Pelkään, etten tule koskaan tapaamaan sielunkumppaniani

Iän karttuessa ystävät ovat vähentyneet ja yhteydenpito harventunut. Naimisissa olen, mutta mies on muuttunut myös vuosien varrella välttelevämmäksi ja sulkeutuneemmaksi. Huomaan jatkuvasti kaipaavani syvää yhteyttä, ystävyyttä ja jonkin sortin sielunkumppanuutta. Tunnen olevani yksinäinen, vaikka elän ruuhkavuosia, töitä ja lapsiperhearkea.

Kellään muulla sama tilanne?