Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko mieheltä liikaa?
02.07.2023 |
Olen seurustellut vuoden verran nykyisen mieheni kanssa. Olemme kolmekymppisiä. Mulla on edellisestä suhteesta yksi lapsi, miehellä ei lapsia. Lapsi on puolet viikosta isällään.
Aiemman perusteella lienee selvää, että olen tottunut arjen jakamiseen ja siihen, että toinen on paljon läsnä. Mies ei ole koskaan ollut avoliitossa, mutta takana on parin vuoden seurustelusuhteita pari. Mies sanoo olevansa nyt ensimmäistä kertaa tosissaan, koska "tuntuu ettei mitään puutu".
Näemme kaksi kertaa viikossa niin, että yökyläilemme toistemme luona. Tämä tuntuu mielestäni kevyeltä tapailulta enemmän kuin vakavalta suhteelta. Olin aluksi tyytyväinen tapaamismäärään, mutta nyt kaipaisin enemmän kumppania arkeeni. Teen töitä kotoa kuten mieskin, joten voisimme olla arkenakin yhdessä. Lapsi on päiväkodissa. Mies kuitenkin karkaa heti aamuysiltä työpaikalleen, joten näemme oikeasti vain parina iltana viikossa.
Olemme puhuneet asiasta ja olen kertonut toiveeni. Hän on luvannut olla enemmän kanssani, mutta tämä tarkoittaa ehkä yhden tapaamiskerran lisäämistä viikkoon. Lisäksi tuntuu, että sekin pitää aina jotenkin erikseen järjestää. Olen tottunut siihen, että toinen ihminen vain sujahtaa osaksi arkea. Mies ei tunnu ymmärtävän mitä haluan, koska hänellä ei ole kokemusta tällaisesta. Enpä tiedä mitä tehdä.
Kommentit (39)
Haluat hänen solahtavan osaksi sinun arkea. Mutta et ole itse valmis solahtamaan osaksi hänen arkea. Vaikka toki käsität, että teidän arjet oli ennen tapaamista erittäin erilaiset arjet. Miksi hånen pitäisi muuttua mutta sinun ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän näen tämän halusi kypsymättömyytenä. Itse ole yli 40v ja kolme vuotta suhteessa, jossa nähdään kerran viikossa. Parasta, kun molemmilla on omat juttunsa, omat taloutensa ja oma vapautensa. Ja kun ollaan yhdessä, niin voidaan omistautua toisillemme 100%.
Me olemme vielä lisääntymisikäisiä ja mies toivoo lasta muutaman vuoden päästä. Mulla ei oo suurta lapsitoivetta, mutta jos lapsi syntyy, tarvitsen jonkun jakamaan arjen.
Ap
No, en minä ainakaan vielä vuoden tuntemisen perusteella alkaisi arkea jakaa ja perhettä suunnitella. Aika isoja juttuja.
Oot naislapsi miesvihaaja. Et tajoa mitään.
Feministi
Vierailija kirjoitti:
Haluat hänen solahtavan osaksi sinun arkea. Mutta et ole itse valmis solahtamaan osaksi hänen arkea. Vaikka toki käsität, että teidän arjet oli ennen tapaamista erittäin erilaiset arjet. Miksi hånen pitäisi muuttua mutta sinun ei?
Miten solahtaisin osaksi hänen arkeaan, jos hän viettää aikaa yksin? Tuppaudun väkisin seuraan? Änkeän mukaan matkoille? Mulla on lapsi, en voi lähteä viikoksi Balille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein uusi miesystävä esitellään lapselle/lapsille vasta kun on seurusteltu joku pari kolme vuotta. Huom siis esitellään. Siitä alkaa hiljaksiin vasta tutustuminen uuden miehen ja lapsen välillä. Ei hullukaan solahda osaksi lapsiperheen arkea vuoden seurustelun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat hänen solahtavan osaksi sinun arkea. Mutta et ole itse valmis solahtamaan osaksi hänen arkea. Vaikka toki käsität, että teidän arjet oli ennen tapaamista erittäin erilaiset arjet. Miksi hånen pitäisi muuttua mutta sinun ei?
Miten solahtaisin osaksi hänen arkeaan, jos hän viettää aikaa yksin? Tuppaudun väkisin seuraan? Änkeän mukaan matkoille? Mulla on lapsi, en voi lähteä viikoksi Balille.
Ap
Niinpä. Sitä juuri yritin sanoa, että sinä et voi solahtaa osaksi lapsettoman ihmisen vastuista vapaata arkea. Mutta odotat sellaisen solahtavan osaksi lapsiperhearkea. Tyypillinen ongelma kun lapseton ja lapsia jo omaava on parisuhteessa. Lika barn leka bäst.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksei halua muuttaa yhteen ikinä? Ei kai sellaisella suhteella ole tulevaisuutta. Lapsia silti haluaa? Kuulostaa todella ristiriitaiselta ihmiseltä. Hyvä, ettet suostu yhteisiin lapsiin jos arjen jakaminen ei onnistu edes ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei todellakaan halua muuttaa yhteen, mutta puhuu vauvasta ja sinä oletat hänen vuoden tuntemisen jälkeen suit vain sulahtavan sinun arkeen. Joku ei nyt täsmää.
On hyvin pieni määrä viikossa näkemistä tai sitten viikonlopun jatkuva yhdessäolo vie voimat. Rakastuneena haluaa viettää aikaa enemmän. Mies ei ole rakastunut? Ihastunut? Kylmäkö. Johtuuko se käytännöstä että asutte kauempana toisista(?) ja työpäivän jälkeen toinen ei jaksa kuin latautua, levätä? Vai harrastuksia. Jos toinen välttelee tai tulee se tunne, hakeeko vain seks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat hänen solahtavan osaksi sinun arkea. Mutta et ole itse valmis solahtamaan osaksi hänen arkea. Vaikka toki käsität, että teidän arjet oli ennen tapaamista erittäin erilaiset arjet. Miksi hånen pitäisi muuttua mutta sinun ei?
Miten solahtaisin osaksi hänen arkeaan, jos hän viettää aikaa yksin? Tuppaudun väkisin seuraan? Änkeän mukaan matkoille? Mulla on lapsi, en voi lähteä viikoksi Balille.
Ap
Siis matkusteleeko hän yksin jossain Balilla?
On jättänyt oven raolleen etsiäkseen samlla parempaa. Ei halua sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein uusi miesystävä esitellään lapselle/lapsille vasta kun on seurusteltu joku pari kolme vuotta. Huom siis esitellään. Siitä alkaa hiljaksiin vasta tutustuminen uuden miehen ja lapsen välillä. Ei hullukaan solahda osaksi lapsiperheen arkea vuoden seurustelun jälkeen.
Ei mies yleensä solahda osaksi lapsiperheen arkea ikinä, jos vuosikausia asiaa ihmetellään.
Ei nyt jokaista muutaman viikon juttua tarvitse lapsille esitellä, mutta realistisesti myös miesystävän ja lapsen pitää tulla toistensa kanssa juttuun. Ei siinä vuosikausien ihmettely auta eivätkä tasapainoiset lapset mene uusien ihmisten tapaamisesta rikki.
Kora kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein uusi miesystävä esitellään lapselle/lapsille vasta kun on seurusteltu joku pari kolme vuotta. Huom siis esitellään. Siitä alkaa hiljaksiin vasta tutustuminen uuden miehen ja lapsen välillä. Ei hullukaan solahda osaksi lapsiperheen arkea vuoden seurustelun jälkeen.
Ei mies yleensä solahda osaksi lapsiperheen arkea ikinä, jos vuosikausia asiaa ihmetellään.
Ei nyt jokaista muutaman viikon juttua tarvitse lapsille esitellä, mutta realistisesti myös miesystävän ja lapsen pitää tulla toistensa kanssa juttuun. Ei siinä vuosikausien ihmettely auta eivätkä tasapainoiset lapset mene uusien ihmisten tapaamisesta rikki.
Höpsis.
Kiltti mies kirjoitti:
Oot miehelle pelkkä pano. Mies välttelee sitoutumista koska on komea ytm ja etsii parempaa naista. Jättää sinut kyllä vielä.
No jos kolmekymppisellä miehellä ei ole ollut enempää kuin kaksi naista elämässään eikä tuohon ikään mennessä vielä yhtään irtosuhdettakaan niin ei se sitten mikään ytm ole, eikä sillä ole varaa jättää yhtikäs ketään.
Jopa minullakin oli tuohon ikään mennessä n. 3-kertainen määrä vaikka olen ihan rupu-jakojäännös-atm.
Puhuukohan tuo Ap:n ylkä ihan totta?
Minusta on hyvin outo ajatus, että 30-vuotias perhe-elämää ja lapsia vielä haluava lapseton mies vuosikausia vain odottelisi jos vaimoehdokas jo kohta suvaitsisi esitellä arkeaan, nimenomaan lapsiarkeaan.
Voihan sitä toki mies tapailla naista silloin tällöin ja paneskella huvikseen, mutta kyllä siinä nopeasti on joku toinen nainen kiikarissa, jonka kanssa saisi perustettua perheen.
Ei kiinnostus perheen perustamiseen ole yksin naisilla. Ja kuinkahan moni 30-vuotias lapseton ja vielä lapsia haluava nainen katselisi vuosikausia miestä, jolla on lapsia, mutta joka ei osoita mitään kiinnostusta jakaa perhe-elämäänsä, vaan vuosikausia soutaa ja huopaa?
Olen itsekin nainen, mutta nyt pitää vastata, että mielestäni kuulut siihen ihmisryhmään, jolle MIKÄÄN ei riitä! On kiva mies, teette asioita yhdessä, ja asutte erillänne, ja näet että mies on rakastunut. Hänen menonsa kuitenkin sinulle ovat kissanristiäisiä, kun taas sinun elämässäsi on lapsi, joka tottakai vie aikaasi. Missä tasapaino?
Jos ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, tee suhteesta loppu. Ja lakkaa täältä kyselemästä!
Hoh hoijaa...