Lue keskustelun säännöt.
Täällä näköjään paljon mustasukkaisia. Oletko sinä?
Kommentit (13)
En onneksi ole. Erittäin ikävä luonteenpiirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään. Nuorena ja epävarmana olin. Nykyisin ajattelen, että ei ole olemassa tervettä mustasukkaisuutta. Jos joku haluaa pettää, niin ei se mustasukkaisuus sitä estä. Kyseessä on aina puolison epäileminen, se ei ole tervettä.
En sukkani ovat tumman violetit , niissä on Minni hiiren kuva ja lukee vaalean punasella tekstillä Minnie Mouse.
Oon mä ny vähä mustis, ku muut saa ajaa Pegeä, ja mä joudun ajamaan Boosteria 😆
En oikeastaan. Koen harmitusta, jos olen ihastunut ja ihastukseni saa / antaa huomiota. Sellasta se on. Harmittelen yksinäni asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mustasukkainen, kun miesystävä on tekemisissä lastensa äidin kanssa. Osaltaan miehessäkin vikaa. Haluaa pitää minut etäällä tietyissä asioissa. Vaikka ollaan vuosia oltu yhdessä niin ei pidä minua perheenjäsenenään eikä halua minun tapaavan aikuisia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Nuorena ja epävarmana olin. Nykyisin ajattelen, että ei ole olemassa tervettä mustasukkaisuutta. Jos joku haluaa pettää, niin ei se mustasukkaisuus sitä estä. Kyseessä on aina puolison epäileminen, se ei ole tervettä.
Mustasukkainen voi olla pienistäkin asioista. Jos ja kun tuntee jotain tunnetta, on tervettä antaa tunteelle tilaa. Mustasukkaisuus on luonnollista myös.
Pahinta on haudata ja kieltää tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain määrin kyllä.
Puolison mennessä viettämään esim. viikonloppua jonnekin kavereiden kanssa enkä ihan tarkkaan tiedä missä ja keiden kanssa. Eli aika tuollaiset perusasiat.
Mutta se ogelma on mun korvien välissä eli en edes yritä kieltää toista menemästä ja elämästä.
Koska, jos hän haluaa pettää niin en mä sille mitään voi.
Aika lailla, on mulla muutamat siniset ja valkoisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole lainkaan mustasukkainen, vaan päin vastoin vähän välinpitämätön. Olen jopa miettinyt, että onko tällainen ihan normaalia.
Olen nähnyt mustasukkaisuutta läheltä, enkä pysty samastumaan sitten ollenkaan. Itseäni ei hetkauta poskisuudelmat eikä huomionosoitukset eikä miehen lietsomat teoriat ihastuneista toisista naisista, koska hän lietsoo, että näkisi ilmeeni edes värähtävän.
Jos oma mies tai miesystävä menisi sänkyyn jonkun toisen naisen kanssa, en antaisi sitä anteeksi, koska olen kehittänyt tietoisesti sellaisen periaatteen. Muutoin luotan tosi sokeastikin, että tämä ihminen rakastaa minua, ei ketään toista, ja vain sillä on merkitystä.
Aina kun minulla on sukat jalassa, olen mustasukkainen. Tai onhan mulla muutamia värikkäitä villasukkia, mutta en ikinä pidä niitä jalassa, edes talvella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain määrin kyllä.
Puolison mennessä viettämään esim. viikonloppua jonnekin kavereiden kanssa enkä ihan tarkkaan tiedä missä ja keiden kanssa. Eli aika tuollaiset perusasiat.
Mutta se ogelma on mun korvien välissä eli en edes yritä kieltää toista menemästä ja elämästä.
Koska, jos hän haluaa pettää niin en mä sille mitään voi.
Itsellä sama. Ongelma tulee siinä, että jos kerron miehelle siitä miltä minusta tuntuu, niin seurauksena on se, että mies kokee että yritän rajoittaa hänen elämäänsä, vaikka kyse ei ole siitä.
En ole häntä kieltämässä menemästä mihinkään, yritän vain kertoa siitä miltä minusta tuntuu, kun en tiedä minne tai kenen kanssa hän on lähdössä.
Toisin sanoen lopputulos on jatkuvasti se, että molemmat pahoittaa mielensä: minä sen takia että tunteitani ja tarvettani puhua niistä vähätellään tai sivuutetaan täysin ja mies sen takia että luulee, että epäilen häntä jostain.
En ole.