Mitä ihailtavaa suomalaisuudessa muka on?

Suomalainen on ylpeä siitä, että on suomalainen.

Suomalaisuuteen kuuluu:

-kiroilu

-kaljan litkiminen

-typerä hohottelu

-tyhmyys

-typeryys

-r a s i s m i

-tunnevammaisuus

-vaikeneminen

Tuollainen on suomalainen.

Miksi olette tuosta ylpeitä?

Olen joskus miettinyt tätä asiaa. Ulkomailla olen yleä siitä, että meillä on perusasiat melko hyvin (puhdas vesi ja luonto, ilmainen koulutus...). Rakastan suomen kieltä ja sitä, että se on keskimäärin hankala (vrt. ruotsin helppouteen) ja harvinainen. Olisipa tylsää olla natiivi englanninkielinen. Tietty nurkkakuntaisuus täällä ärsyttää. Meitä on todella vähän ja aina vain muutama oikea tapa elää. Todelliset nationalistit ja rasistit ovat pöyristyttävää sakkia, johon en tunne mitään samankaltaisuutta. En erottele hädässä olevia ihmisiä sen perusteella, ovatko he suomalaisia vai joitain muita. Autan jos voin.  Pyrin pääasiassa orientoitumaan ihmisyyteen sinänsä, en siihen suomalaisuuteen. 

Jos itäinen naapurimme kolkuttelisi, asia muuttuisi sisälläni varmasti vahvasti. Mitä vain, mutta ei Iivanan vankileireillä nälkään nääntyminen ja Kremlin alikehitykseen astuminen. Viholliskuvaltani olen kaiketi erittäin suomalainen. 

Annan arvon kaikille kansoille, myös suomalaisille.

Ei tarvitse kauan pohtia, kun löytää paljon hyvää.

Näin miehenä sanoisin, että suomessa naiset saavat esittää mielipiteensä asioihin enemmän kuin muualla,

Ei mitään, o. ingenting på svenska.

Ei enää mitään.