Jaksaisitko sinä yrittää mitään jos olisit lievästi kehitysvammainen?
Siskoni on ja hän kärsii siitä, koska on kuitenkin niin lähellä normaalia.
Kokee, että tuo diagnoosi vie hänen arvonsa.
Kelpaako normaali älyiselle miehelle, jos mies kuulee tuosta.
Äly ei riitä opiskelemaan yms.
Yritin, että hän hakee apua masennukseensa, mutta sanoo vain, että on ihan syystä masentunut eikä perimmäinen ongelma ole masennus vaan tuo surkea kohtalo.
Menin sanattomaksi ja ymmärsin, että tuossahan on totuuden perää.
Mikä neuvoksi tällaisissa tapauksissa?
Kyllähän tietysti kaikenlaisilla eväillä saa onnen, mutta kuka sitten tulee onnelliseksi mistäkin.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Kommentit (5)
Lievästi kehitysvammainen ihminen voi elää hyvinkin hyvän ja normaalin elämän.
Vaikuttaa nyt siltä, että sisaresi ei pääse yli tuosta diagnoosista ja on jäänyt tuleen makaamaan, voi myös olla, että joku ilkeä ja ilkeästi ajatteleva ihminen on aivopessyt häntä.
Täältä ei kannata kysellä.
Täällä joka toinen kirjoittelija on ilkeä ja vähä-älyinen kiusankappale, niiltä saa vain lisää pahaa mieltä.
Eivät itse sitä ymmärrä.
En tiedä jaksaisinko, riippuu siitäkin miten asiat elämässä olisi muuten. Ydinfyysikkoa tai aivokirurgia siskostasi ei varmaan koskaan tule, mutta uskon että on mahdollista luoda mielekäs elämä itselleen. Kiinnostaisiko häntä opiskella sovelletusti jotain alaa mikä kiinnostaa ja missä pärjäisi?
Muiden mielipiteitä ei ole aina helppoa jättää omaan arvoonsa, ja on kieltämättä masentavaa että ihmisarvo nähdään pelkästään suoritusten kautta.
Minulla olen lievästi kehitysvammainen. Silti olen hyvässä asemassa yhteiskunnassa. 50 000 vuositulot ja omistuasunto ja parisuhdekin. Minulla on varmaan käynyt vain tuuri. Ei missään tapauksessa kannata olla yrittämättä.