Raskaana - ja taas mies hylkii :(
Tein positiivisen raskaustestin 2 viikkoa sitten ja sen jälkeen mies ei ole halunnut mua lainkaan. Ei minkäälasita huomiota mitenkään ja muutenkin on äreä ja kireä kuin mikä. Itse kaipaisin tässä tilassa kauheasti huomiota ja pahoitan mieleni miehen käytöksestä. Vaikkei saisi seksiä, niin olisi kiva saada edes hipaisu tai kuulla jotain kivaa miehen suusta.
Myös edellisissä raskauksissa mies alkoi hylkimään. Sain ruinata seksiä enkä silti saanut. Katsoin yksin pornovideoita ja tyydytin itse itseni. Mies ei voi sietää että muutun hylkeeksi ja raskaus- ja imetysaika on aina tällaista kurjaa. Juuri silloin kun kaipaisi eniten huomiota ja tukea.
Miten jaksan taas tämän raskauden ja tulevan imetyksen, kun mies osoittaa ettei kiinnosta ja suorastaan taitaa häntä ällöttää DD-kupin rinnat?
En halua kuulla hehkutusta niistä miehistä jotka tukevat naisiaan raskausaikana. Mieluummin kuulen kohtalontovereista tai kuulen mielelläni vinkkejä siihen miten miehen saisi muuttumaan?
Muutenkin on niin herkässä tilassa, että tuollainen käytös saa tosi surkealle mielelle. Tällaisina hetkinä aina ajattelee että ansaitsisi paljon parempaa.
Kommentit (15)
Tiedän, miltä sinusta tuntuu, mun mies on myös hylkinyt mua kaikissa kolmessa raskaudessa, ei tosin ole ollut äreä, mutta en ole kyllä juuri hellyyttäkään saanut. Mä kans luulen, että mun miestä ällöttää ylikilot ja iso maha, lapsiaan kyllä rakastaa yli kaiken, joten siitä ei ole kysymys. Oletko sä puhunut sun miehen kanssa tästä asiasta? Ymmärtääkö hän, miten surullinen olet tilanteesta?
Mutta luulen ettei hän ymmärrä täysin.
Sanoi kyllä olleensa väsynyt ja kai sitä väsyneenä saa vetäytyä omiin oloihinsa, mutta tämä tilanne muuttaa mut nalkuttavaksi hirviöksi. En pysty sietämään tällaista henkistä ja fyysistä eristämistä.
Jos hän edes joskus sanoisi jotain kivaa tähän raskauteen liittyen tai silittäisi hiuksia tai edes jotenkin huomioisi niin jaksaisin sillä monta päivää. Mutta tätä en jaksa. Enkä jaksa olla myöskään hiljaa ja huomaamaton vaan haluan edes jotain huomiota. Tappeluhan siitä tulee, kun toinen ei jaksa eikä halua.
ap
ja kaikin puolin hoitaa asiat muuten fiksusti.
Minä vaan jään heitteille aina tässä tilassa. Synnytykseenkään mies ei millään haluaisi. Häntä ilmeisesti ällöttää raskaus, synnytys, imetys > kaikki se mikä saa minut muuttumaan muuksi mitä normaalisti olen (eli sutjakka hyväkroppainen nainen, joka ilmeisesti muuttuu kauheaksi tantaksi).
Mikä helvetti tuota miestä vaivaa? Vai onko tuo yleistäkin, mutta muut miehet pystyvät peittämään sen "inhon" tai mitä se sitten liekään.
ap
Heitä moinen ällötys kiertoon tai ole tekemättä lapsia tuollaisen miehen kanssa, niin yksinkertaista se on. Pinnallinen ihminen, jos ulkonäkö noin vaivaa!
varaamaan ajan parisuhdeterapiaan. Yksinäsi et tuota ongelmaa ratkaise. Menkää sinne puhumaan.
niin tapahtuiko se yhteisellä päätöksellä, vai päätitkö sinä, että "haluan taas vauvan, jätänpä ehkäisyn pois"?
Jos sinä yksin päätit jätää ehkäisyn pois ja ryhdyit yrittämään vauvaa kysymättä mieheltä mitään, ymmärrän miehesi reaktion oikein hyvin. Sinä kävelit hänen ylitseen erittäin törkeästi asiassa, joka pitää päättää yhdessä.
Mutta jos kyse on siitä, että mies oli innoissaan haluamassa uutta lasta, ja sitten käyttäytyy sinua kohtaan kuin paskapää kun olet raskaana, on kyse siitä, että miehesi ON paskapää. Älä ainakaan tee sen kanssa lisää lapsia tämän nyt tulossa olevan jälkeen.
mutta suostui muutaman vuoden keskustelun jälkeen hankkimaan kolmannen. Vauvaa yritettiin melkein vuosi ja mies oli ihan iloinen raskaudesta.
Kaikki kolme lasta ovat olleet siis toivottuja ja heitä on yritetty pitempään (nopeimmillaan olen tullut 5 kk yrityksen jälkeen raskaaksi).
Mutta siis tilanne on ollut kaikkien raskauksien kohdalla sama - mies muuttuu paskapääksi.
Nyt siihen ehkä enemmän vielä syytä kun suostui asiaan minun vuokseni, mutta silti...
on tämä raskasta olla raskaana ja ei-haluttu.
Joo, en kyllä todellakaan tee neljättä tämän miehen kanssa. Ehkä olisi jo alunperin pitänyt valita paremmin. Tuntuu että mies vaan ei jaksa rakastaa tarpeeksi. Ansaitsisin edelleen paremman miehen, mutta valinnat on tehty. En halua kevytkenkäisesti erota kun en saa rakkautta.
ap
tällä kertaa varmasti tiesit, että näin taas käy!
On se vaan niin että miehen tehtävä on tukea raskauden vuoksi herkistyneenä olevaa naistaan.
En sietäisi noin törkeää käytöstä hetkeäkään. Kaikkea sinäkin suostut kestämään jonkun tuppisuujuntin takia. Älä vaan sano että teet kaikki kotityöt ja passaat miestäsi. Liika on liikaa. Ja mies ei muutu. Se on vuorenvarma juttu. Kyllä se minuakin harmittaa.
ja nyt hoidetaan kotityöt yhdessä, mutta mies jo ilmoitti että saan pikkuhiljaa ruveta tekemään kaikki kotityöt. Tottakai kaikki kuuluu mulle kun kotiin jään ;)
Kai mä sitten saisin kerran viikossa seksiä (tai ainakin kerran kuussa) kun tekisin kaikki kotityöt nurisematta :)
Mies on tuppisuujuntti niin halutessaan ja käyttää sillä valtaansa muhun, jotta tekisin kaiken niinkuin hän haluaa. Mun pitäisi vaan olla onnellinen, hiljaa ja passata. Sitten kaikki olisi hyvin.
ap
ja nyt hoidetaan kotityöt yhdessä, mutta mies jo ilmoitti että saan pikkuhiljaa ruveta tekemään kaikki kotityöt. Tottakai kaikki kuuluu mulle kun kotiin jään ;) Kai mä sitten saisin kerran viikossa seksiä (tai ainakin kerran kuussa) kun tekisin kaikki kotityöt nurisematta :) Mies on tuppisuujuntti niin halutessaan ja käyttää sillä valtaansa muhun, jotta tekisin kaiken niinkuin hän haluaa. Mun pitäisi vaan olla onnellinen, hiljaa ja passata. Sitten kaikki olisi hyvin. ap
Olla yhtä tuppisuu, jättää kotityöt tekemättä, mitä muuta?
Mitä mä oikeasti voin tehdä että mies heräisi ja muuttaisi käytöstään?
Hänellä on omat vahvat mielipiteet ja puhuminen... hmmm... voi olla turhaa.
ap
Ehkä miehelläsi on jotain traumoja raskaana olevista naisista, tai sitten hän on harvinaisen pinnallinen ja typerä ihminen. Oli miten oli, ongelma on miehen päässä, en usko, että kyse on millään lailla sinusta, luultavasti häntä ällöttäisi kuka tahansa raskaana oleva nainen. Onneksi raskaus on kuitenkin ohi mmenevä tila.
Itse olen sen verran ikävä ihminen, että alkaisin vastavuoroisesti huomautella ilkeään sävyyn miehen alkavasta kaljuuntumisesta tai orastavasta lihomisesta tms. En kuitenkaan suosittele vastavuoroista vittuilua, ei se ainakaan paranna parisuhdetta.
En osaa auttaa sinua oikein mitenkään, ja minua harmittaa se. En osaa sanoa kuin, että koeta kestää, älä kerjää mieheltäsi huomiota (se luultavasti voimistaa hänen ällötystään), kohtele häntä viileän kohteliaasti ja keskity siihen pieneen ihmseen sisälläsi. Hänen takiaan kestät mitä tahansa, vai mitä?
Lämmöllä,
Se joka kysyi päätittekö vauvasta yhdessä (en muista numeroani)
Miehesi on perinnemies! Siis sellainen, jota pelottaa kaikki naiseuteen liittyvä, kuten kuukautiset, raskaus jne. Hän on oppinut roolin isältään:naisten "kotkotukset" (kuten raskaus) ei miehelle kuulu millään tavalla, eikä oikea mies halua kuulla eikä nähdä mitään naisiin liittyvää (paitsi silloin kun perinnemies haluaa pimpsaa).
Luulin, että tämä hiukan yksinkertainen ja jälkeenjäänyt mieslaji on kuollut sukupuuttoon, mutta näköjään niitä vielä jossain sinnittelee.
Mietippäs nainen tätä: haluatko että lapsesi oppivat, että on ok olla tuppisuinen ja kylmäkiskoinen perinnemies? Minä en haluaisi tuollaistaomillen opettaa.
Terkuin,
Taas se sama joka ei vieläkään muista numeroaan
ja kaikin puolin hoitaa asiat muuten fiksusti.
Minä vaan jään heitteille aina tässä tilassa. Synnytykseenkään mies ei millään haluaisi. Häntä ilmeisesti ällöttää raskaus, synnytys, imetys > kaikki se mikä saa minut muuttumaan muuksi mitä normaalisti olen (eli sutjakka hyväkroppainen nainen, joka ilmeisesti muuttuu kauheaksi tantaksi).
Mikä helvetti tuota miestä vaivaa? Vai onko tuo yleistäkin, mutta muut miehet pystyvät peittämään sen "inhon" tai mitä se sitten liekään.
ap