Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneisuushäiriö ja pelko
30.06.2023 |
Mulla on mielenterveystaustaa. Masennusjaksoja ollut ja ahdistusta. Lääkitys lopetettiin v. 2020 keväällä, enkä ole sitä tarvinnut nyt siis vuosiin.
Elämäntilanne on tällä hetkellä strssaava. Etsin töitä, nuorin lapseni aloittaa hoidon ym. Kahden läheisen ihmisen sairastuminen tässä ym.
Noin viisi viikkoa sitten sain paniikkikohtauksen ja se veti mielen matalaksi. Aloin pelkäämään kohtauksia, mutta en jättänyt mitään tekemättä pelon vuoksi. Kävin kaupassa , matkustin bussilla, vaikka ei se mukavaa ollut.
Sain myös fyysisiä oireita , jotka helpottivat hetkeksi. Nyt taas kun ollaan tavattu paljon ihmisiä ja moni kysyy syksyn suunnitelmistani, huomaan ahdistuvani. Vaikka minulla on vastaus valmiina. Silti alan kokemaan itseni huonoksi, koska olen vielä työttömänä.
Nyt ollut taas pari päivää vaikeampaa ja tänään olimme yhdessä kyläpaikassa. Olin varautunut kyseiseen kyläilyyn ja sitten sinne tuli yhdet yllätys vieraat tapaamaan meitä. Aloin tuntemaan puutumista ja pelkäsin, että kohta kaikki näkevät. osasin pysyä suht rauhallisena , mutta yhdistän tämän myös siihen, että kahvi pahensi tätä.
Tarvitseeko alkaa miettimään lääkitystä? En koe olevani masentunut, mutta ajoittain todella ahdistunut.
Kommentit (52)
Minä olen kärsinyt ahdistus- ja paniikkihäiriöstä viimeiset neljä vuotta vaikean kriisin seurauksena. Osaan samaistua kuvaamiisi tuntemuksiin. Minä en ole jatkuvaa lääkitystä halunnut. Terapiassa käyn ja rauhoittavat on paniikkikohtauksia varten. Jotain tukea ja apua toivoisin sinullekin. Jos ei lääkitystä niin keskusteluapua ainakin. Jaksamista tämän inhottavan vaivan kanssa. Et ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tänään kun keskityin oireisiin niin tuntui, että niitä tulee muka aina lisää. Sitten kun en ajatellut asiaa, olo oli ihan normaali..
Noin se just toimii. Kaikki lähtee AJAUKSESTA, ja tulkinnasta.
Lue Edmund J. Bournen kirja "Vapaaksi ahdistuksesta", siitä oli apua itselleni. Tosin sain tietoa vasta monen vuoden päästä mikä vaivaa, joten kestänyt parantua pidempään.
Kuuluu asiaan, epämiellyttävää, mutta ei vaarallista ja menee ohi aikanaan, oot toiminut oikein.
Sun ei tarvii selittää kenellekään jos et oo saanu töitä, työttömyys ei tee ihmisestä huonoa ja lapsi saa olla päiväkodissa vaikka itse ois työtön, lapsi tarvitsee muita lapsia ympärilleen oppiakseen ja kasvaakseen!
En mä noin vähällä aloittaisi lääkkeitä.
Kannattaa vaan vähemmän ajatella sitä mitä muut ihmiset ajattelevat , jos muut vieraat ahdistaa niin hyvin voi sanoa että meillä ois nyt aika lähteä kotiin.
Menet liikaa muiden mukaan. Ehkä liikaa myös kyselijöitä ja kyläilyä, joista voisi erota tai sanoa vaan joku kevyt vastaus. Päätä itse ja tee oman näköinen elämä. Ennakoi missä on ok paikka ja mikä ei tunnu hyvältä. Vähennä stressiä. Voiko joku lääke tai alkoholi lisätä oireita, kofeiini. Negatiivisia ajatuksia pois ja positiivista tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tsempeistä. Harmittaa tämä takapakki oireiden kanssa. Luulin jo pääseväni tästä, kunnes taas sain oman mieleni kyttäämään oireitani liikaa.
Tsemppiä! Kuulostaa tutulta. Kofeiinin vähentäminen voi auttaa. Ja sit jos ehtii käydä rauhoittavilla metsäkävelyillä. Yritä tietoisesti ajatella positiivisia asioita. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Mulle jäi mieleen kun terapeuttini kerran sanoi minulle, että ahdistus kuuluu elämään. Se on siis normaalia. Onneksi ahdistus menee myös ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menet liikaa muiden mukaan. Ehkä liikaa myös kyselijöitä ja kyläilyä, joista voisi erota tai sanoa vaan joku kevyt vastaus. Päätä itse ja tee oman näköinen elämä. Ennakoi missä on ok paikka ja mikä ei tunnu hyvältä. Vähennä stressiä. Voiko joku lääke tai alkoholi lisätä oireita, kofeiini. Negatiivisia ajatuksia pois ja positiivista tilalle.
Tätä itsekin olen miettinyt, että en halua rajoittaa liikaa sosiaalisia tilanteita, mutta huomaan niiden tuovan enemmän stressiä. Tämäkin Varmasti ylisuorittamisen jälkeinen tila. Olin aina se joka otti kaikki lapset hoitoon, tein muiden mieliksi jne. Nykyään osaan sanoa, että en jaksa, mutta sekin on vaikeaa määritellä mikä on liikaa ja minkä verran jaksan. Lisänä myös ikävä olo puolison puolelta, joka ei aina ehkä ihan ymmärrä sitä, että miten paljon voin ahdistua.
Vähensin silloin 5 viikkoa sitten kahvia ja nyt kun olen lisännyt sen juontia niin tuntuu, että sekin saattanut voimistaa oireita. Koitan taas olla ilman.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Kuulostaa tutulta. Kofeiinin vähentäminen voi auttaa. Ja sit jos ehtii käydä rauhoittavilla metsäkävelyillä. Yritä tietoisesti ajatella positiivisia asioita. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Mulle jäi mieleen kun terapeuttini kerran sanoi minulle, että ahdistus kuuluu elämään. Se on siis normaalia. Onneksi ahdistus menee myös ohi.
Kiitos. Ylisuorittajalle on ollut kova isku tuo, että en voi vaatia liikaa. Ymmärrän kuitenkin, ja tuo paha paniikkikohtaus herätti minut ajattelemaan omaa hyvinvointiani. Rasitun helpolla jos on monta päivää kauheaa hälinää. Olen toivonut mieheltänikin sellaista, että jos meille tulee porukkaa, on aina yksi ns lepopäivä välissä. Tarvitsen sellaisen nollauspäivän hälinän jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että tänään olisi tullut paniikkikohtausten, mutta kauppareissun jälkeen tuli jotenkin inhottava olo ja vähän huimas hetken aikaa. Kotona sitten helpotti. Psykiatrille on pitkät jonot yksityiselläkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut itse ainakin, että juurikin kahvi pahentaa oireita. Lisäksi myös liika stressi ja huonot yöunet
Tsemppiä kaikille tästä ikävästä vaivasta kärsiville ja rakkautta elämään !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on tismalleen samanlaista kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on tismalleen samanlaista kuin minulla.
Okei. Haluatko kertoa vielä tarkemmin? Kauanko kestänyt? Onko lääkitystä? Paljon muutoksia elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsempeistä. Harmittaa tämä takapakki oireiden kanssa. Luulin jo pääseväni tästä, kunnes taas sain oman mieleni kyttäämään oireitani liikaa.
Sun mieli toimii just niin kuin pitääkin. Kaikilla on mielenterveys, ihan samalla tavalla kuin kehon terveys. Ja oireeseen on aina syy, esimerkiksi kuormittava elämäntilanne. Sulla on kuormittava elämäntilanne, ja mieli reagoi siihen.
Se on normaalia ja aika tavallista, monen on siksi helppo samaistua.
Herkkä, syvästi tunteva ja paljon ajatteleva olet kuten on moni meistä, ja se on vahvuus, ei heikkous. Ahdistus ei tunnu hyvältä, mutta sen voi oppia hallitsemaan. Hyviä keinoja sulla onkin jo käytössä: osaat hakea vertaistukea ja mietit miten muut selviävät ahdistuskohtauksista. Yrität tehdä asioita ja teet niitä vaikka ahdistaa. Mieli oppii, että mitään vaarallista ei tapahdu, vaikka joku kyselisi hankalista asioista. Syke tasaantuu aikanaan, vatsakipu helpottaa, punastus häviää ja puutuminen unohtuu.
Anna itsellesi lupa tuntea, anna ajatusten tulla ja mennä. Elämää ei voi koskaan hallita täysin ja se ahdistaa ajoittain. Muista hengittää, etsi ilahduttavia asioita elämästä, kävele luonnossa jos voit, juttele ihmisten kanssa, maalaa ja hassuttele.
Hymyile peilikuvallesi ja sano että olet hyvä tyyppi. Naura aina kun on mahdollista. Sinulla on oikeus siihen, et ole huono, vaikka et ole VIELÄ löytänyt töitä. Usko huomiseen ja muista, että ajatuksilla on voimaa. Ne voivat tehdä sinut ahdistuneeksi tai onnelliseksi kaikesta huolimatta. Luin joskus tutkimuksen, jossa oli todettu, että hymy ja nauru saavat iloiseksi, koska "hymylihasten" liike aktivoi aivoja, jotka muistavat iloisuuden tunteen. Peilille irvistely auttaa myös siihen, ettei ota ajatuksiaan liian vakavasti. Ne ovat vain ajatuksia, ei sen enempää eikä vähempää. Päätät itse, mihin kiinnität huomiosi.
Joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tai haluavat loukata, mutta pääsääntöisesti ihmiset ovat normaaleja - kuten sinäkin. Tai sitten joku haluaa auttaa ja tekee sen vahingossa tökerösti vaikka tarkoitus on hyvä.
Kahvi voi tosiaan pahentaa oireita ja lasillinen jääkylmää vettä tai tee voi helpottaa. Tai jos pystyt liikkumaan pahan olon pois, tanssimalla tai vaikka hyppimällä itsesi hikeen hyppynarulla. Rakasta itseäsi, koska olet ihan varmasti sen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsempeistä. Harmittaa tämä takapakki oireiden kanssa. Luulin jo pääseväni tästä, kunnes taas sain oman mieleni kyttäämään oireitani liikaa.
Sun mieli toimii just niin kuin pitääkin. Kaikilla on mielenterveys, ihan samalla tavalla kuin kehon terveys. Ja oireeseen on aina syy, esimerkiksi kuormittava elämäntilanne. Sulla on kuormittava elämäntilanne, ja mieli reagoi siihen.
Se on normaalia ja aika tavallista, monen on siksi helppo samaistua.Herkkä, syvästi tunteva ja paljon ajatteleva olet kuten on moni meistä, ja se on vahvuus, ei heikkous. Ahdistus ei tunnu hyvältä, mutta sen voi oppia hallitsemaan. Hyviä keinoja sulla onkin jo käytössä: osaat hakea vertaistukea ja mietit miten muut selviävät ahdistuskohtauksista. Yrität tehdä asioita ja teet niitä vaikka ahdistaa. Mieli oppii, että mitään vaarallista ei tapahdu, vaikka joku kyselisi hankalista asioista. Syke tasaantuu aikanaan, vatsakipu helpottaa, punastus häviää ja puutuminen unohtuu.
Anna itsellesi lupa tuntea, anna ajatusten tulla ja mennä. Elämää ei voi koskaan hallita täysin ja se ahdistaa ajoittain. Muista hengittää, etsi ilahduttavia asioita elämästä, kävele luonnossa jos voit, juttele ihmisten kanssa, maalaa ja hassuttele.
Hymyile peilikuvallesi ja sano että olet hyvä tyyppi. Naura aina kun on mahdollista. Sinulla on oikeus siihen, et ole huono, vaikka et ole VIELÄ löytänyt töitä. Usko huomiseen ja muista, että ajatuksilla on voimaa. Ne voivat tehdä sinut ahdistuneeksi tai onnelliseksi kaikesta huolimatta. Luin joskus tutkimuksen, jossa oli todettu, että hymy ja nauru saavat iloiseksi, koska "hymylihasten" liike aktivoi aivoja, jotka muistavat iloisuuden tunteen. Peilille irvistely auttaa myös siihen, ettei ota ajatuksiaan liian vakavasti. Ne ovat vain ajatuksia, ei sen enempää eikä vähempää. Päätät itse, mihin kiinnität huomiosi.
Joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tai haluavat loukata, mutta pääsääntöisesti ihmiset ovat normaaleja - kuten sinäkin. Tai sitten joku haluaa auttaa ja tekee sen vahingossa tökerösti vaikka tarkoitus on hyvä.
Kahvi voi tosiaan pahentaa oireita ja lasillinen jääkylmää vettä tai tee voi helpottaa. Tai jos pystyt liikkumaan pahan olon pois, tanssimalla tai vaikka hyppimällä itsesi hikeen hyppynarulla. Rakasta itseäsi, koska olet ihan varmasti sen arvoinen.
Kiitos näistä sanoista. Tästä saa voimaa jaksaa taas huomiseen.
Osaako joku sanoa tähän mitään. Ennen nautin kaupassa olemisesta. Rentouduin ostoksia tehden. Nykyään juurikin kauppa saa minut ahdistumaan. Käyn silti kaupassa, vaikka joskus se tunne ottaa vallan. Saatan yht äkkiä huomata seuraavani ihmisvilinää ja sitten tulee olo, että haluan pois.
En koe, että paniikkikohtaus olisi tullut ihan päälle noissa tilanteissa. Olen selviytynyt reissusta, mutta huomaan, että ne ottaa vähän mielen päälle. Mutta miksi tuo henkireikä kuten oma aika kaupassa on muuttunut myös ahdistavaksi :( ?
Ulkoilu muuten auttaa. Raikas ilma tekee hyvää.
Ja tänään kun keskityin oireisiin niin tuntui, että niitä tulee muka aina lisää. Sitten kun en ajatellut asiaa, olo oli ihan normaali..