On päiviä, jolloin olen todella huonossa hapessa.

Tiedän,että jos joku näkisi mut silloin, saisin heti passituksen johonki mielisairaalaan. Tulee päiviä, jolloin jotenki romahdan, en osaa sitä selittää tarkemmin. SIlloin en pese hiuksia, hampaita, en syö kunnolla, verhot on ikkunan eteen vedettyinä, edellisen päivän meikit poskilla. Surffaan netissä, jos jaksan, tai sitten itken ja makaan sikiöasennossa lattialla. KUkaan ei uskoisi, että kokonainen viikonloppu saattaa olla tällainen. Töihin suoriudun maanantaina taas ihan siistin näköisenä, tosin silmäpussit yleensä aina on tuollaisten olojen jälkeen. Ikää 35. Tausta hyvin traumaattinen, mutta hyvin on selvitty kuitenki työelämän haasteista.