Vanhassa vara parempi

Oltiin yhdessä 25 vuotta, kolme aikuista lasta. Minulla ei kuitenkaan ollut haluja, joskin tein sitä väkinäisesti noin kerran viikossa, kunnes minua alkoi inhottaa koko touhu. Sanoin miehelleni, että voi luvallani hakea sänkyseuraa, jota hän sitten hakikin.

Olimme kuitenkin hyvä tiimi yhdessä, kunnes minä aloitin urheiluharrastuksen miespuolisen työkaverini kanssa ja noin vuoden kuluttua menin ja ihastuin häneen. Halusin erota, mutta puolisoni ei. Ero kuitenkin tuli minun halustani.

Uusi puolisoni on ihana ihminen ja palvoo vain minua. Mutta alun innostuksen jälkeen lähempi kanssakäyminen on taaskin alkanut ällöttämään. Mitään painostusta ei ole, mutta olen päätynyt harrastamaan, noin joka toinen kuukausi. Nykyiselle tämä on ok ja hän on valmis olemaan vaikka kokonaan ilman, kunhan minulla vain kaikki on hyvin.

Entisestä puolisostani en ole päässyt eroon, olemme hyviä ystäviä ja tapaamme lasten ja lastenlasten jutuissa. Olen kovasti katunut eroamme, ja eksäni ottaisi minut mielellään takaisin. Hänellä on ollut kaksi vakavaa suhdetta, jotka päättyivät ja nyt uusi naisystävä.

En pysty jättämään nykyistäni, sillä tiedän hänen hajoavan jos tekisin niin. Välitän näistä molemmista miehistä, jotka ovat olleet elämässäni.

Kuitenkin minua kaduttaa joka päivä, vielä kymmenen vuoden jäkeenkin, että hajotin meidän ydinperheen.