Lue keskustelun säännöt.
Kynnysmatosta bossaladyksi- miten?
11.08.2023 |
Olen ollut aina kynnysmatto, parisuhteissa, ystävyyssuhteissa, sukulaisten silmissä. Saatan elää ihan hyvää elämää, mutta jos joku alkaa kohtelemaan minua huonosti olemalla vaikka itsekäs tai epäluotettava, niin yhtäkkiä jotenkin jään siihen kiinni enkä pysty ollenkaan olemaan itseni kanssa. Lopulta päädyn tekemään vaikka mitä sen toisen eteen, tai vielä pahempaa, en tee mitään ja tunnen oloni kamalaksi. Vaikka tietäisin järjen tasolla, että toinen on tehnyt väärin, niin silti jään vatvomaan asiaa.
Eräs ystäväni on täysin toista maata. Hän pystyy irrottautumaan nopeasti kaikista inhottavista ihmisistä ja keskittymään vain itseensä. Mutta hän on ollut sellainen aina, jo koululaisena. En voi sanoa, että hän olisi mikään urakiituri bosslady-niinkuin sanotaan. Ihan lähihoitaja niinkuin minäkin. Mutta jotenkin vain onnellisempi ja itsenäisempi kuin muut.
Onkohan tästä enää mitään nousua? Onko kukaan koskaan oikeasti pystynyt muuttumaan kynnysmatosta joksikin muuksi? Miten?
Toivon asiallisia vastauksia, saan kyllä parjaamista ja huonoa kohtelua ihan riittävästi muualtakin.
Kommentit (14)
Onko bossalady sellainen joka tykkää kuunnella bossanovaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannustusyläpeukku aloittajalle.
<3 -ap
Vierailija kirjoitti:
Onko bossalady sellainen joka tykkää kuunnella bossanovaa?
itte ajattelin et italialainen. a-boss-a-ladyy mamma mia
Opettele sanomaan "Ei". Sillä pääsee pitkälle.
Kai se pitää katsoa tapauskohtaisesti. Onko joku esimerkkitapaus tällä hetkellä ajankohtainen? Voi tarkkailla myös niitä itsekkäästi/epäluotettavasti toimivia, että mitenhän heillä mahtaa ihmissuhteissaan noin muuten mennä. Moniko muukaan tykkää heidän tyylistä, kenelle kumartelevat ja pyllistelevät, panevatko vahinkoa kiertämään noin elämäntapana, sellasta ym. Jos haluaa vältellä, niin on aina vain neutraalimpi ja vähäsanaisempi eikä mene turhaan tilanteisiin, joissa ei viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kovinkin nuori? Itse olin samanlainen kynnysmatto ainakin 30 vuotiaaksi asti, lähes kaikissa ihmissuhteissa. Töissä, koulussa, ystävyyssuhteissa, parisuhteissa, harrastuksissa ym. Jopa äitini on yrittänyt välillä päättää elämästäni vähän liikaakin. Nyt 36 vuotiaana olen jo sen verran vahva, että enää minusta ei saa kynnysmattoa. Poistoon menee niin huonot kaverit kuin miehetkin. Ennemmin olen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kovinkin nuori? Itse olin samanlainen kynnysmatto ainakin 30 vuotiaaksi asti, lähes kaikissa ihmissuhteissa. Töissä, koulussa, ystävyyssuhteissa, parisuhteissa, harrastuksissa ym. Jopa äitini on yrittänyt välillä päättää elämästäni vähän liikaakin. Nyt 36 vuotiaana olen jo sen verran vahva, että enää minusta ei saa kynnysmattoa. Poistoon menee niin huonot kaverit kuin miehetkin. Ennemmin olen yksin.
Saanko kysyä miten sitten hoidat tilanteet jos tulee vastaan joku huono mies. Ihanko vaan ghostaat vai käytkö jonkun keskustelun? Annatko useampia mahdollisuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Oletko kovinkin nuori? Itse olin samanlainen kynnysmatto ainakin 30 vuotiaaksi asti, lähes kaikissa ihmissuhteissa. Töissä, koulussa, ystävyyssuhteissa, parisuhteissa, harrastuksissa ym. Jopa äitini on yrittänyt välillä päättää elämästäni vähän liikaakin. Nyt 36 vuotiaana olen jo sen verran vahva, että enää minusta ei saa kynnysmattoa. Poistoon menee niin huonot kaverit kuin miehetkin. Ennemmin olen yksin.
Ihan sama juttu. Vieläkin äiti on minulle heikko kohta ja muistutan itseäni, että teen omat päätökset. Huonot miehet ja kaverit saa kyytiä, kun en pelkää olla yksin enkä pelkää myöskä eroja. Töissä olen opetellut sanomaan "ei" ja kun en enää joka kerta jousta niin pompettelu on vähentynyt ja kunnioitus esim. vapaa-aikaani kohtaan lisääntynyt. Olen nyt 47 v, joten aikaa tämä kaikki on vaatinut. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kovinkin nuori? Itse olin samanlainen kynnysmatto ainakin 30 vuotiaaksi asti, lähes kaikissa ihmissuhteissa. Töissä, koulussa, ystävyyssuhteissa, parisuhteissa, harrastuksissa ym. Jopa äitini on yrittänyt välillä päättää elämästäni vähän liikaakin. Nyt 36 vuotiaana olen jo sen verran vahva, että enää minusta ei saa kynnysmattoa. Poistoon menee niin huonot kaverit kuin miehetkin. Ennemmin olen yksin.
Saanko kysyä miten sitten hoidat tilanteet jos tulee vastaan joku huono mies. Ihanko vaan ghostaat vai käytkö jonkun keskustelun? Annatko useampia mahdollisuuksia?
Saatan antaa muutaman uuden mahdollisuuden ja ehkä yrittää käydä hieman keskustelua mutta jos lopputulos on aina sama, esim. suhde ei etene tms, niin silloin en vain ota enää yhteyttä tähän tyyppiin enkä suostu tapaamaan. Yleensä ne huonot miehet luovuttavatkin melko nopeasti. Mitään väkivaltaa en ole koskaan kokenut eikä sellaiselle pidä mitään uusia mahdollisuuksia antaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä suostu kaikkeen, jos joku avautuu sulle, älä automsaattisesti myötäile niitä juttuja ja jaa myötätuntoa, koska empaattisuus tulkitaan nopeasti niin, että olet lapanen. Älä myöskää tee automaattisesti heti juttuja joita sulta pyydetään, koska muuten saat tehdä ne aina., käske tekemään itse.
Ei tarvitse olla mikään bosslady(yök), vaan ihan vaan hankkia terve itsetunto ja oppia vetämään rajat.
En tiedä onko sinut kotona kasvatettu liian tossuksi ja myötäilijäksi.
Kannustusyläpeukku aloittajalle.