Parisuhteessa elävät: osaatteko riidellä rakentavasti ja saatteko sovittua riidat?
Mikä on oma tilanteesi: koetko, että riitelette puolison kanssa asiallisesti ja saatteko sovittua riidat? Vai jääkö viha kytemään ja riita selvittämättä? Kuinka usein riitelette?
Itse olen ollut naimisissa 20 vuotta, riitoja on ollut koviakin ja aiemmin useinkin. Nyt "vanhemmiten" kulmat ovat hioutuneet meistä molemmista: riidat ovat "asiallisempia" ja niitä on oikeastaan aika vähän. Aina kuitenkin olemme saaneet kaikki riidat sovittua, koska kumpikaan meistä ei ole halunnut jättää asioita selvittämättä.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Meillä pidetään mykkäkoulua ikuisesti molemmat, kumpikin ollaan onnettomia.
Sama....mutta pian päättyy.
Mä muutan kesäkuun lopulla pois, asunto jo valmiina vuokrattuna.
Ei riitoja läheskään aina saada sovittua. Samat asiat toistuvat mutta unohtuvat välillä. En pidä sitä kovin rakentavana. Hetkeksi riita voi puhdistaa ilmaa ja ainakin sillä kertaa asiat on saatu taas sanottua ääneen vaikka välillä tuntuu että asiat ei kuitenkaan mene perille.
Riidellään silloin tällöin, joskus useammin toisinaan taas on pitempiä taukoja. Yhdessä reilusti yli 20 vuotta.
En edes muista, koska olemme viimeksi riidelleet.
Rakentavasti keskustellaan, joskus kipakastikin. Riidelläänkin joskus, muttei se koskaan ole rakentavaa, kun negatiiviset tunteet ottavat vallan. Harvoin ne kuitenkaan kauaa kestävät. Provosoidaan ja provosoidutaan, ja hetken päästä pyydetään anteeksi. Onneksi.
Meillä on 15 vuoden suhteen aikana ollut kolme riitaa. Ollaan kummatkin todella rakentavia.
Emme osaa. Mykkäkoulut vaan pitenee ja vanhoja kaivellaan. Olemme eroamassa näin 23 vuoden jälkeen ja tämä ratkaisu sentään tehtiin hyvässä hengessä.
Ei osata eikä sovita.
Välillä mietin miten voi aikuiset ihmiset olla näin osaamattomia ja näin keskeneräisiä.
Varmaan turha enää odottaa mitään kehittymistä tässä asiassa.
Meillä on aika räiskyvää, kun tunteet nousee pintaan. Sitten kun on molemmat rauhoituttu, käydään asiat läpi rakentavasti.
Ei me olla pahasti riidelty 15 vuoden aikana. Joskus tulee kerrottua puolin ja toisin, että mikä ottaa aivoon, mutta sitten puhutaan ja sillä asiat ovat aina selvinneet.
Kuten edellisistä vastauksia voi lukea, niin naiset harvoin osaavat rakentavasti riidellä. Mennään tunne edellä. Ikävä kyllä.
Meillä ei riidellä. Kaikista sovitaan etukäteen. Eihän me voida työpaikallakaan riitelemällä ratkaista asioita.
Yhteiset laskut jaetaan puoliksi. Muuten kumpikin voi käyttää omia rahojaan.
Edesmenneen puolisoni kanssa noin 20 vuoden ajan riitoja ei ollut, koska puolisoni ei osannut selvittää riitoja saati myöntää virheitään. Minä kyllästyin miehen asenteeseen, ettei asioita selvitetä ja päätin vain ohittaa vaikeat hetket vaihtamalla puheenaihetta.
Nykyinen puolisoni tappelee kanssani oikein kunnolla ja tuntuu tosi hyvältä heittäytyä lapsellisen tyhmäksi. Ei todellakaan rakentavaa riitelyä. Lepymme onneksi nopeasti ja puhumme sitten asiat auki.
Olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäinen avioliittoni oli alkuun hyvin riitaisa, mutta osin särmät hioituivat vuosien varrella. Riitelimme kuitenkin aina muutamia kertoja vuodessa. Loppua kohden mykkäkoulut lisääntyivät, etenkin minulla, kun mies oli hyvin syyllistävä riidellessä, enkä nähnyt mitään muuta mahdollisuutta kuin sulkeutua. Liitto kesti 20 vuotta.
Nykyisessä liitossani riitelemme hyvin vähän. Miehellä on asenne, että olemme eri mieltä ja thats it. Mitä sitä riitelemään. Itse kyllä osaan riidellä rakentavasti, mutta silti lopullinen ansio riitelemättömyydesrä on miehen, minä kyllä provosoituisin, jos toinen joko syyllistää minua tai pistää sanoja suuhuni tai väittää asioita, jotka eivät ole totta. Tässä liitossa olen kymmenettä vuotta.
Miksi pitäisi riidellä?
Toki joskus ehkä kerran vuodessa joku äkkinäinen äänenkorotus, joka kestää ehkä minuutin. Sitten puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi riidellä?
Toki joskus ehkä kerran vuodessa joku äkkinäinen äänenkorotus, joka kestää ehkä minuutin. Sitten puhutaan.
Minusta riidat tulee siitä, kun isketään vyön alle. Niin kauan kuin kyetään puhumaan asiat asioina, ei tarvitse riidellä. Mutta kun jompi kumpi menee henkilökohtaisuuksiin, ei riidalta voi välttyä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi riidellä?
Toki joskus ehkä kerran vuodessa joku äkkinäinen äänenkorotus, joka kestää ehkä minuutin. Sitten puhutaan.
Lisään tähän, että nuorena mekin riitelimme. Nyt keski-ikäisiä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuten edellisistä vastauksia voi lukea, niin naiset harvoin osaavat rakentavasti riidellä. Mennään tunne edellä. Ikävä kyllä.
Jaa, kyllä meillä vaan on toisin päin. Mies sanoo aina, että hänellä tunteet haittaa kommunikointia. Ja todellakin tämä on tullut huomattua! Jostain syystä mulla tunteet terävöittävät ajatusta ja olen samaa mieltä sekä hyvällä että pahalla päällä. Ts. mun suusta ei sammakoita pääse enkä ole ilkeä.
Mies sitävastoin väittää, että hänen suutuspäissään sanotut ilkeytensä eivät oikeasti pidä paikkansa. Itse taas uskon, että suuttuneena sanoo sieltä sisältä just ne asiat,(jos tämmöinen laukominen on tapana) mitkä on mielen pohjalla olevia totuuksia ja mitä ei normaalisti uskaltaisi sanoa.
Meillä pidetään mykkäkoulua ikuisesti molemmat, kumpikin ollaan onnettomia.