Olipa kiva hääpäivä :(

SINÄ et olisi voinut tehdä jotain asian eteen?

siltä, että mies haikailee jotain muuta. Ehkä on tavannut jo? Tai sitten joku kaverinsa on pari kuukautta sitten löytänyt elämänsä naisen, mennyt kuukauden varoitusajalla naimisiin ja on ihan rakastunut ja miehesi kadehtii kaveriaan?

Ehtikö hän kerätä yhtään kokemuksia ennen kuin aloitte seurustella? Keskustele miehesi kanssa. Älä pelästy ja suutu jos hän pohdiskelee asioita vaan yritä ujuttaa perspektiiviä asioihin: mitä kaikkea teillä on hyvää elämässä ja onko se sinkku-baarielämä kuitenkaan niin hohdokasta miltä se saattaa äkkiseltään tuntua. Parisuhde ja perhe on kuitenkin ne asiat, mihin ihmiset pääsääntöisesti pyrkivät. Joskus se oma elämä saattaa vaikuttaa tylsältä ja harmaalta, mutta kun vähän pidemmälle miettii niin ei se sitä olekkaan. Esim. meillä on tuttavapiirissä parikin vähän alle ja yli 30 v sinkkua, jotka eivät tunnu löytävän kumppania sitten millään. Sitä kun on läheltä katsellut ja kuunnellut, kuinka he kaipaisivat perhettä ja naista/miestä rinnalleen niin eipä käy yhtään kateeksi.

ja osallistu pohdiskeluun.



Meillä tuli ero kun minä avauduin mutta mies ei IKINÄ kunnes sitten kertoi likimain että nyt erotaan, ja oli hoitanut sitten jo sen salamarakkauden ym mun selän takana.



Mies sanoi mielipiteensä, kerro sinä omasi, puhukaa asiallisesti. Ethän mitään miehesi tunteille voi, mutta voit todeta että ei historiaansa voi hävittää jos sitä kuvittelee.



Tai sitten olisit sanonut, että kurja että tunnet noin, mutta itse olen juhlatuulella, puhutaanko joskus toiste vai lähdenkö yksin juhlimaan.

tavalla poista miehen vikaa tai poista hänen käytöksensä "puutteita"! HALOO! Jos joku rupeaa puolisolleen missään tilanteessa nurisemaan, että "olisipa kiva kun voisi tehdä kaiken toisin kuin mitä me teimme. Olisipa kiva nyt vaan rakastua salamana johonkuhun jne" on se huonoa ja tökeröä käytöstä ja puolison sekä keskinäisen liiton halventamista. Saati sitten, jos sen tekee hääpäivänä, ravintolassa, kun pitäisi juhlia omaa hääpäivää.



Tuo on tosi huonoa käytöstä mieheltä, eikä se muutu siitä miksikään, vaikka ap:n käytös olisi ollut kuinka huonoa tahansa.

Kyllähän tästä on puhuttu ja lupasi ryhdistäytyä. Olen sanonut, että kohta palaa käämit täällä päässä ja että erotaan jos se siltä alkaa tuntumaan. En jaksa enää noita masentavia päiviä. Vähän on neuvot hukassa, mitä pitäisi tehdä. Alkuhuuman tunnetta hän haluaisi, mutta onhan se vähän vaikeeta kun yli 10 v. katseltu vain toisiamme, mutta miten?? Itse olen ihan kiinni vauvassa ja kodissa, ja hän vain haikailee jotain muuta, enemmän, en tiedä, ei tiedä itsekään. En tiedä mikä minussa on vikana; olen vain se mikä olen. Hän ei kuulemma tajunnut miten sitova ja iso asia lapsen saaminen oli, ja nyt on myöhäistä muuttaa mitään (tarkoittaa naimisiinmenoa ja lasta). Sanoin, että jos en ole se nainen jonka haluat, mikä minä olen elämääsi pilaamaan; erotaan suosiolla. Sanoi, että eroaminen ei ole vaihtoehto. Talvella myönsi, että pientä ihastusta on ilmassa työkaveriinsa, mutta vannotti että mitään ei ole eikä tule tapahtumaan.. Silti se varjostaa yhä tätä kaikkea...

mieshän yritti selvästi pohdiskella teidän parisuhdettanne. Olisit lähtenyt mukaan keskusteluun. Toi on paras lahja, mitä puoliso voi saada.



Just ton takia miehet ei muka puhu, kun naisia ei kiinnosta kuunnella niitä. Vain omat ajatukset on tärkeitä.

Kyllä tästä on puhuttu yhdessä kauankin aikaa. Ja puhuttiin yhdessä tuo samainen hääpäivän iltakin. Minusta vain hääpäivää olisi pitänyt juhlia vähän iloisemmissa merkeissä.

Voi ap, toivottavasti pääset eroon siitä, ansaitset paremman, sellaisen, joka rakastaa sinua ja kohtelee kuten ihmistä kohdellaan!

Syitä:



-ikäkriisi. En ole saavuttanut mitä kuvittelin saavuttavani. Työtilanne surkea, itsetunto nollassa sen takia.

- suhde junnaa paikallaan. En elä sellaista parisuhdetta mitä haluaisin: puolisoani ei kiinnosta minua kiinnostavat asiat. Koen olevani yksin vaikka puoliso on lähellä.

- ulkonäköni rapistumassa, näytän vanhalta akalta vaikka miten koittaisin käydä hoidoissa, ostaa nuorekkaita vaatteita, meikata, kampaajalla juosta.

meillä myös kuulin aivan samansisältöisia puheita jo ainakin pari vuotta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Tähän liittyi myös se, että mies alkoi käydä kavereiden kanssa enemmän ja enemmän ulkona, kunnes sitten viime kesänä ei tullutkaan yöksi kotiin... työkaveri oli ollut mukana kuvioissa jo pari vuotta, ja meille tuli ero. Tosin ei kyllä sitten alkanut seurustelemaan tämän työkaverinkaan kanssa loppujen lopuksi, mutta meitä se ei enää auttanut:(.

Kuulosti vain niin tutulta, toivottavasti teillä ei ole kyse tästä ap!

Turha harmitella menneitä.

Kiitos teille. On tuo mies kyllä niin moukka välillä että itkettää. Haluaisin vain olla rakastettu ja kuulla edes joskus olevani ihana vaimo, että minua rakastetaan. Paljon en pyydä mielestäni. Toivon, että asiat tästä suttaantuu.

ensimmäisen lapsen saaminen oli aika shokki, toisin sanoen se elämänmuutos oli aika rankka. Eikä mitenkään niin, että oltais jouduttu jättää omia menoja pois, tai oltais ennen rankasti biletetty, vaan se, että olet kokoajan jonkun sinusta riippuvaisen ihmisalun kanssa. Ja kun kahdesta tuleekin kolme. Pohtikaa ja miettikään asioita, ei aina kannata heittää ekana erovaihtoehtoa, sehän olis ihan älytöntä. Toisia naisia ja miehiäkin saa katsella, mikä sitä estää, mutta siis katsella vain. Se vauva-aika ja alkushokki menee kyllä ohi, meillä on nyt 12 yhteistä vuotta takana, 4- ja 2-vuotiaat lapset, eletään ihan sitä alkuhuuman tunnetta taas, naimisiin mentiin puolivuotta sitten ja seksi on parempaa kuin ikinä. Elämä vaihtelee...

Miksi pitkä kaava ei ole kenenkään unelma?

miehellesi, että annat hänelle vaikka 6kk aikaa tehdä oikeasti päätöksiä. Ei kenenkään tarvitse loputtomasti kuunnella toisen märinää ja marinaa siitä, että on mälsää olla naimisissa, mutta erotakaan ei voi.



Mies voi sitten itse valita käykö terapiassa, vai miten haluaa aikansa käyttää. Joka tapauksessa hänen täytyy siis joko alkaa suuntautua perheeseen päin tai sitten poispäin, eli erota. Mutta älä sellaista ala katsella, että mies roikkuu perheessänne narisemassa, kuinka kaikki on kurjaa, ja sitten jos ja kun tarjoutuukin tilaisuus johonkin "parempaan", ottaa ja lähtee. Näitä kun on vaikka kuinka paljon, että mies elää vuodet perheessä vapaamatkustajana, ei sitoudu, ei tee mitään perheensä eteen, ja sitten kun se 10 vuotta nuorempi työkaveri vinkkaa vihreää valoa, lähtee silmää räpäyttämättä. JA vaimo jää katkerana miettimään mikä meni pieleen, kun kaikkensa kuitenkin antoi...

2 allekouluikäistä lasta ja kumppanin, jonka kanssa oli ollut 14 vuotta.



Otti ja jätti. Puhui samaan malliin kuin miehesi ja meni miettimään yksin asioita. Siitä viikon päästä muutti omaan kämppään.



Ohjeita: puhukaa, miettikää kannattaisko molemmille järjestää enemmän omaa aikaa ja toisaalta enemmän kahdenkeskeistä aikaa. Pitkän suhteen salaisuus on kumppanuus, rakkaus, hyvä arki. Rakastumisen huuma häviää aika äkkiä.



...mutta sitä ei minunkaan puoliso tajunnut.