Oletko juureton?
Juurettomuus tarkoittaa, että henkilöltä puuttuu yhteyden tai kuulumisen tunne tiettyyn paikkaan, kulttuuriin tai yhteisöön.
Juurettomuutta aiheuttaa mm. globalisaatio, kaupungistuminen, teknologia, perhesiteiden heikentyminen, liikkuva elämä, ihmissuhteiden yleinen liikkuvuus sekä usein tapahtuvat työpaikan vaihdokset ja muutot.
Kommentit (16)
Olen, muttei se ole koskaan vaivannut. En vain kykene samaistumaan ihmisiin, jotka määrittelevät ison osan omasta identiteetistään yhteisön normien mukaiseksi.
Tavallaan joo. Jos minulta kysyy, mistä päin Suomea olen kotoisin, kerron ne paikkakunnat, missä olen lapsena asunut. 11 vuoden ikään mennessä mulla oli ollut ainakin 6 muuttoa ja 4 asuinpaikkakuntaa.
Olen itse tuntenut juurettomuutta siitä asti kun muutin pois lapsuuden kaupungistani. Edes takaisinmuutto ei korjannut asiaa.
Minusta tuntuu etten kuulu mihinkään. Työni on yksitoikkoista ja yksinäistä puurtamista. Yritän pakottaa itseni käymään paikallisissa tapahtumissa, vaikka ne eivät kiinnostaisikaan. Niissä on kuitenkin aika tylsää ja saan olla niissä itsekseni. Harrastus - ja kurssitarjonta on paikkakunnalla köyhää. Minulla on nykyisellä paikkakunnallani yksi kaveri, mutta tämä on aina kiireinen ja väsynyt. Ei jaksa tavata usein eikä käydä missään.
Mieleni haikailee vähän ulkomaille. Koen siellä samanlaista "juurettomuutta", mutta ainakin uudet kokemukset piristävät mieltä.
Mietin onko tämä yleinen tunne.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Jos minulta kysyy, mistä päin Suomea olen kotoisin, kerron ne paikkakunnat, missä olen lapsena asunut. 11 vuoden ikään mennessä mulla oli ollut ainakin 6 muuttoa ja 4 asuinpaikkakuntaa.
Mä en ole edes asunut Suomessa lapsena vaikka täällä kyllä synnyin. Mutta silti se lapsuuden "koti" on ihan muualla, oli monta vuotta. Sukulaiset taas täällä mutta heitä olen nähnyt tyyliin kerran vuodessa joten kovinkaan läheisiä ei olla koskaan oltu eikä isovanhempiakaan enää edes ole.
10 sisarusta, vanhemmat, neljä läheistä isovanhempaa, tädit sedät ja muut sukulaiset, lauma lapsuudenkavereita joiden kanssa kasvettu pienestä saakka ja nyt aikuisena lähes sisarellinen suhdeei kai tässä juureton voi olla, vaikka en mitään paikkaa sinänsä koe sen kummemmin omaksi.
Lapsuudestä tähän päivään olen muuttanut n. 25 kertaa.
150 vuoden sukujuuret kotikaupunkiini. Koen juuret voimakkaasti, ne on tärkeät. Hetken asuin eri kaupungissa ja koitin kohteliaasti perehtyä opaskierroksilla, lukemalla ym. Joku ei vaan natsannu, tuntui valjulta. Tajusin etten voi koskaan saavuttaa siellä sinänsä hyvässä kaupungissa niitä 150 vuoden juuria ja sitä tunnetta.
Yhteenkuuluvuuden puuttumisen vuoksi en kykene lainkaan ymmärtämään ihmisiä, jotka määrittelevät suuren palasen omasta identiteetistään perheen, suvun, rodun, ihonvärin tai sukupuolen perusteella.
Olen aina kokenut olevani juureton. En kuulunut sinne missä asuin lapsuuteni enkä myöskään nykyiselle asuinseudulle. Sukututkimus on auttanut paljon ymmärtämisessä.
Olen mieluummin juureton kuin nurkkapatriootti, ne on hirveitä.
Olen, mutta mutta minulla on runsas ja rehevä lehtipeite ja kukkani suorastaan häikäisevät loistollaan.