Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua, että joku ei usko, että sinulla epäillään vakavaa sairautta?
10.06.2023 |
Jäänyt vaivaamaan tällainen. Joitakin vuosia sitten kävin rutiinitarkastuksessa eräällä yksityisellä erikoislääkärillä (sellaisella, joilla moni terve säännöllisesti käy). Tarkastuksessa löytyi yllättäen tiettyjä poikkeavia asioita, joiden perusteella lääkäri sanoi, että voi olla eräs vakava sairaus kyseessä. Jouduin käymään useammalla eri erikoislääkärillä ja tutkimuksissa. Aviopuolisoni oli sitä mieltä, että olen keksinyt koko jutun. Itkin iltaisin, kun pelkäsin mitä tutkimuksissa löytyy. Hän hermostui itkemiseeni, koska hänen mielestä se oli keksityn asian vuoksi tehtyä tekoitkua. Tämä on jättänyt jälkensä avioliittooni, vaikka lopulta, viikkojen jälkeen puoliso suostui uskomaan, että en ole keksinyt tätä juttua vaan on tosi kyseessä. En minä muutenkaan mitään juttuja keksinyt, eikä hän sellaista muissa asioissa epäillytkään, vain tässä.
Mikä siis voi olla syynä tuollaiseen? Itse hän ei osannut selittää miksi ajatteli noin.
Kommentit (19)
Anteeksi, piti tietysti lukea olla eikä ikka!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko naimisissa tällaisen tyypin kanssa?
Etkö ansaitse parempaa?
Otan osaa 💔
Vierailija kirjoitti:
Oletko naimisissa tällaisen tyypin kanssa?
Etkö ansaitse parempaa?Otan osaa 💔
Olen. Hän on monella tavalla hyvä puoliso, mutta kuten kirjoitin tämä tapahtunut on jättänyt ison jäljen minuun. Eroa mietin välillä, mutta en tiedä onko se oikein vain tällaisen asian takia.
Ap
Mies pelästyi. Moni käyttäyttyy sillon oudosti.
Liian vaikeita asioita ymmärrettäväksi että voi sattua myös omalle kohdalle tai puolisolle. Miehet etenkin on jotenkin niin tyhmän itsevarmoja että kaikki sairaudet on omaa syytä tai "ei minulle koskaan voi tulla" ja "naiset nyt aina valittaa turhaan". Elämä opettaa. Eri asia on että jaksaako sitä aikuiseksi kasvamista parisuhteessa edes odottaa. Minä en jaksanut. Edelleen joutuisin sietämään tuota samaa 35v jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä odota, että saat tuollaiselta luuserilta paljonkaan tukea, jos saat huonoja uutisia. Olen pahoillani, et ansaitse tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian vaikeita asioita ymmärrettäväksi että voi sattua myös omalle kohdalle tai puolisolle. Miehet etenkin on jotenkin niin tyhmän itsevarmoja että kaikki sairaudet on omaa syytä tai "ei minulle koskaan voi tulla" ja "naiset nyt aina valittaa turhaan". Elämä opettaa. Eri asia on että jaksaako sitä aikuiseksi kasvamista parisuhteessa edes odottaa. Minä en jaksanut. Edelleen joutuisin sietämään tuota samaa 35v jälkeen.
Onneksi miehiäkin on erilaisia, on myäs aikuisia fiksuja miehiä-
Kannattaisi keskustella siitä miehen kanssa ja kysyä selitystä. Jos sitä ei tule niin mies on epäkypsä. Sitten voit kysyä itseltäsi, haluanko olla epäkypsän miehen kumppani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti kieltäminen on suojautumisreaktio siinä tilanteessa kun todellisuus olisi liian kamala. Miehillä tämä on huomattavan yleistä, törmään tähän ihan jatkuvasti työssäni.
Samoin monen miehen suojareaktio on suuttuminen, äksyily, kiukuttelu. Pelästyvät ja ovat huolissaan mutta eivät osaa sitä ilmaista.
Ota asia puheeksi miehen kanssa ja kerro miten pahalta se sinusta tuntui. Jos ottaa vastuuta asiasta, alkaa keskustella ja ymmärtää sinun kokemuksesi, se on hyvä merkki. Jos taas kieltää kaiken ja alkaa kiukutella lisää, voi ruveta katselemaan parempaa miestä.
Ymmärrän myös miestä. Harva sitä ääneen sanoo, mutta jatkuva puhuminen ja itkeminen sairausepäilyn vuoksi voi pitkään jatkuessaan uuvuttaa ja turhauttaa empaattistakin kuuntelijaa. Epäily on epäily. Tuskin mies mitään pahaa tarkoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain käsityksen, että sinulla ei ole todettu mitään vakavaa sairautta, vaikka olet käynyt monellakin erikoisläkärillä.
Sain myös käsityksen että kun joku lääkäri sanoi "että voi olla " vakava sairaus", mutta ei diagnisoinut tarkemmin. Ja tästäkin on jo aikaa kulunut.
Ilmeisesti et sairasta mitään vakavaa tautia, koska muuten asia olisi jo sinulle selvinnyt.
Kukaan mies ei jaksa ainaista naisen naputusta sairauksista tai muustakaan asiasta.
Mies varmaan jo väsyi sun paatokselliseen sairastarinaan ja ajatteli että höpisköön mitä höpisee, pääasia, että pitää nokkansa kiinni ja on tyytyväinen.
Et siis vieläkään voinut kertoa, että mikä sinua vaivaa.
Vaikka voithan täällä tietenkin kerätä sympatiapisteitä miestä vastaan.
Tuollainen toistuva jurnutus voi kyllä tuhota hyvänkin avioliiton.
Vierailija kirjoitti:
Sain käsityksen, että sinulla ei ole todettu mitään vakavaa sairautta, vaikka olet käynyt monellakin erikoisläkärillä.
Sain myös käsityksen että kun joku lääkäri sanoi "että voi olla " vakava sairaus", mutta ei diagnisoinut tarkemmin. Ja tästäkin on jo aikaa kulunut.
Ilmeisesti et sairasta mitään vakavaa tautia, koska muuten asia olisi jo sinulle selvinnyt.
Kukaan mies ei jaksa ainaista naisen naputusta sairauksista tai muustakaan asiasta.
Mies varmaan jo väsyi sun paatokselliseen sairastarinaan ja ajatteli että höpisköön mitä höpisee, pääasia, että pitää nokkansa kiinni ja on tyytyväinen.
Et siis vieläkään voinut kertoa, että mikä sinua vaivaa.
Vaikka voithan täällä tietenkin kerätä sympatiapisteitä miestä vastaan.
Tuollainen toistuva jurnutus voi kyllä tuhota hyvänkin avioliiton.
Luetun ymmärtäminen!
Ap ei kertonut todettiinko hänellä lopulta joku sairaus vai ei. Ja kyllähän lääkärit tietenkin sanoo mitä ne epäilee. Ei ne horise epämääräisyyksiä vakavista sairauksista. Ap vain ei varmasti halunnut tänne kertoa sairauden nimeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä ei ole tapana uskoa kaikkea kuulemaansa, ellei ole näytettävissä Faktatietoa.
Päällä
Mun eksä ei uskonut, että pystyin olemaan kipeä, koska päältäpäin näytin terveeltä. Oli siis ihan erikoislääkäreiden toteama sairaus, josta aiheutui kipuja ja väsymystä. Eksän mielestä olin vain laiska.
Miehillä tuollainen torjumiskäytös pohjautuu johonkin varhaislapsuutden kokemukseen, jossa on pelänyt, että menettää äitinsä, esim. sairauden kautta tai vaikka joutumalla eroon äidistään.
On helpompaa kieltää asioita kuin uskoa ne, koska asian myöntäminen palauttaa lapsuuden ikävät menetyksen pelot mieleen. Miehet on kuitenkin aina pohjimmiltaan kuin pikkupoikia. (ja tytöt pikkutyttöjä)
Mulla on ollut vähän samankaltainen tilanne. Sairastuin jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta silloin oireita oli vielä vähän. Sain yllättävän monelta ystävältä ja myös miesystävältä kommentteja tyyliin "voihan se olla jotain muutakin", he siis sivuuttivat diagnoosini, koska en vaikuttanut heidän mielestään sairaalta. Jopa muutaman vuoden ajan jouduin tolkuttamaan ja muistuttamaan heitä, että "sori, en voi tehdä tätä ja tätä asiaa sairauden takia", uudestaan ja uudestaan samoille ihmisille, aivan kuin he odottaisivat, että "keksimäni sekoilu" menisi ohi. Nykyään sairaus alkaa olla sen verran näkyvä, että huomioivat jopa liioitellen, joka vähän ärsyttää ja loukkaakin, koska muistan kuinka pitkään meni, etteivät he välittäneet/uskoneet.
En todellakaan tiedä mikä sellaisessa on takana, varsinkin, kun en ole ollenkaan mikään satujen sepittäjä, enkä ollenkaan huomionhaluinen, ja käsittääkseni olen tunnettu siitä, että kun puhun, puhun asiaa. Antaisin mitä vaan, että olisin terve, ja inhoan sitä kuinka tämä rajoittaa elämääni. Ilmeisesti pitää olla rampana pää kainalossa, ennenkuin uskotaan?
Omaa tod näk narsistisia piirteitä
No täytyy ikka pimee tyyppi. Mistä tollasia sikiää.