Kadehdin naapuriani kiltistä vauvasta.

nuoremmalla vaan oli samaa ongelmaa, ettei nukkunut kuin pienissä erissä, mutta ei onneksi ollut mikään itkuinen siitäkään huolimatta.



Mä olis myös kateellinen niille, joiden lapset nukkuivat kunnon päikkärit ja yöt, pitkät yöt!

ja kyllä täytyy sanoa että vauva-ajoilla oli eroa kuin yöllä ja päivällä...



Lapset nyt vaan on erilaisia, jo vauvasta. Ja vauva-aika on vain ohikiitävän lyhyt hetki lapsen elämässä joten monenlaista on vielä edessä, teillä kummallakin.

ei kai pieni nyt vauva tahallaan itke ja tuhmuuksissaan ärsytä äitiänsä?



Ehkä naapurillasi on helppo vauva, jolla on joustava ja mukautuva temperamentti. Mutta eikö ne kummatkin nyt ole kilttejä?

Nyt on vaikeaa, mutta tulevaisuus tuo monenlaista hyvää jos huonoakin sinulle ja naapurille.

ei kai pieni nyt vauva tahallaan itke ja tuhmuuksissaan ärsytä äitiänsä? Ehkä naapurillasi on helppo vauva, jolla on joustava ja mukautuva temperamentti. Mutta eikö ne kummatkin nyt ole kilttejä?

ja siksi kokonaisuus jää tajuamatta?

Vauva on vauva. Jotkut voivat olla vaativampia kuin toiset, muttei se tarkoita, että vauva olisi tuhma.



Nih.

Ei vauvat ole tuhmia!

On vaan vauvoja joilla on erilaisia tarpeita ja luonteita. Yksi tarvii enemmän läheisyyttä, voi olla vatsakipuja, nukkuminen on vaikeampaa.

Kateellinen saakin olla, ei se ole vaarallista. Mieti myös välillä sitä että sillä toisella äidillä on erilaiset haasteet tulevaisuudessa. Ei ne helpot vauvat välttämättä aina ole helppoja ja vaativammasta vauvasta voi tulla sävyisä taapero (kokemusta on kummastakin tapauksesta).

Vuoden päästä olet jo aivan eri tilanteessa, eikä tarvii imuroida vauvaa kanniskellen.

Esikoinen oli helppo vauva, kuopus melko vaativa (ihan niin kuin ap:llä) kanniskeltava vauva, kateelline olin joskus, mutta enemmän sisäisesti huvitti kun esikoisten äidit olivat niin tyytyväisiä kun osasivat opettaa vauvan heti nukkumaan itsekseen. Kokemuksesta itse tiesin ettei siihen asiaan voi vaikuttaa millään tavalla(jos pysytään inhimillisyyden rajoissa).

Jaksamista!

just joo, ap varmaan tosiaan kuvitteli että hänellä on ilkeä vauva...

Ei mun vauvani ole tietenkään kiltin vastakohta. Vaikeasti hoidettava ehkä. Joku kai kuitenkin ymmärsi viestini pointin.



Puhutaan sitten helposta/vaikeasta vauvasta.

Muuten olen samaa mieltä, kuin joku tossa aiemmin, kaikki ovat erilaisia ja vaiheita tulee ja menee. Ne jutut mitkä naapurissa sujuu, ovat ehkä teillä haasteellisia, mutta moni asia voi olla toisinpäinkin. Jonkun lapsi nukkuu huonosti, toinen syö huonosti, joku sairastaa paljon, jollakin on voimakasta uhmaa ja joku on ujo ja arka. Kaikilla meillä on omat hasteet edessä jotka muuttuvat vielä monta kertaa matkan varrella. Ymmärrän kyllä, että tuntuu epäoikeudenmukaiselta, mutta vaihtaisitko oikeasti vauvaa, jos pystyisit? Tuskin;)

Hän kadehti naapurin kilttiä vauvaa ja kyllä siitä väistämättä tuli mielikuva, että hän ajatteli vauvansa olevan jotain muuta kuin kiltti.



Ja vaikka on kyse yhdestä sanasta, niin tuo sana kuvaa mielestäni hyvin ihmiskäsitystä. Tuon ihmiskäsityksen taustalla on kyllä se ajatus, että kaikki vauvat eivät ole kilttejä.

Tuo nyt vaan on sanonta jota käytetään kun puhutaan helppohoitoisesta vauvasta. Varmast kukaan normaali ihminen ei kuvittele vauvan olevan tuhma tai ilkeä, sen paremmin kuin kilttikään!

Hän kadehti naapurin kilttiä vauvaa ja kyllä siitä väistämättä tuli mielikuva, että hän ajatteli vauvansa olevan jotain muuta kuin kiltti. Ja vaikka on kyse yhdestä sanasta, niin tuo sana kuvaa mielestäni hyvin ihmiskäsitystä. Tuon ihmiskäsityksen taustalla on kyllä se ajatus, että kaikki vauvat eivät ole kilttejä.

Mun kuopus oli vauvana samanlainen vaativa, huonouninen ja kanniskeltava. Nyt eskarilaisena hän on reipas, aktiivinen, taitava, auttavainen, oma-aloitteinen ja opettelee mielellään uusia asioita.



Olen myös vertaillut pariin tuttuun lapseen, jotka olivat vauvana helppoja ja kieltämättä oli vähän kateutta ilmassa silloin. Ei ole enää. Toinen näistä on nyt isompana lapsena aika avuton ja haluton, ei ole oppinut ajamaan polkupyörää ilman apupyöriä (tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä).

Kaksi vauvana helppoa ovat sitten koululaisina olleet melkoisia eteenpäin tuupittavia, ts. koko ajan pitää patistaa kaikessa.



Kun taas kaksi kiukkuvauvaa ovat nyt isompina reippaita, aktiivisia, yritteliäitä, sisukkaita, aikaansaavia.



Toki nuokin piirteet ovat vain yksi puoli lapsista jottei jollekin tulisi kuvaa että jotenkin jaottelisin lapset "parempiin" ja "huonompiin". Kaikki ovat omalla tavallaan mahtavia persoonia, mutta nuo synnynnäiset temperamenttipiirteet ovat monesti toisissa tilanteissa hyviä ja toisissa ei toivottavia.



Toki vauvan vaativuus voi myös johtua esim vatsavaivoista joilla ei ole mitään tekemistä temperamentin kanssa.



Naapurissa oli TODELLA! itkuinen vauva, suurinpiirtein huusi yötä päivää, mutta vauva-iän jälkeen tyttö on ollut silkka aurinko. Hirveän positiivinen ja elämänmyönteinen tapaus, ja koulussa kympin oppilas.

on päivällä kuin ihmisen mieli, iloinen ja tyytyväinen, touhuilee yksinkin, nukahtaa nopeasti jne. Mutta tulkaas yökylään:D Meillä ei yöllä nukuta.

vauva on nyt reipas ekaluokkalainen. Eilen vanhempaintapaamisessa ope kehui rauhallisuutta :)