Kannattaako syrjäytyneen enää edes yrittää?
Täytin juuri 28 ja sain juuri laitettua etsivään nuorisotyöhön sähköpostia, iso askel minulla josta olen todella onnellinen että ehdin sen tekemään ennen kuin olen liian vanha heidän kauttaan apua hakemaan. Taustalla nuorena todettu masennus ja pakko-oireinen, kesken jääneet koulut, siitä seurannut pitkä työttömyys ja kotiin sulkeutuminen. Olkaa rehellisiä, onko minulla toivoa paremmasta huomisesta kaiken tämän kurjistamisen keskellä? Myönnän etten ole politiikan suhteen viisas joten olen lähinnä sen varassa mitä mieltä muut ihmiset asiasta ovat.
Motivaatio nousta tästä suosta on kova, mutta olenko jo liian vanha? Helppo ymmärtää jos pari vuotta kotona ollut parikymppinen onnistutaan nostamaan kiinni normielämään mutta miten on meidän vanhempien väliinputoajien laita.
Kommentit (10)
Et ole😊 Sinulla on vielä hyvässä lykyssä elämää jäljellä sellaiset 50 vuotta.
Kyllä, aina kannattaa yrittää. Mietit aivan liian pitkällä aikavälillä vaikka ihan ensimmäinen askel kaltaisellesi on se avun vastaanottaminen. Ensimmäinen tavoite on uskaltaa mennä juttelemaan jollekin ja se on se asia johon sinun on nyt keskitettävä voimasi, ei tulevan pohtimiseen koska et voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Tsempit.
No minun veli on jo yli kolmekymppinen ja juuri maaliskuussa onnistui nappaamaan ensimmäisen vakkaripaikan. Rankka tausta päihteineen ja rikoksineen, eli etköhän sinäkin pärjää :)
Kannattaa yrittää!
Itse olin 31-vuotias, kun asiat muuttuivat hyvään suuntaan. Nyt 33-vuotias, elämä täysin erilaista, kuin 3 vuotta sitten.
Tsemppiä ja sitkeyttä :) Pienestä se lähtee ja pienin askelin eteenpäin.
Muista että näitä ylä- ja alamäkiä tulee maailmassa olemaan koko elämäsi ajan, joskus elämä on kamppailua kun taas joskus se sujuu paljon jouhevammin. Itse olin ikäisesi 90-luvun lamassa. Toivottomuus vaihtui lopulta toivoon ja tässä sitä porskutetaan. Maallista omaisuutta ei paljon ole mutta onnen olen löytänyt muualta.
Tottakai kannattaa. Mene vaikka työkkärin rahoilla avoimen yliopiston kursseille, sille alalle mikä sua kiinnostaa. Miel tekninen, kaupallinen tai it.
Ala hakea harjoittelupaikkoja, ja kerro mikä x asia sua kiinnostaa ja haluaisit oppia siitä lisää. Voit neutraalisti kertoa, että nuorempana ollut ongelmia. Jos olet aidosti halukas oppimaan ja motivoitunut, löydät varmaan ensin harkkapaikan ja sitä kautta töitä. Olet tosi nuori vielä. Motivaatio merkkaa enemmän kun todistukset.
Sulta puuttuu nyt vaan rohkeutta, mutta työelämässä on yllättävän paljon ihmisiä, joilla on ollut myös ongelmia nuorena. Ja siellä ne puksuttaa.
Paljon hauskoja juttuja on vielä edessä :)
Vierailija kirjoitti:
No minun veli on jo yli kolmekymppinen ja juuri maaliskuussa onnistui nappaamaan ensimmäisen vakkaripaikan. Rankka tausta päihteineen ja rikoksineen, eli etköhän sinäkin pärjää :)
Onnea hänelle vilpittömästi ja suuresti. - Ei ole hänen vakkaripaikkansa minulta pois vaikka itselläni se on toistaiseksi saavuttamaton unelma ja haave.
T. Ikämsä päihteetön 45 vuotias maisteri.
Ei seuraavaan 4-vuoteen. Jos mahdollista, kannattaa mennä nukkumaan ainakin seiraavaksi 2-3 vuodeksi.
Syrjäytynyt on edelläkävijä! Mitään tähänastista normielämää ei kohta enää ole. Tee siis asioita joista olet kiinnostunut. Käsityöt, entisöinti, kierrätys ja vaihdantatalous ovat tulevaisuuden juttuja.