuutta?
Miksi pitkittää huonosti menevää liittoa? Tuhlaat vain vuosia omasta ja lastesi elämästä.
Seuraavan kerran kun mies ilmoittaa haluavansa erota niin sanot hänelle: "Selvä! Pakkaa tavarasi. Voit hakea loput paremmalla ajalla."
Mies muuttakoot pois kodistanne kunnes kaikki eroasiat on selvitetty.
Mies heittää ilmaan halunsa erota. Kuitenkaan ei itse tee mitään. Odottaa sinun siirtoasi ja varmaan senkin jälkeen odottaa kodin palvelevan kaikkia, myös häntä.
ja se on väärin.
ehkä sinun tosiaan kannattaa sanoa että ensi kerralla kun ero mainitaan niin sitä täytyy myös tarkoittaa ja se johtaa toimenpiteisiin.
Meillä oli sama kuvio vuosia. ja sille tuli stoppi kun olin tosissani lähdössä, kämppä oli ja kaikki. se oli miehelle shokki.
Niin kyllä kai se liitto huonosti menee, kun yleensä menee hyvin, mutta noin kk-muutaman kk välein tulee näitä "erotaan" juttuja...
Mutta miksi mies ei ole sitten eroamassa riidan jälkeen? Eihän riidoissa pidä ikinä erota. Jos sanon erotaan yheisellä päätöksellä, niin ei hän sitten ole eroamassa.
En oikein voi heittää miestäni kodistaan pois, laillisesti voisin, mutta moraalini ei siihen riittäisi. Nimittäin, mies hankki lainan ja asunnon ennen kuin mentiin naimisiin.
Mieheni ei ole sellainen,e ttä odottaisi kodin palvelevan häntä, jos eroaisimme.
ap
Miehethän eivät eroa, ellei heillä ole uutta naista/ kotia.
Mieti nyt omalta kannaltasi haluatko jatkaa miehesi kanssa. Kestätkö jatkuvaa epävarmuutta?
Miksi pitkittää huonosti menevää liittoa? Tuhlaat vain vuosia omasta ja lastesi elämästä.
Seuraavan kerran kun mies ilmoittaa haluavansa erota niin sanot hänelle: "Selvä! Pakkaa tavarasi. Voit hakea loput paremmalla ajalla."
Mies muuttakoot pois kodistanne kunnes kaikki eroasiat on selvitetty.Mies heittää ilmaan halunsa erota. Kuitenkaan ei itse tee mitään. Odottaa sinun siirtoasi ja varmaan senkin jälkeen odottaa kodin palvelevan kaikkia, myös häntä.
ja se on väärin.
ehkä sinun tosiaan kannattaa sanoa että ensi kerralla kun ero mainitaan niin sitä täytyy myös tarkoittaa ja se johtaa toimenpiteisiin.
Meillä oli sama kuvio vuosia. ja sille tuli stoppi kun olin tosissani lähdössä, kämppä oli ja kaikki. se oli miehelle shokki.
siis oikeita "syitä" erota? Mietin vaan, että olevinaan sanoin miehelle edellisellä kerralla tuosta, että sitten erotaan, jos niin sanot, mutta en kuitenkaan nyt eronut...Minun pitäisi olla siis tarpeeksi vahva, että voisin toteuttaa sanomani. Voihan he se ollakin, että mies haluaa erota. Tai sitten vielä pahempi tapaus, mies ei ylpeydessään sanoisi, ettei haluakaan, jos tosissani olisin sitten niistä sanoista eroamassa.
Eli kun oikeat argumentit loppuvat, niin sitten aletaan uhkailla. Täähän on vähän sama, kun monet vanhemmat sanovat lapsilleen: "et enää ikinä pääse mukaan, kun olet tollanen jne."
Musta sun kannattais puhua tuosta miehesi kanssa joskus kun riita ei ole päällä. Kerrot että se häiritsee, etkä halua tuollaisia uhkauksia kuulla, ellei miehesi sitten oikeasti halua erota.
Eli kun oikeat argumentit loppuvat, niin sitten aletaan uhkailla. Täähän on vähän sama, kun monet vanhemmat sanovat lapsilleen: "et enää ikinä pääse mukaan, kun olet tollanen jne."
Musta sun kannattais puhua tuosta miehesi kanssa joskus kun riita ei ole päällä. Kerrot että se häiritsee, etkä halua tuollaisia uhkauksia kuulla, ellei miehesi sitten oikeasti halua erota.
emme tänään olleet edes kunnon riidoissa (mutta mies selitti käytöstään jälestäpäin stressillä!). Mutta sanoin toki, että ei se oikeuta häntä sanomaan noin.
ap
opettelisitte puhumaan ja kommunikoimaan
enkä muutenkaan. Erolla uhkailu on todella lapsellista. Liiton pitäisi olla niin vakaalla pohjalla ettei tollaista edes sanottaisi, oli mitä tahansa.
Jos asunto on miehen, niin sanoisin että erotaan sitte ja pakkaisin kamani ja lapseni ja häipyisin pariksi päiväksi jonnekin ihan muualle. Kun mies takaisin ruikuttaisi niin sanoisin miehelle että katsokin että oli viimeinen kerta kun uhkaat erolla, seuraavalla kerralla se on sitten totta, saat mitä tilaat.
enkä muutenkaan. Erolla uhkailu on todella lapsellista. Liiton pitäisi olla niin vakaalla pohjalla ettei tollaista edes sanottaisi, oli mitä tahansa.
Jos asunto on miehen, niin sanoisin että erotaan sitte ja pakkaisin kamani ja lapseni ja häipyisin pariksi päiväksi jonnekin ihan muualle. Kun mies takaisin ruikuttaisi niin sanoisin miehelle että katsokin että oli viimeinen kerta kun uhkaat erolla, seuraavalla kerralla se on sitten totta, saat mitä tilaat.
onko mies oikeasti valmis tekemään kaikkensa liiton eteen vai tekeekö hän vain sitä mitä hän KUVITTELEE minun haluavan?
Mietin myös sitä, vaikka mies ei sitä myönnä, että hän saattaa jollain tasolla haluta eroa. Mutta hän ei myöskään tajua sitä, että lapset saattaa mennä rikki. Eli mielestäni hän eroaisi liian helposti...
No ehkä minä voisin hänelle sanoa niin, että en jaksa enää pohtia päiviä sen jälkeen suhteemme laatua, kun heität noin. Että se on poikki seuraavsta kerrasta.
Ja arvatkaa vielä. Mies sanoi, ettei hän tarkoittatnut mitään avioeroa, kun sanoi, että muutetaan eri osoitteisiin, että saatte tehdä mitä halutte. (oli sekin yritys! kyllä avioliitossa ei saa tehdä mitä haluaa, vaikka asuu kuinka eri osoitteessa!)
ap
ap
1. Netti ei missään nimessä ole oikea paikka analysoida mitä miehesi päässä mahdollisesti liikkuu.
2. Erolla uhkailu on typerää ja lapsellista
3. Kaikkea mitä sanoo ääneen, ei todellakaan tarkoita ja vaikka hetken tarkoittaisikin, voi myöhemmin olla taas ihan eri mieltä kun tunteet laantuu.
Itse saatan sanoa miehelle, että mitä järkeä tässä meidän avioliitossa on ja vetää erokortin keskelle riitaa. Todella typerää minulta, tiedän. Siltikään en missään nimessä oikeasti ole valmis eroamaan. Riidellessä ja tunteiden ollessa pinnassa tai jos on pitkään muuten vain ahdistanut (esim. miehesi stressi), tekee mieli heittä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Itse saatan ajatella jopa haluavani kuolla, en jaksa enää tätä elämää, kun ahdistus iskee. Haluan karkuun ahdistavasta tilanteesta esim. just riidellessä jne.
Tästä huolimatta en pidä itseäni luovuttajatyyppinä vaan päinvastoin pusken läpi harmaan kiven kun olen saanut hetken leimahduksen jälkeen tunteet kasaan ja järki voittaa. Kunnes taas tulee seuraava tunneaalto ja saatan mennä sanoa jotain tosi tyhmää ja ajattelematonta hetken "huumassa". Ja sitten taas rauhoitun ja pyydän anteeksi lapsellista käytöstäni. Varmastikaan erolla uhkailu ei ole mukavaa kumppanille ja siksi yritänkin päästä siitä eroon, osittain olen onnistunutkin. Suosittelen kertomaan kumppanillesi miltä sinusta hänen puheensa tuntuvat.
Miehelläsi on selvästi halu kontrolloida ja määräillä, ja kun joku ei teekään kuten hän tahtoo, hänellä menee maltti (se ei tarkoita pelkkää aggressiivista kohtausta, vaan myös harkitsemattomia kiukuissaan sanottuja asioita). Kun ei ole mitään kunnollisia perusteluita sille, miksi pitäisi tehdä hänen tahtonsa mukaan, hän heittää tuollaisia "erotaan sitte" -kommentteja, koska tietää, ettet sinä halua erota ja uskoo sinun taipuvan tahtoonsa eron välttääksesi. Tai sitten se on hänelle jo sen verran tavaksi muodostunut kommentti, ettei edes tajua sitä sanovansa ennen kuin se on jo sanottu.
Meillä on aika lailla samanlaista, mies heittelee tasaisin väliajoin että "erotaan sitte ni saat tehä miten tykkäät". No, tehohan siitä on mennyt jo aikaa sitten, enkä mieti enää päiviä riidan jälkeen, että mikä on parisuhteemme tila, mutta ärsyttävää ja turhauttavaa tuo kyllä on. Viimeksi tuli ero-huhuilut siitä, että minä halusin erivärisen maton lastenhuoneeseen kuin mies itse ("no erotaan sitte, ni saat ostaa sellasen maton ku ite tahot kakaroilles"). Minä tokaisin, että kirjota paperit, mä vedän nimeni alle, ja mies totesi, että "no kai toi sitte kelpaa", ja ostin juuri sen maton, jonka halusin.
Tiedän kyllä, että itsekin sorrun samaan lapselliseen uhkailuun vastaamalla miehelle näin, mutta mitä ihmettä tuohon nyt sitten pitäisi vastata. Meillä on luettu parisuhdeoppaita ja tehty parisuhdeharjoituksia, kävimme jopa parisuhdeterapiassa jonkin aikaa, mutta ei tämä tästä ole miksikään muuttunut. Kyllä mies sen tietää, etten minä taivu hänen tahtoonsa tuolla uhkailulla, ja luulenkin sen olevan hänellekin vain tavaksi muodostunut, siis ettei hän edes kunnolla tiedosta sanomaansa ennenkuin on sen suustansa päästänyt. Mutta vaikuttaahan se parisuhteeseen, minulla on ainakin tässä vuosien myötä kasvanut jonkinlainen epäluuloisuus miestä kohtaan - hän kun tasaisesti uhkailee erolla, saattaahan hän sen jonakin päivänä tehdäkin. Ja varsinkin kun pikkujutuistakin tulee ero-huhuilua, mitä tapahtuu sitten, kun tulee isompia juttuja? Mies on haaveillut oman asunnon ostosta, mutta minä olen jarrutellut ja sanonut viihtyväni vuokralla kyllin hyvin - jos me emme selviä edes lastenhuoneen matosta ilman eropuheita, miten käy, kun pitäisi päättää tapetti tai maali oman asunnon seiniin, puhumattakaan muista vastaavista asioista? Jollain tasolla olen kaiketi alkanut miehestä erkaantua, ja ainakin osasyyksi väittäisin tätä ero-huhuilua, koska enhän minä voi tällaisen miehen kanssa rakentaa mitään minkäänlaiselle tukevalle alustalle.
Tästä huolimatta en pidä itseäni luovuttajatyyppinä vaan päinvastoin pusken läpi harmaan kiven kun olen saanut hetken leimahduksen jälkeen tunteet kasaan ja järki voittaa. Kunnes taas tulee seuraava tunneaalto ja saatan mennä sanoa jotain tosi tyhmää ja ajattelematonta hetken "huumassa". Ja sitten taas rauhoitun ja pyydän anteeksi lapsellista käytöstäni. Varmastikaan erolla uhkailu ei ole mukavaa kumppanille ja siksi yritänkin päästä siitä eroon, osittain olen onnistunutkin. Suosittelen kertomaan kumppanillesi miltä sinusta hänen puheensa tuntuvat.
sanoin, että minusta tuntui pahalta ja mies ei siihen mitään. Sanoi muistaakseni jotain, että hyvältäkö pitäs tuntua tai jotain typerää. Ihan kuin se ei olisi välittänyt. Ja hän sanoi, että hänellä on itsellään niin suuria huolia, että tämä minun huoleni on pikkuhuoli, mutta teen siitä koko talon kokoisen! Aivan kuin tuo pitäs jotenkin villasella painaa. Toisaalta kai se sitten kertoo miehen oikean suhtautumisen eli vaan "heitto". ap
Miehelläsi on selvästi halu kontrolloida ja määräillä, ja kun joku ei teekään kuten hän tahtoo, hänellä menee maltti (se ei tarkoita pelkkää aggressiivista kohtausta, vaan myös harkitsemattomia kiukuissaan sanottuja asioita). Kun ei ole mitään kunnollisia perusteluita sille, miksi pitäisi tehdä hänen tahtonsa mukaan, hän heittää tuollaisia "erotaan sitte" -kommentteja, koska tietää, ettet sinä halua erota ja uskoo sinun taipuvan tahtoonsa eron välttääksesi. Tai sitten se on hänelle jo sen verran tavaksi muodostunut kommentti, ettei edes tajua sitä sanovansa ennen kuin se on jo sanottu.
Meillä on aika lailla samanlaista, mies heittelee tasaisin väliajoin että "erotaan sitte ni saat tehä miten tykkäät". No, tehohan siitä on mennyt jo aikaa sitten, enkä mieti enää päiviä riidan jälkeen, että mikä on parisuhteemme tila, mutta ärsyttävää ja turhauttavaa tuo kyllä on. Viimeksi tuli ero-huhuilut siitä, että minä halusin erivärisen maton lastenhuoneeseen kuin mies itse ("no erotaan sitte, ni saat ostaa sellasen maton ku ite tahot kakaroilles"). Minä tokaisin, että kirjota paperit, mä vedän nimeni alle, ja mies totesi, että "no kai toi sitte kelpaa", ja ostin juuri sen maton, jonka halusin.
Tiedän kyllä, että itsekin sorrun samaan lapselliseen uhkailuun vastaamalla miehelle näin, mutta mitä ihmettä tuohon nyt sitten pitäisi vastata. Meillä on luettu parisuhdeoppaita ja tehty parisuhdeharjoituksia, kävimme jopa parisuhdeterapiassa jonkin aikaa, mutta ei tämä tästä ole miksikään muuttunut. Kyllä mies sen tietää, etten minä taivu hänen tahtoonsa tuolla uhkailulla, ja luulenkin sen olevan hänellekin vain tavaksi muodostunut, siis ettei hän edes kunnolla tiedosta sanomaansa ennenkuin on sen suustansa päästänyt. Mutta vaikuttaahan se parisuhteeseen, minulla on ainakin tässä vuosien myötä kasvanut jonkinlainen epäluuloisuus miestä kohtaan - hän kun tasaisesti uhkailee erolla, saattaahan hän sen jonakin päivänä tehdäkin. Ja varsinkin kun pikkujutuistakin tulee ero-huhuilua, mitä tapahtuu sitten, kun tulee isompia juttuja? Mies on haaveillut oman asunnon ostosta, mutta minä olen jarrutellut ja sanonut viihtyväni vuokralla kyllin hyvin - jos me emme selviä edes lastenhuoneen matosta ilman eropuheita, miten käy, kun pitäisi päättää tapetti tai maali oman asunnon seiniin, puhumattakaan muista vastaavista asioista? Jollain tasolla olen kaiketi alkanut miehestä erkaantua, ja ainakin osasyyksi väittäisin tätä ero-huhuilua, koska enhän minä voi tällaisen miehen kanssa rakentaa mitään minkäänlaiselle tukevalle alustalle.
ei kestänyt kuulla mielipidettäni ja veti tuon erokortin esiin. Ja ihan merkityksettömästä seikasta oli kyse. Monesti tulee mieleen, että eropuhetta ei olisi tullut, jos en olisi esittänyt asiaa niin kuin kussakin tilanteessa olen esittänyt. Jotain on jäänyt sanomatta, jotain sanottu liikaa..
No kerronpa tässä sen "riidan" mistä se eropuhe tuli (mutta taustallahan voi olla muutakin...)
eli poikani oli saanut lahjarahaa 50 € (sukulaisilta) ja niiden käyttö oli etukäteen sovittu. 20 € autoon + 10 € autoon ja 20 € säästöön. No poika oli saanut siis nuo rahat noin pari viikkoa sitten ja oli ostanut sillä 20 €:lla sen auton 10 € käyttämättä. No siivottiin tänään leluja ja huomattiin, että pojalle tärkeä auto oli mennyt rikki ja minusta hän saisi käyttää sen nyt sen kympin autoon. No poika siinä vänis ja sanoin, että hän voi käydä ostamassa sen auton, mutta en lähde kaupassa käyttämään (eli pojan pitää ostaa lähikaupasta). Poika kyllä tiesi, että oltiin jo sovittu siitä autoon käytettävästä kympistä. Mutta isänsä oli sitä mieltä, että ei saa, koska poika oppii sen että vänisemällä saa kaikkea. Minusta se ei niin mene nyt, koska sovittiin aikaisemmin (ja poikakin sen tiesi/muisti). En vaan muistanut/osannut siinä tilanteessa sanoa, että mehän etukäteen niin sovittiin ja sinä (eli mieheni) hyväksyit suunnitelmamme, etkä ottanut siihen kantaa, vaikka sitä sinulta pyydettiin. Eli tuo olisi pitänyt osata sanoa, sanoin vaan, että minun mielestäni hän saa lahjarahoillaan ostaa. tai jotain. Olin varmaan tuota lausetta sanomassa ja mies rupes jotain sanomaan kesken mun lauseen ja sitten sanoin "kuuntelet nyt minua ja etkä tiedä olevinaas paremmin" tms "minusta poika saa lahjarahoillaan...". Mutta joka tapauksessa pointti oli se, että kysymyksessä oli vaan mielipiteen vaihto. Mutta mielestäni ei niin herkästi pitäisi erokorttia vetää esille. Suunsa pitää pystyä aukaisemaan ;)
Ja sitten miehen puheissa on se jännää, että hänen mielipidettään ei muka kuunnella, mutta hän ei ota kantaa mihinkään. höh! No jos totta puhutaan, mies ei ole opetellut aukaisemaan suutaan. Ei sillä stressiä niinkään olisi, jos aukaisisi suunsa. Ei osaa puhua ja sitten noin kuohuu yli...
mutta niin kuin sinäkin kirjoitit...vähänhän se siellä taustalla kummittelee, että jos mies haluaakin erota.
ap
Kyllä tuo ero-heitto on niin ala-arvoista kuin vaan voi olla. Vaikka kielisi miehen turhautumisesta/stressistä, niin silti mikä järki tuossa on? Juuri tuollaista selittelyä ja selvittelyä se sitten perästäpäin on, pitää vetää sanojaan takaisin, ja vielä vaatii toista ymmärtämään "heittoa". Itsekin olen moisessa suhteessa elänyt, ja kyllä se oli ihan silkkaa hulluutta!
Olette naurettavia, kumpikin haluaa tehdä oman tahtonsa mukaan eikä missään nimessä voi tehdä kompromisesseja.