Itkua pukkaa kun nuori lähtee kotoa, tosin nyt ensin armeijaan

Älä huoli, kyllä valtio (armeija) pitää omistaan huolta.

Varmaan miellyttävä nuori mies.

Mut ajattele, jos ei lähtisikään. Jos sillä olis jotain psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia tai fyysinen sairaus tai vamma joiden takia ei pystyisikään irrottautumaan lapsuudenkodista. Onhan tää iso muutos mutta parempi kuitenkin näin!

Yo kirjoitusten jälkeen armeija ja Hgin yliopisto, kotona n 2 v ja ilmoitti edellisenä päivänä että muuttaa huomenna. Asutaan Hgissä. Minulla pääsi Iso Itku. Herkkää oli muutamia päiviä. Sitten huomadin että ei tarvi laittaa ruokaa jne niin säännöllisesti.

Kiitti nelonen, kai tää kipu ohi menee.

Olen kyllä ajatellut tuotakin. Ap.

No hyvä ihme, olisiko parempi että lapsesi jäisi kotiin kököttämään?

Hienoahan se on että vähitellen lähtee omaan elämäänsä.

Huh, korkea aika irroittautua äidin helmoista!

Ikävöidä saa, mutta tuollainen nyyhkiminen aikuisen miehen perään on jo outoa! Eihän hän sotaan lähde, muutamaksi viikoksi omilleen kunnes on taas lomilla. Varmaan nauttii kun pääsee hengähtämään kotoa pois

t 4 aikuistuneen äiti

Vierailija kirjoitti:

Huh, korkea aika irroittautua äidin helmoista!

Ikävöidä saa, mutta tuollainen nyyhkiminen aikuisen miehen perään on jo outoa! Eihän hän sotaan lähde, muutamaksi viikoksi omilleen kunnes on taas lomilla. Varmaan nauttii kun pääsee hengähtämään kotoa pois

t 4 aikuistuneen äiti

Tämä. Ap on creepy. Järkkyy äiti.

Auttaisiko tämän jutun lopusta löytyvä runo tunteiden käsittelyyn?

https://perheyritys.fi/uutishuone/blogit/sinun-lapsesi-eivat-ole-sinun

Joo tiedän tunteen, mulla lähti ainokainen elokuun alussa viime vuonna, just 18 täytettyään (kesken lukion). Hetken aikaa meni omituisessa tyhjiössä, mutta äkkiä sitä tottuu.

Eiköhän se sieltä tule maitojunalla mamman lihapatojen ääreen.

Sairasta olla noin riippuvainen lapsestaan.

No voi että. Säkö haluaisit vielä imettää sitä ja nukkua sen vieressä?

Aika kuluu liian nopeasti, oman vanhenemisen tajuaa niin eri tavalla kun lapsi aikuistuu.

Rakkautta se ikävä on.

Millainen ihminen elää vain lapselleen?

Sellainen joka välittää.

Ja eihän sitä nyt ihan noin kirjaimellisesti oteta.

Lapsi on tärkein, sitä se meinaa.

Insestiä vaiko läheisriippuvuutta? Kyllä on nykyinen vanhemmuus sairasta! Joko sitä ei ole lainkaan, tai sitten se on henkisesti/libidopohjaisesti häiriintynyttä! Järkivanhemmuutta pitää ilmeisesti alkaa kouluttaa ihmisille!

Järkyttävää tuo täysin lapselle eläminen. Säälin lastasi.

Tosin tunnen kyllä ihmisen joka edelleen elää lapsilleen ja lastensa kautta vaikka kaikki ovat nuoria aikuisia ja muuttaneet jo kotoa. Ei osaa puhuakaan muusta kuin lasten asioista, mua ei taas kovin kiinnosta hänen lasten festarireissut ym.

Itse olin vain huojentunut kun lapset ovat muuttaneet kotoa, niin sen kuuluikin mennä. Vielä yksi jäljellä.

Narsismiahan tuo on. Läheisriippuvuutta ja omien geenien palvontaa. Ei millään muotoa normaalia.

Ymmärrän sinua ap. Minulla ensimmäisen lähtö tuntui jännittävältä, keskimmäinen meni siinä ohimennen, mutta kuopuksen lähtö olikin kova paikka.

Jäi omituinen tyhjä olo. Aikansa sitä ja sen jälkeen oli mukava olla jo yksin ja seurata vierestä lasten elämää omissa kodeissaan.

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, kyllä valtio (armeija) pitää omistaan huolta.

Klisee. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos ei pärjää, ei pärjää ja maitojunalla kotiin häpeämään.