Onkohan minulla minkäänlaisia mahdollisuuksia saada hyvä arvostava miesystävä? Olenko deittimaailmassa lainkaan varteenotettava kumppaniehdokas?
Minulla on päämääränä, että jos miehen otan/saan, on hänen oltava luonteeltaan muita arvostava, luotettava sekä kunnollinen. Ei liikaa päihteitä mutta toki elämässä on saanut tapahtua ja sattua, se olisi ehkä jopa suotavaa. Olisi ymmärrystä myös elämän harmaalle puolelle ja siitä muodostunut vastuunkanto omassa elämässä.
Luonteeltani olen nykyään vähän syrjäänvetäytyväinen enkä mikään paskanjauhantaa jaksa kuunnella. Olisi hienoa, jos mies osaisi keskustella.
Muuten olen empaatikko ja suhteessa nautin siitä, että voin panostaa yhteisiin hetkiin ja elämään. Toivoisin sitä myös kumppanilta. Ei mitään suuria asioita, mutta tehtäisiin yhdessä ruokaa, mentäisiin vaikka luonnon rauhaan mökille, siellä yhdessä kaikenlaista tehtäisiin, kalastettaisiin, otettaisiin olutta, lämmitettäisiin puusauna jne.
Yhdessä tekemistä.
Mitään ihmeellistä ei tarvitsisi, hiljaisuuskin välillä on todella mukavaa mutta kunhan kemiat ja kunnioitus toista kohtaan olisi läsnä.
Olen käynyt aikamoisen menneisyyden ja olen sitä tyyppiä, joka valitettavasti on joutunut pahoinpidellyksi kumppanien osalta mutta se on historiaa. Sellaista en katso, en edes koske pitkällä tikullakaan mikäli minkäänlaista varoitussignaalia ilmenee.
En kuitenkaan aio omaa taakkaani kenenkään päälle kaataa. Tarvitsen kuitenkin oman tilan ja saatan olla hieman etäinen välillä jos liika läheisyys ahdistaa.
Kauniiksi minua on kehuttu useaan kertaan. En välitä oikein mistään naisten jutuista sen enempää, kuin että joskus on kiva itsensä laittaa nätiksi, mekko päälle ja kevyt meikki.
Kun olen hyvässä porukassa, olen nauravainen ja seurassani on varmasti mukava olla. Otan muut huomioon.
Ylipainoa minulla on - tähän loppuun lukeminen?
Laihdutan kuitenkin ja liikun. Haluan pitää itsestäni jälleen hyvää huolta.
Ikää on alle 30-vuotta.
Mihinkään deittipalstoille ei mieli tekisi mennä mutta koska en kuitenkaan oikein käy missään muualla kuin töissä ja viihdyn vapaani kotona aika pitkälle, niin eipä mistään sitä miestä löydy. Hyvin harvoin käyn baareissa nykyään.
En minä sinällään ketään tarvitse mutta joskus olisi ihanaa jos olisi hyvä ihminen vierellä, jonka kanssa jakaa elämä.
Välillä mietin kuitenkin, etten tiedä olenko minä sopiva suhteisiin tai kävisikö onnea kohdallani kuitenkaan.
Kommentit (17)
Ihana kaunis poikarakkaus huutaa syntymistään
Miten muut yksinäiset ovat löytäneet kumppanin? Oletteko deittipalstoilta löytäneet?
Ap
Mene mukaan harrastuksiin, jotka sinua aidosti kiinnostavat. Niistä löydät samanhenkisiä miehiä. Lintuharrastus, musisointi, liitokiekko, vaeltaminen... Oman kumppanini löysin aikoinaan erään puolueen paikallisosastosta.
Vierailija kirjoitti:
Mene mukaan harrastuksiin, jotka sinua aidosti kiinnostavat. Niistä löydät samanhenkisiä miehiä. Lintuharrastus, musisointi, liitokiekko, vaeltaminen... Oman kumppanini löysin aikoinaan erään puolueen paikallisosastosta.
Olisikohan joku eräretkeilykerho hyvä?
Olen täysin bimbo siellä mutta muuta kiinnostavaa en keksisi. Olisi hauskaa eräjormailla luonnossa ja oppia uusia taitoja.
Ap
Kai olet yliopistokoulutettu tai edes amkin käynyt?
En lukenut mutta kerro nämä:
- Onko tatskoja?
- Onko lapsia?
- Oletko SJW?
- Oletko yli 21v?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut mutta kerro nämä:
- Onko tatskoja?
- Onko lapsia?
- Oletko SJW?
- Oletko yli 21v?
- Ei ole.
- Ei ole.
- Minusta on menty liian pitkälle.
- Olen.
Kaksi ammattia on. Tod.näk. vielä suuntaan ammattikorkeaan tai yliopistoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten muut yksinäiset ovat löytäneet kumppanin? Oletteko deittipalstoilta löytäneet?
Ap
Vanha sanonta on edelleen voimissaan, eli harvaa tullaan kotoa hakemaan. Pitää liikkkua ihmisten ilmoilla tavatakseen uusia ihmisiä. Minä olen löytänyt seurustelukumppanin mm. opikselujen ja työn parista, harrastuksista, matkoilta, yökerhosta, netistä, festareilta, bussista, junasta ja kerran lentokoneestakin.
Se kaikki on tosin vaatinut aloitteellisuutta.
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muut yksinäiset ovat löytäneet kumppanin? Oletteko deittipalstoilta löytäneet?
ApVanha sanonta on edelleen voimissaan, eli harvaa tullaan kotoa hakemaan. Pitää liikkkua ihmisten ilmoilla tavatakseen uusia ihmisiä. Minä olen löytänyt seurustelukumppanin mm. opikselujen ja työn parista, harrastuksista, matkoilta, yökerhosta, netistä, festareilta, bussista, junasta ja kerran lentokoneestakin.
Se kaikki on tosin vaatinut aloitteellisuutta.
😃😃😃 Ja hyvin meni nuo kaikki sata suhdetta.
Kiva asiantuntija täällä 🤭
Ihmisillä on niin hirveet listat aina... voi voi
Perse edellä puuhun.
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muut yksinäiset ovat löytäneet kumppanin? Oletteko deittipalstoilta löytäneet?
ApVanha sanonta on edelleen voimissaan, eli harvaa tullaan kotoa hakemaan. Pitää liikkkua ihmisten ilmoilla tavatakseen uusia ihmisiä. Minä olen löytänyt seurustelukumppanin mm. opikselujen ja työn parista, harrastuksista, matkoilta, yökerhosta, netistä, festareilta, bussista, junasta ja kerran lentokoneestakin.
Se kaikki on tosin vaatinut aloitteellisuutta.
😃😃😃 Ja hyvin meni nuo kaikki sata suhdetta.
Kiva asiantuntija täällä 🤭
Piti vähän harjoitella tätä nykyistä, 23 vuotta kestänyttä varten. 😂
Tuskin sussa on mitään vikaa sinänsä, tosin heteronaisena olen huono arvioimaan mitä miehet haluaa ja arvostaa. Vaikuttaa silti, että ihan tavikset ovat toisensa löytäneet, kun ympärilleen (ja peiliin) katselee.
Mutta olisiko tämä nykyajan tapa ja asennoituminen syynä miksei kumppania löydy?
Kuulostaa varsin hyvältä. Itsellä samanlainen toive ja tausta. Tosin ei ole ollut väkivaltaa suhteessa, vaikka sen uhkaa kyllä.
Tuntuu sun pääkoppa olevan aika sekaisin semmonen teksti tuli.