PEF mittariin puhaltaminen

vaan diagnoosi tehdään juuri noiden pef-puhallusten ja spirometrian (tutkimus, jossa hengittelet koneeseen hoitajan ohjeiden mukaan) perusteella.

lääke niitä merkittävästi nostanut. Spirometriassa

suunnilleen samoja lukuja. Huonohko tulos, mutta ei kuulemma astmaa, kun olen pienikokoinen (en kyllä omasta mielestäni, 160 cm pituutta..).5

Puhalluksen täytyy olla kova ja napakka ja kestää noin sekunnin. Ei kannata myöskään istua lysyssä kun puhaltaa. Jos lukemat heittelee kauheasti niin et puhalla oikein.

Siis niin voimakkaasti kuin ikinä pystyt, ja seisaallaan? Ja onko kolme perättäistä lukemaa suurinpiirtein samansuuruisia?

ja jos oikeesti on astma ja siihen ei ole vielä lääkitystä niin puhallustulokset voivat oikeasti olla surkeat. Mutta tarkista vielä toi tekniikka, sen oppimiseen voi mennä hieman aikaa.

juuri tuon 2 viikon kokeilun aikana vain hieman yli 200 jatkuvasti. lääkärin mielestä se ei ollut mitenkään epänormaalia.

Netistä löytyy kyllä hyvät ohjeet pef-puhalluksiin. Tai käy nyt jossain tarkistuttamassa, että puhallat oikealla tekniikalla.



Ihan on mahdollista, että tulokset ovat lähempänä 200:a kuin 400. Itse olen 158 cm pitkä ja nyt normaalit lukemat on 460 kieppeillä, mutta olen puhallellut alussa (ennen lääkitystä) muistaakseni 280.

Puhalluksen täytyy olla kova ja napakka ja kestää noin sekunnin. Ei kannata myöskään istua lysyssä kun puhaltaa. Jos lukemat heittelee kauheasti niin et puhalla oikein.

Seisaaltaan on paras mun mielestäni. Se puhallus on enemmänkin semmoinen yskäisy. Mulla tuppaa ekana lähtemään limat keuhkoista liikkeelle ja sit kolmannella kerralla puhallan vasta ilmaa :D

Tulokset ovat olleet välillä 210-380 (ekalla viikolla ilman avaavaa lääkettä, muutama onnekas hönkäys tuolla 380 kieppeillä). Nyt muutama päivä avaavan kanssa ja eipä juurikaan muutoksia.



Näkyykö astma röntgenkuvassa?



ap

Vanha ketju, mutta kysynpä nyt täällä, niin ei tarvitse uutta ketjua aloittaa.

Sain nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pef-seurannan ja mietin sitä puhallusta. Sain kyllä lääkäriltä ohjeet: lyhyt, voimakas puhallus, vähän kuin nopea räkäisy. Mietin nyt kuitenkin, että pitäisikö puhalluksen siis olla sellainen "tavallinen" voimakas puhallus, niin kuin noilla lääkärin ohjeilla vai pitäisikö siis ihan yrittämällä yrittää ihan maksimipuhkumista? Pitääkö siis puhaltaa sellaisia puhalluksia, joista näkee sen perustason ja "arkitason" vai pitääkö puhaltamisesta tehdä ennätyksiä testaava huippusuoritus? On nimittäin jonkin verran eroa noissa eri tavoin tehdyissä tuloksissa ja mietin, kumpi tapa on se oikea, joka kertoo todellisesta tilanteestani ja antaa todenmukaisemmat lukemat jatkohoitoa ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, mutta kysynpä nyt täällä, niin ei tarvitse uutta ketjua aloittaa.

Sain nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pef-seurannan ja mietin sitä puhallusta. Sain kyllä lääkäriltä ohjeet: lyhyt, voimakas puhallus, vähän kuin nopea räkäisy. Mietin nyt kuitenkin, että pitäisikö puhalluksen siis olla sellainen "tavallinen" voimakas puhallus, niin kuin noilla lääkärin ohjeilla vai pitäisikö siis ihan yrittämällä yrittää ihan maksimipuhkumista? Pitääkö siis puhaltaa sellaisia puhalluksia, joista näkee sen perustason ja "arkitason" vai pitääkö puhaltamisesta tehdä ennätyksiä testaava huippusuoritus? On nimittäin jonkin verran eroa noissa eri tavoin tehdyissä tuloksissa ja mietin, kumpi tapa on se oikea, joka kertoo todellisesta tilanteestani ja antaa todenmukaisemmat lukemat jatkohoitoa ajatellen.

Mulle sanottiin, että mahdollisimman voimakas ja lyhyt puhallus. Hoitajalta saamani kirjallinen ohje neuvoo: Suorita mittariin lyhyt, maksimaalisen voimakas puhallus (räjähtävän nopea alku).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, mutta kysynpä nyt täällä, niin ei tarvitse uutta ketjua aloittaa.

Sain nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pef-seurannan ja mietin sitä puhallusta. Sain kyllä lääkäriltä ohjeet: lyhyt, voimakas puhallus, vähän kuin nopea räkäisy. Mietin nyt kuitenkin, että pitäisikö puhalluksen siis olla sellainen "tavallinen" voimakas puhallus, niin kuin noilla lääkärin ohjeilla vai pitäisikö siis ihan yrittämällä yrittää ihan maksimipuhkumista? Pitääkö siis puhaltaa sellaisia puhalluksia, joista näkee sen perustason ja "arkitason" vai pitääkö puhaltamisesta tehdä ennätyksiä testaava huippusuoritus? On nimittäin jonkin verran eroa noissa eri tavoin tehdyissä tuloksissa ja mietin, kumpi tapa on se oikea, joka kertoo todellisesta tilanteestani ja antaa todenmukaisemmat lukemat jatkohoitoa ajatellen.

Mulle sanottiin, että mahdollisimman voimakas ja lyhyt puhallus. Hoitajalta saamani kirjallinen ohje neuvoo: Suorita mittariin lyhyt, maksimaalisen voimakas puhallus (räjähtävän nopea alku).

Ok, kiitos. Eli pitää yrittää siis ihan omaa maksimia joka puhalluksella. Pitääkö keuhkot vetää ensin aivan täyteen ilmaa ja sitten puhaltaa se kaikki nopeesti ulos vai tehdäänkö se maksimaalinen puhallus normaalin sisäänhengityksen jälkeen? Eli myös maksimaalinen, yrittämällä yritetty sisäänhengitys ja puhallus vai normaali sisäänhengitys, jonka jälkeen se oma paras puhallus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, mutta kysynpä nyt täällä, niin ei tarvitse uutta ketjua aloittaa.

Sain nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pef-seurannan ja mietin sitä puhallusta. Sain kyllä lääkäriltä ohjeet: lyhyt, voimakas puhallus, vähän kuin nopea räkäisy. Mietin nyt kuitenkin, että pitäisikö puhalluksen siis olla sellainen "tavallinen" voimakas puhallus, niin kuin noilla lääkärin ohjeilla vai pitäisikö siis ihan yrittämällä yrittää ihan maksimipuhkumista? Pitääkö siis puhaltaa sellaisia puhalluksia, joista näkee sen perustason ja "arkitason" vai pitääkö puhaltamisesta tehdä ennätyksiä testaava huippusuoritus? On nimittäin jonkin verran eroa noissa eri tavoin tehdyissä tuloksissa ja mietin, kumpi tapa on se oikea, joka kertoo todellisesta tilanteestani ja antaa todenmukaisemmat lukemat jatkohoitoa ajatellen.

Mulle sanottiin, että mahdollisimman voimakas ja lyhyt puhallus. Hoitajalta saamani kirjallinen ohje neuvoo: Suorita mittariin lyhyt, maksimaalisen voimakas puhallus (räjähtävän nopea alku).

Ok, kiitos. Eli pitää yrittää siis ihan omaa maksimia joka puhalluksella. Pitääkö keuhkot vetää ensin aivan täyteen ilmaa ja sitten puhaltaa se kaikki nopeesti ulos vai tehdäänkö se maksimaalinen puhallus normaalin sisäänhengityksen jälkeen? Eli myös maksimaalinen, yrittämällä yritetty sisäänhengitys ja puhallus vai normaali sisäänhengitys, jonka jälkeen se oma paras puhallus?

Keuhkot täyteen ja maksimit vaan, ja seisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, mutta kysynpä nyt täällä, niin ei tarvitse uutta ketjua aloittaa.

Sain nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pef-seurannan ja mietin sitä puhallusta. Sain kyllä lääkäriltä ohjeet: lyhyt, voimakas puhallus, vähän kuin nopea räkäisy. Mietin nyt kuitenkin, että pitäisikö puhalluksen siis olla sellainen "tavallinen" voimakas puhallus, niin kuin noilla lääkärin ohjeilla vai pitäisikö siis ihan yrittämällä yrittää ihan maksimipuhkumista? Pitääkö siis puhaltaa sellaisia puhalluksia, joista näkee sen perustason ja "arkitason" vai pitääkö puhaltamisesta tehdä ennätyksiä testaava huippusuoritus? On nimittäin jonkin verran eroa noissa eri tavoin tehdyissä tuloksissa ja mietin, kumpi tapa on se oikea, joka kertoo todellisesta tilanteestani ja antaa todenmukaisemmat lukemat jatkohoitoa ajatellen.

Mulle sanottiin, että mahdollisimman voimakas ja lyhyt puhallus. Hoitajalta saamani kirjallinen ohje neuvoo: Suorita mittariin lyhyt, maksimaalisen voimakas puhallus (räjähtävän nopea alku).

Ok, kiitos. Eli pitää yrittää siis ihan omaa maksimia joka puhalluksella. Pitääkö keuhkot vetää ensin aivan täyteen ilmaa ja sitten puhaltaa se kaikki nopeesti ulos vai tehdäänkö se maksimaalinen puhallus normaalin sisäänhengityksen jälkeen? Eli myös maksimaalinen, yrittämällä yritetty sisäänhengitys ja puhallus vai normaali sisäänhengitys, jonka jälkeen se oma paras puhallus?

Keuhkot täyteen ja maksimit vaan, ja seisten.

Kiitos neuvoista. Hieman vain mietittyttää tuo maksimin mittaaminen, kun en tiedä, kertooko se todellisesta tilanteesta paljoakaan.

Jos siis tavallisesti puhallan voimakkaasti, saan mittariin n. 320. Jos vedän keuhkot aivan täyteen ja puhallan ulos, saan n. 400, mutta tällaiset puhallukset ovat todella rankkoja (aiheuttaa huimausta/päänsärkyä, kun vedän 3 tällaista). Jos maksimituloksen saa siis just ja just ja maksimitulos on normaalien viitearvojen puitteissa --> ei astmaa? Mutta arkitilanne on kuitenki se, että on vaikea hengittää ihan vain kun kävelee rauhassa bussipysäkille. Eli siis se maksimi ei ole lähelläkään sitä, mitä hengitän jokapäiväisessä arjessani.

Vähän sama kuin jos saisin juuri ja juuri rykäistyä 100kg ylös maasta, mutten pysty pitelemään sitä sekuntiakaan. Eli en ole siinä kunnossa, että jaksaisin todellisuudessa nostaa sen 100kg, vaikka se yksittäinen rykäisy näyttäisi siltä.

Siksi mietin, mitä tämä maksimien puhkuminen kertoo ja olisiko kyse sitten jostain muusta kuin astmasta, jos maksimit on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju, mutta kysynpä nyt täällä, niin ei tarvitse uutta ketjua aloittaa.

Sain nyt ensimmäistä kertaa elämässäni pef-seurannan ja mietin sitä puhallusta. Sain kyllä lääkäriltä ohjeet: lyhyt, voimakas puhallus, vähän kuin nopea räkäisy. Mietin nyt kuitenkin, että pitäisikö puhalluksen siis olla sellainen "tavallinen" voimakas puhallus, niin kuin noilla lääkärin ohjeilla vai pitäisikö siis ihan yrittämällä yrittää ihan maksimipuhkumista? Pitääkö siis puhaltaa sellaisia puhalluksia, joista näkee sen perustason ja "arkitason" vai pitääkö puhaltamisesta tehdä ennätyksiä testaava huippusuoritus? On nimittäin jonkin verran eroa noissa eri tavoin tehdyissä tuloksissa ja mietin, kumpi tapa on se oikea, joka kertoo todellisesta tilanteestani ja antaa todenmukaisemmat lukemat jatkohoitoa ajatellen.

Mulle sanottiin, että mahdollisimman voimakas ja lyhyt puhallus. Hoitajalta saamani kirjallinen ohje neuvoo: Suorita mittariin lyhyt, maksimaalisen voimakas puhallus (räjähtävän nopea alku).

Ok, kiitos. Eli pitää yrittää siis ihan omaa maksimia joka puhalluksella. Pitääkö keuhkot vetää ensin aivan täyteen ilmaa ja sitten puhaltaa se kaikki nopeesti ulos vai tehdäänkö se maksimaalinen puhallus normaalin sisäänhengityksen jälkeen? Eli myös maksimaalinen, yrittämällä yritetty sisäänhengitys ja puhallus vai normaali sisäänhengitys, jonka jälkeen se oma paras puhallus?

Keuhkot täyteen ja maksimit vaan, ja seisten.

Kiitos neuvoista. Hieman vain mietittyttää tuo maksimin mittaaminen, kun en tiedä, kertooko se todellisesta tilanteesta paljoakaan.

Jos siis tavallisesti puhallan voimakkaasti, saan mittariin n. 320. Jos vedän keuhkot aivan täyteen ja puhallan ulos, saan n. 400, mutta tällaiset puhallukset ovat todella rankkoja (aiheuttaa huimausta/päänsärkyä, kun vedän 3 tällaista). Jos maksimituloksen saa siis just ja just ja maksimitulos on normaalien viitearvojen puitteissa --> ei astmaa? Mutta arkitilanne on kuitenki se, että on vaikea hengittää ihan vain kun kävelee rauhassa bussipysäkille. Eli siis se maksimi ei ole lähelläkään sitä, mitä hengitän jokapäiväisessä arjessani.

Vähän sama kuin jos saisin juuri ja juuri rykäistyä 100kg ylös maasta, mutten pysty pitelemään sitä sekuntiakaan. Eli en ole siinä kunnossa, että jaksaisin todellisuudessa nostaa sen 100kg, vaikka se yksittäinen rykäisy näyttäisi siltä.

Siksi mietin, mitä tämä maksimien puhkuminen kertoo ja olisiko kyse sitten jostain muusta kuin astmasta, jos maksimit on ok.

PEF-puhallukset on aina maksimipuhalluksia. Viitearvot ovat jokaisella henkilökohtaisia. Itse olen aikuisiällä ennen astmaan sairastumista puhaltanut 600, joka on naiselle ihan hyvä suoritus. Spirometria on sitten tarkempi tutkimus, se lienee sinulla vielä edessä. Siinäkin saa puhaltaa niin, että silmissä näkyy tähtiä.

Ihan huijausta koko PEF-puhaltelu. Mulla oli lapsena parikin kertaa se laite ja sain tuskin sitä viisaria värähtämäänkään. Ehkä hyvässä lykyssä sain tulokseksi 100-125. Ja kaikki tämä, koska en osannut tekniikkaa. En tiedä miksei sitä koskaan opetettu/käyty läpi, mutta opin vihaamaan koko vehjettä.

PEF-puhalluksessa on tarkoitus saada maksimi hengityksen ulosvirtauksen nopeus. Eli keuhkot niin täyteen kuin menee, huulet tiiviisti suukappaleen ympärille ja napakka, kova puhallus mittariin. Ja tosiaan kaikki peliin siihen puhallukseen. PEF:ssä ei mitata normaalia hengitystä, vaan maksimisuoritusta. Usein seisoma-asennossa on helpompi saada puhallettua oikein. Istuma-asento on myös sallittu, kunhan PEF-seurannassa suorittaa kaikki puhallukset samalla tavalla ja samassa asennossa. Mittari on pidettävä suorassa siihen puhallettaessa ja myös pää ja vartalo pysyy pystyssä eli ei aleta nojaamaan etukenoon, mikä tulee helposti puhkuessa lujaa.

Terkuin PEF:jä ohjaava labrahoitaja