Vaadinko mieheltä liikaa?
Olen seurustellut vuoden verran nykyisen mieheni kanssa. Olemme kolmekymppisiä. Mulla on edellisestä suhteesta yksi lapsi, miehellä ei lapsia. Lapsi on puolet viikosta isällään.
Aiemman perusteella lienee selvää, että olen tottunut arjen jakamiseen ja siihen, että toinen on paljon läsnä. Mies ei ole koskaan ollut avoliitossa, mutta takana on parin vuoden seurustelusuhteita pari. Mies sanoo olevansa nyt ensimmäistä kertaa tosissaan, koska "tuntuu ettei mitään puutu".
Näemme kaksi kertaa viikossa niin, että yökyläilemme toistemme luona. Tämä tuntuu mielestäni kevyeltä tapailulta enemmän kuin vakavalta suhteelta. Olin aluksi tyytyväinen tapaamismäärään, mutta nyt kaipaisin enemmän kumppania arkeeni. Teen töitä kotoa kuten mieskin, joten voisimme olla arkenakin yhdessä. Lapsi on päiväkodissa. Mies kuitenkin karkaa heti aamuysiltä työpaikalleen, joten näemme oikeasti vain parina iltana viikossa.
Olemme puhuneet asiasta ja olen kertonut toiveeni. Hän on luvannut olla enemmän kanssani, mutta tämä tarkoittaa ehkä yhden tapaamiskerran lisäämistä viikkoon. Lisäksi tuntuu, että sekin pitää aina jotenkin erikseen järjestää. Olen tottunut siihen, että toinen ihminen vain sujahtaa osaksi arkea. Mies ei tunnu ymmärtävän mitä haluan, koska hänellä ei ole kokemusta tällaisesta. Enpä tiedä mitä tehdä.
Kommentit (39)
Kuullostaa teinisuhteelta! Haluaisin itse nähdä joka päivä tai ainakin lähes
Jos sää vaadit viis panoa per yö niin vaadit.
Et vaadi. Miksei miehesi tahdo nähdä useammin? Mäkin haluan toisen ihmisen jakamaan elämäni. En toivo mitään pari iltaa viikossa kevyttapailua.
Miksi ette muuta yhteen, kuten yleensä rakastavaiset tekevät? Sillähän tuo ongelmasi poistuu, ei se niin monimutkaista ole jos ei itse siitä sellaista tee.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette muuta yhteen, kuten yleensä rakastavaiset tekevät? Sillähän tuo ongelmasi poistuu, ei se niin monimutkaista ole jos ei itse siitä sellaista tee.
Tykkään viettää aikaa pari iltaa viikossa yksinkin. Mies ei ikinä suostuisi yhteenmuuttoon, eikä siihen ole kiire minullakaan.
Ap
Mulla on edellisestä suhteesta yksi lapsi, miehellä ei lapsia. Lapsi on puolet viikosta isällään.
Et ole yh vaan yksisarvinen ihme ?
Kuinka kauan olette ns olleet yhdessä.
"Nainen on yksin onnellisimmillaan ja elää silloin pidempään"
Kuulostaa ihan siltä, että miehen rooli tässä parisuhteessa on vain täyttää sinun toiveesi ja tarpeesi.
Fiksu mies, kun osaa pitää etäisyyttä.
Oletteko viettäneet kuinka paljon kolmestaan aikaa? Sinä, kumppaniehdokas ja lapsesi siis.
Et antanut edelliselle piparia ..mies meni muualle.
Tasa-arvon nimissä olet varmaan kertonut tämän nykyiselle ja fiksuna miehenä
se tietää että paska diili mikä paska diili.
Aivot kehittyvät fyysisesti noin 3-kymppiseksi asti. Fyysisesti keskenkasvuinen ei ole aikuinen. Siksi usein tehdään tyhmiä päätöksiä, kuten lisääntyminen liikakansoituksen keskelle ja toisen pakottaminen kuolemaan.
"Teen töitä kotoa kuten mieskin, joten voisimme olla arkenakin yhdessä. Lapsi on päiväkodissa. Mies kuitenkin karkaa heti aamuysiltä työpaikalleen, joten näemme oikeasti vain parina iltana viikossa."
Tämä jäi minua ihmetyttämään: Tekeekö siis mies töitä kotona vai työpaikallaan? Kun ensin kirjoitat, että tekee kotona, mutta sitten kirjoitat, että karkaa työpaikalleen klo 9.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on edellisestä suhteesta yksi lapsi, miehellä ei lapsia. Lapsi on puolet viikosta isällään.
Et ole yh vaan yksisarvinen ihme ?
Kuinka kauan olette ns olleet yhdessä.
Yksinhuoltaja = lapsella on vain yksi huoltaja. Yhteishuoltajuus = lapsella on kaksi huoltajaa, joiden molempien allekirjoitukset vaaditaan virallisiin papereihin. Yhteishuoltajilla on tai ei ole lapsen hoito jaettu, ap:n tapauksessa se on jaettu, lapsi on puolet viikosta isällään.
Tänä päivänä luetun ymmärtäminen ja termien käsittäminen on yksisarvisen tasoinen ihme.
Ap:lle, en osaa oikein sanoa muuta kuin aika samanlaisessa tilanteessa olen itsekin. Kaipaisin miesystäväni kanssa enemmän aikaa yhdessä, juurikin arjen tasolla, en niin sanotusti pelkkää juhlaa. Minä olen kyllä yksinhuoltaja, mutta ikää on sen verran enemmän, että lapsi on jo lähes aikuinen, joten se yksinhuoltajuus ei paljoa enempää vaikuta.
Oot miehelle pelkkä pano. Mies välttelee sitoutumista koska on komea ytm ja etsii parempaa naista. Jättää sinut kyllä vielä.
Enemmän näen tämän halusi kypsymättömyytenä. Itse ole yli 40v ja kolme vuotta suhteessa, jossa nähdään kerran viikossa. Parasta, kun molemmilla on omat juttunsa, omat taloutensa ja oma vapautensa. Ja kun ollaan yhdessä, niin voidaan omistautua toisillemme 100%.
Vierailija kirjoitti:
"Teen töitä kotoa kuten mieskin, joten voisimme olla arkenakin yhdessä. Lapsi on päiväkodissa. Mies kuitenkin karkaa heti aamuysiltä työpaikalleen, joten näemme oikeasti vain parina iltana viikossa."
Tämä jäi minua ihmetyttämään: Tekeekö siis mies töitä kotona vai työpaikallaan? Kun ensin kirjoitat, että tekee kotona, mutta sitten kirjoitat, että karkaa työpaikalleen klo 9.
Hän siis saa tehdä töitä mistä haluaa, mutta toki firmalla on myös toimisto. Useimmiten tekee kotoaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Enemmän näen tämän halusi kypsymättömyytenä. Itse ole yli 40v ja kolme vuotta suhteessa, jossa nähdään kerran viikossa. Parasta, kun molemmilla on omat juttunsa, omat taloutensa ja oma vapautensa. Ja kun ollaan yhdessä, niin voidaan omistautua toisillemme 100%.
Me olemme vielä lisääntymisikäisiä ja mies toivoo lasta muutaman vuoden päästä. Mulla ei oo suurta lapsitoivetta, mutta jos lapsi syntyy, tarvitsen jonkun jakamaan arjen.
Ap
Minusta kumpikaan ei ole väärässä vaan haluatte vain ihan eri tyyppistä suhdetta. Toiveet suhteesta ja arjesta ei kohtaa. Jotkut haluaa olla kuin paita ha peppu, jotkut taas ei. Eikä tule koskaan haluamaankaan vaikka miten rakastuisi. Tai ehkä toinen on introvertti ja toinen extrovertti.
Kiltti mies kirjoitti:
Oot miehelle pelkkä pano. Mies välttelee sitoutumista koska on komea ytm ja etsii parempaa naista. Jättää sinut kyllä vielä.
Onko ylilauta suljettu tänään? Hirveä määrä trolleja ketjussa.
Lisään vielä, että näen kyllä, että mies on todella rakastunut ja haluaa panostaa minuun. Tuntuu kuitenkin ettei hän osaa "tavallista" kolmekymppisten elämää. Käy myös jatkuvasti matkoilla ja kissanristiäisissä, mutta väittää viihtyvänsä muka kotona.