Mies kiukuttelee kun en aina jaksa yhteisiä perhetapahtumia
Olen vielä tällä hetkellä kotiäitinä kohta 3-vuotiaalle aktiiviselle ikiliikkuja- lapselle. Siis olen yksin 100% vastuussa joka arkipäivä klo 7-9 alkaen klo 17-19 asti kaikesta. Kaikesta lapseen liittyvästä ja yhdestä koirasta sekä omakotitalosta. Lisäksi vielä miehen yli yön työmatkat jolloin tuo aika ei päde.
Nyt mies kiukuttelee kun en usein jaksa tehdä perheenä mitään kivaa. No s*it Sherlock, varmaan jaksaisinkin jos mun ei tarviis olla koko ajan yksin vastuussa koko paletin pyörittämisestä! Henkisesti ja fyysisesti.
Sitä paitsi, tuo yhdessä tekeminenhän on käytännössä sitä, että minä se olisin silloinkin kaikesta vastuussa. Hoitaisin lapsen, tekisin päätökset, ja mies vain tuijottaisi kännykkäänsä mykkänä. Siinäpä sitä kivaa perheenä touhuamista!
Kiukuttelee varmasti eniten just siksi, koska joutuu aina kun minä en lähde näihin keksimiinsä perhehappeningeihin mukaan, olemaan ihan oikeasti lapsesta vastuussa.
Kun mies tulee töistään, haluaisin edes pienen hetken omaa aikaa enkä lähteä heti edustamaan perheenä kaikkialle ryntäilevän uhmaikäisen kanssa ihmisten seuraan. En vaan jaksa! Pää hajoaa!
Ugh, olen puhunut.
Kommentit (14)
Voisitteko tehdä jonkun kompromissin, että toisinaan mies menee kahdestaan lapsen kanssa ja sä saat ansaitsemasi tauon. Ja vastaavasti sä joustat joskus ja menet mukaan vaikkei älyttömästi nappaisikaan.
Oi, ymmärrän ja jaan tuskasi. Sama juttu meillä. Lisänä tuohon vaan yksi lapsi lisää, eli kaksi lasta tässä mun turvaverkottomassa paletissa.
Mies keskittyy töihinsä. Palavereissa ja kännykän ja tietokoneen ääressä on kotonakin silloin kun ei ole toimistolla.
Oon miettinyt pitäisikö tässä palkata joku lastenhoitaja kotiin niin ehkä sitä sitten jaksaisi enemmän.
Ihan pakko kysyä luotatko mieheesi yhtään ja voitko kuvitella kesäpäivän, jossa mies vastaa lapsestasi ja sinä nautit perhetapahtumasta katselemalla vain levollisesti sivussa? Voitko lähteä siitä tilanteesta hetkeksi muualle vai koetko, että olet sittenkin viime kädessä vastuussa lapsesta? Joskus sen vankilan rakentaa itse itselleen ja luulee tietävänsä kaiken parhaiten, vaikka kumma kyllä asiat sujuvat muiltakin. Eri tavoin, mutta sujuvat
No näinhän se on. Mun mies näennäisesti osallistuu paljon ja haluaa just käydä perheenä eri paikoissa. Silti se on aina sama juttu kun ollaan jossain ja mennään vaikka syömään - minun vastuulla on aina jokainen asia siinä lapsen syömisessä! Haen lapselle sopivan ruoan buffetista tai valitsen listalta, etsin lapselle syöttötuolin, suojaan vaatteet, haen juomista, pilkon tarvittaessa ruoan, autan lusikoimisessa, pyyhin sotkuja. Siinä samaan aikaan kun oma ruokani jäähtyy, mies syö aivan kaikessa rauhassa tekemättä elettäkään auttaakseen! Ja kun sadannen kerran huomautan asiasta, "no olisit sanonut, en mä ole ajatusten lukija" ja kuulemma hössötän liikaa. No kun se kaksivuotias nyt ei vaan osaa hakea ruokaansa ja syödä täysin itsenäisesti! Jos syömisessä ei auta vaan antaa taaperon yksinään sotkea, sillä on tunnin päästä kiljuva nälkä ja reissussa onkin kiva kuunnella sitä huutoa ja kitinää.
Miksi suomalaiset naiset ei käy töissä? Sinullakin olisi helpompaa, kun veisit lapsen aamulla hoitoon, tienaisit itse elantosi ja sitten jaksaisit olla illalla lapsen kanssa.
Miehelle voi ihan hyvin sanoa, että meillä on lapsen kanssa nyt ollut perheaikaa 10 tuntia, joten sinä voit viettää lapsen kanssa perheaikaa koko lauantain. Jos tämä inisee vastaan, niin sano, että voit sinäkin olla lapsen kanssa sillä aikaa kun mies siivoaa talon.
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomalaiset naiset ei käy töissä? Sinullakin olisi helpompaa, kun veisit lapsen aamulla hoitoon, tienaisit itse elantosi ja sitten jaksaisit olla illalla lapsen kanssa.
Miehelle voi ihan hyvin sanoa, että meillä on lapsen kanssa nyt ollut perheaikaa 10 tuntia, joten sinä voit viettää lapsen kanssa perheaikaa koko lauantain. Jos tämä inisee vastaan, niin sano, että voit sinäkin olla lapsen kanssa sillä aikaa kun mies siivoaa talon.
Ja sitten se lapsi sairastqisi jatkuvasti, ap saisi samat pöpöt, kököttäisi kotona kipeänä ja puolikuntoisena hoitamassa sairasta lasta ja räpeltämässä kasautuvia töitään.
Ihan kamalaa, että ensin halutaan se lapsi, ja sitten kiistellään kumpi sen kanssa joutuu olemaan ja kumpi hoitaa. Ei ihmekään, että lapsi on "ikiliikkuja", kun vaistoaa perheen ilmapiirin.
Päätä itse. Olet oikeassa. Miehen pitäisi ymmärtää sinua. Ja helpottaa kuormaasi. Jättää jotenkin yksin sut hoitamaan lasta ja menee perhetapahtumaan?
Lapsi hoitoon ja menet töihin. Paljon helpompaa kun kotona kökkiminen. Älkää hankkiko enempää lapsia.
Ero tulossa. On vain ajan kysymys. Onnea! Eikä tämä ollut sarkasmia.
Miksi teette lapsia näiden mieslasten kanssa?
Ja taaaas olen Onnellinen, ei vauvamaista puolisoa, ei lasta eikä vauvaa. Ei isovanhemmuutta, Pakkosukujuhlia. Wapaus!
Puhuisin sinuna miehelle suoraan ja sanoisin että muutoksen on tapahduttava, ja ettet jaksa tuota enään. Hänen olisi edes yrittävä muuttua, tai kokeilla edes.