Onko anopin kanssa pakko tulla toimeen?

Pitkällisten ongelmien jälkeen meillä on päädytty siihen, ettei anopilla ole edes minun puhelinnumeroani, tai minulla hänen.



Kaikki yhteydenpito hoituu mieheni kautta. Lapsella on mummon numero ja päinvastoin, mutta aika harvoin soittelevat.



Vierailemme anopilla tai hän meillä pari kertaa vuodessa.



Voin suositella, meillä on anopin kanssa nykyään hyvät ja asialliset välit. Ei mitään suuria jännitteitä suuntaan tai toiseen. Välillä unohdan hänen olemassaolonsakin :)

Meillä onnistuu. Pitkällisten ongelmien jälkeen meillä on päädytty siihen, ettei anopilla ole edes minun puhelinnumeroani, tai minulla hänen.

Kaikki yhteydenpito hoituu mieheni kautta. Lapsella on mummon numero ja päinvastoin, mutta aika harvoin soittelevat.

Vierailemme anopilla tai hän meillä pari kertaa vuodessa.

Voin suositella, meillä on anopin kanssa nykyään hyvät ja asialliset välit. Ei mitään suuria jännitteitä suuntaan tai toiseen. Välillä unohdan hänen olemassaolonsakin :)

Kiitos kun vastasit :) Mä luulen että meillä siirrytään tuon tapaiseen systeemiin. Toivottavasti onnistuisi. Nykymeno ei voi jatkua.

t:ap

mutta tekemisissä tarvii olla ihan minimaalisesti,

puoliso lasten kanssa voi hoitaa tyhjänpäiväiset tapaamiset, mutta tärkeämmissä pitää kyetä olemaan mukana.

Meillä ainakin anopin poissulkeminen rauhoitti koko elämänmenon. Ero on huomattava, ja nyt on kaikilla hyvä olla. Opittiin kantapään kautta ettei sukulaisuus velvoita sietämään mitä tahansa. Kerran kirpaisi, mutta näimme pian että päätäs oli hyvä myös lasten kannalta, kun eivät toisiaan enää tunne. Nuorin ei ole koskaan tavannutkaan!

Meilläkin alkuun yhteyttä piti enää mies äitiinsä, mutta kyllästyi siihenkin pian, havaittuaan äitinsä ihan mahdottomaksi. Miehen kautta paha mieli ja anopin lonkerot aina vaan ujuttautuivat perheeseen, joten totaalikatkaisu siihern naiseen oli ainut hyvä ratkaisu. nyt on rauhallista-eikä aiheettomia riitoja ole kenenkään muunkaan kanssa, kun anopin kieli ei enää meitä sotke mihinkään.

Meillä on ollut alusta asti selvää, että miniä (nyt jo ex) ei käy meillä ja yhteydenpito lapsenlapsiin hoituu kokonaan pojan kautta. Asia tosin helpottui huomattavasti, kun miniä ja poika erosivat ja lapset jäivät pojalle. Tämä taas muutti asumaan meidän kanssamme samaan pihapiiriin.

Nyt on peli vihelletty poikki. Ilmoitin anopille, että on parempi, että yhteydenpito tapahtuu jatkossa mieheni kautta.



Jeeee, helpotus!



Olemme nimittäin hyvin erilaisia ihmisiä kaikin tavoin. Meidän tapauksessa mieheni ei siis ole avioitunut äitinsä kopion kanssa! :D Olen todellan kauan yrittänyt tulla hänen kanssaan toimeen, olen yrittänyt tulla läheisemmäksi, olen yrittänyt olla avoimin mielin. Lopputulos oli se, että sain kuvainnollisesti saavillisen kylmää vettä niskaani, taas. Nyt riitti. Ei mun ole pakko.



t:ap

Meillä on ollut alusta asti selvää, että miniä (nyt jo ex) ei käy meillä ja yhteydenpito lapsenlapsiin hoituu kokonaan pojan kautta. Asia tosin helpottui huomattavasti, kun miniä ja poika erosivat ja lapset jäivät pojalle. Tämä taas muutti asumaan meidän kanssamme samaan pihapiiriin.

Siis muuttiko poika takaisin mamin luo...? Selvä provo, ei voi olla noin säälittävää sakkia :-)!

lapset ovat olleet ihan pieniä vauvoja, on pitänyt sietää anopin vierailuja, mutta nyt kun lapset jo isompia, niin hyvin voi mies hoitaa kaikki vierailut ja lapset myös ovat mummolassa ihan keskenään ja menevät joskus mummon kanssa mökille.



Eli ihan ongelmatonta. Me ei anopin kanssa olla mitään vihamiehiä, mutta niin pirun erilaisia, joten luulen anopin olevan ihan samaa mieltä, että parempi jos ei olla samassa huoneessa hammasta purren. Yhteisillä sukujuhlilla yms. käyn vaihtelevasti ja anoppi toki on lasten synttäreillä yms. mutta silloin niin paljon muitakin, joten ei haittaa.

vaikeita suhteita vaimojensa aiteihin?

Paras vaan olla ,kuin kusi sukassa.

Mä haluaisin katkaistä välit ja yhteydenpidon koko ihmiseen. En haluaisi lapseltani mummoa kieltää, mutta onnistuuko sellainen, että kaiken yhteydenpidon hoitaa mies, siis anopin oma lapsi.

Kokemuksia?

Meillä noin,m utta siitä seurasi se, että miehen sisaukset eivät enää ole meidän kanssaan missään tekemisissä eli suuttuivat mulle siitä vaikka en ole miehen sisarusten kansssa omasta mielestäni missään riidoissa. Eli varaudu siihen, että koko suku kääntyy sua vastaaan.

Mä haluaisin katkaistä välit ja yhteydenpidon koko ihmiseen. En haluaisi lapseltani mummoa kieltää, mutta onnistuuko sellainen, että kaiken yhteydenpidon hoitaa mies, siis anopin oma lapsi.

Kokemuksia?

Meillä noin,m utta siitä seurasi se, että miehen sisaukset eivät enää ole meidän kanssaan missään tekemisissä eli suuttuivat mulle siitä vaikka en ole miehen sisarusten kansssa omasta mielestäni missään riidoissa. Eli varaudu siihen, että koko suku kääntyy sua vastaaan.

Huh, kuulostaa ikävältä :(

Mulla ei ole tuota pelkoa, kun miehelläni ei ole sisaruksia, enkä ole muutenkaan ollut hänen pienen sukunsa kanssa ollenkaan yhteyksissä.

t:ap

jotka laittaneet anoppiin yhteydet poikki?

jotka laittaneet anoppiin yhteydet poikki?

Minäkin ihmettelen, että miksi naiset on noin hulluja anoppiensa suhteen. Ei miehillä ole noin vaikeaa anoppiensa kanssa. Ja meillä minun äitini on tosi kahjo, mutta mies osaa ottaa asian niin, että menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Nykymamma panee välit poikki jos anoppi on eriluonteinen kuin hän. Mamma kun ei ole tottunut kuin samanlaisiin ihmisiin kuin hän on.

Kannattais ottaa se pää pois perseestä ja huomata, että maailmassa on muitakin kuin se oma perse ja napa.

jotka laittaneet anoppiin yhteydet poikki?

Miksi pitäisi laittaa. Minäkin ihmettelen, että miksi naiset on noin hulluja anoppiensa suhteen. Ei miehillä ole noin vaikeaa anoppiensa kanssa. Ja meillä minun äitini on tosi kahjo, mutta mies osaa ottaa asian niin, että menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Nykymamma panee välit poikki jos anoppi on eriluonteinen kuin hän. Mamma kun ei ole tottunut kuin samanlaisiin ihmisiin kuin hän on.

Kannattais ottaa se pää pois perseestä ja huomata, että maailmassa on muitakin kuin se oma perse ja napa.

No, tuo on yksi näkemys asiasta. Mä taas näen asian niin, että ei mun tarvitse mitä vaan paskaa niellä sen takia, että joku ihminen sattuu olemaan mun miehen äiti. Lapseltani en mummoa kiellä, mutta mä en aio jatkossa olla hänen kanssaan tekemisissä, ellei ihan pakko. Näin säilyy rauha perheessä.

Kerrotakoon vielä taustat eli olen yrittänyt vuosikaudet avoimin mielin tulla hänen kanssaan läheisemmäksi, olen kertonut asioitamme, pitänyt yhteyksiä jne. Lopputulos on se, että hän kaatoi niskaani kylmää vettä. Ilkeili pirullisesti asiassa, jossa tiesi, että meillä on ollut hankaluuksia. Jatkossa ei hänelle meidän asioita kerrota.

Nostan hattua teille, jotka jaksatte olla tekemisissä velvollisuudentunteen vuoksi ilkeiden kusipäiden kanssa.

t:ap

Minäkin ihmettelen, että miksi naiset on noin hulluja anoppiensa suhteen. Ei miehillä ole noin vaikeaa anoppiensa kanssa. Ja meillä minun äitini on tosi kahjo, mutta mies osaa ottaa asian niin, että menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Nykymamma panee välit poikki jos anoppi on eriluonteinen kuin hän. Mamma kun ei ole tottunut kuin samanlaisiin ihmisiin kuin hän on.

Kannattais ottaa se pää pois perseestä ja huomata, että maailmassa on muitakin kuin se oma perse ja napa.

Meillä on anopin kanssa ihan asialliset välit, vähän väliä mies möyskäisee hälle, kun alkaa hössöttämään ja tunkemaan nokkaansa liikaa.

Ja ei, minä en miestä usuta anopin kimppuun, vaan mies sanoo ihan itse, että nyt riittää, välit menee poikki jos ei nyt taas rauhotuta pikkasen.

Olen miehelle sanonut myös, että haluaisin anopin poistavan minun puhelinnumeroni, koska en yksinkertaisesti jaksa tälläistä ainaista soittelua (väh 2 kert/pvä).

Miksi mies ei ota minun äidistäni stressiä..johtunee varmaan siitä, että äidilläni ei ole edes mieheni puhelinnumeroa, eikä hänellä ole edes kiinnostunta saada sitä. Jos hänellä on asiaa, hänellä on asiaa minulle. Eikä äitini muutenkaan ole mikään turhanpäivänen hössö, koska on sen itse kokenut oman anoppinsa kautta.

Ehkä miehillä ei ole ongelmia anoppinsa kanssa, koska naiset aina hoitavat yhteydenpidon äitiinsä. Tosin tiedän kyllä sellaisenkin perheen, jossa mies ei tule ollenkaan toimeen anoppinsa kanssa, eivät ole koskaan edes samassa huoneessa.



Mutta vastaus kysymykseen, on että homma voi hyvinkin toimia. Mies on meillä aina hoitanut yhteydenpidon omiin sukulaisiinsa ja minä omiini, lasten saanti ei muuttanut mitään. Meillä on ihan hyvät välit anopin kanssa mutta hän on mieheni äiti, miksi minun pitäisi hänelle soitella?

En ole edes nähnyt appivanhempiani yli kuuteen vuoteen, vaikka samassa kaupungissa asutaan. Lapsilla ei ole toisia isovanhempia (välit katkesi ennen syntymää ja mies ei ole halunnut lastensa olevan tekemisissä vanhempiensa kanssa), mies on jonkin verran yhteyksissä heihin. Ja samalla meni myös koko suku, kuten jollain aiemmallakin vastaajalla.

Meillä on ollut alusta asti selvää, että miniä (nyt jo ex) ei käy meillä ja yhteydenpito lapsenlapsiin hoituu kokonaan pojan kautta. Asia tosin helpottui huomattavasti, kun miniä ja poika erosivat ja lapset jäivät pojalle. Tämä taas muutti asumaan meidän kanssamme samaan pihapiiriin.

Siis muuttiko poika takaisin mamin luo...? Selvä provo, ei voi olla noin säälittävää sakkia :-)!

Sama pihapiiri on vähän eri asia kuin äidin luokse. Lastenlasten kannalta on kätevää, kun saavat olla päivittäin tekemisissä isovanhempien kanssa, ja jos pojalla on pitkä työpäivä, ei tarvita vuoropäiväkodin palveluja.

veljen perheeseen sen jälkeen, kun veljen vaimo sukujuhlissa huusi äidilleni törkeyksiä. Nyt kukaan meistä ei ole viiteen vuoteen ollut missään tekemisissä tuon perheen kanssa, ei ole menty ristiäisiin, ei viety joululahjoja, ei kaupassa käydessä kyselty vointia. Käly halusi olla erossa äidistämme, me taas haluamme olla erossa kälystä. Yksinkertainen ratkaisu, joka ei kälylle sovi, koska valittaa lastensa kärsivät sukulaisten puutteesta.