miten saisi ahdistuksen pois?

aika helppo ratkaisu. Miksi näette usein?

kokeiltu on. ap

ulkoillaan, baareissa käydään, katsellaan leffoja yms. ap

Jätä tuo mies kokonaan. Haluat satuttaa ja rangaista itseäsi, miksi? Miksi et halua itsellesi parasa vaan tunnet ansainneesi tuollaisen suhteen?



Ahdistus tulee omista valinnoistasi ja vain sinä voit muuttaa oman elämäsi hyväksi.

Jätä tuo mies kokonaan. Haluat satuttaa ja rangaista itseäsi, miksi? Miksi et halua itsellesi parasa vaan tunnet ansainneesi tuollaisen suhteen? Ahdistus tulee omista valinnoistasi ja vain sinä voit muuttaa oman elämäsi hyväksi.

söisit turhaan lääkkeitä, kun ahdistus paranisi, kun lakkaat näkemästä miestä? Olen syönyt monia masennuslääkkeitä, ja sivuvaikutuksina on mm. seksihalujen loppuminen sekä orgasmikvyyttömyys. Joillakin nämä eivät palaudu koskaan entiselleen. Myös muut tunteet latistuvat hoidon aikana. Sun ei kannata kysyä mitä tehdä ahdistukselle, vastaus on ilmeinen eli jätät miehen elämästäsi, vaan että miten tämä onnistuu. Ehkä jonain päivänä olet saanut ahdistuksesta tarpeeksesi ja saat motivaatiota yhteydenpidon lopettamiseen.

ulkoillaan, käydään ulkona, katsellaan leffoja, harrastetaan seksiä. Minusta tuo on seurustelua. Miksi sitä pitäisi jotenkin muuten määritellä? Anna miehen olla omissa oloissaan kun haluaa äläkä aina ole hänen saatavillaan. Anna hänellekin mahdollisuus joskus kaivata sinua, niin ehkä ääni muuttuu kellossa...

Liika ripustautuminen on paras keino karkoittaa mies kuin mies kuvioista.

antaa hengitystilaa. Aina vaan kun ei nähdä, olen jo ottamassa yhteyttä että josko nähtisiin ja tuon ilmi sitä että pidän miehestä kovasti.Ja jos en laita, pelkään ettei mieskään laita. Silloinhan tämä olisi helpompaa, jos tunteeni olisivat pinnallisemmat ja en kaipaisi enempää.

käytökselleen kyllä eli ei pidä antaa tunteiden määrätä käytöstä. Itsehillintä on hyvä taito.

Aloita vaikka siitä, että aina kun tekee mieli laittaa miehelle viestiä, jätä joka toinen kerta se tekemättä.

Oikeasti: miehet EI tykkää siitä että nainen niitä ahdistelee tapaamisehdotuksillaan, jos ei itse sillä hetkellä satu olemaan samoissa ajatuksissa.

ap voi yksin päättää, että tuo on seurustelua, jos mies nimenomaan on sanonut, että se ei ole. Seurustelun erottaa pano/hengailusuhteesta ainakin se, että ei ole sitoumuksia, voi harrastaa seksiä ja tapailla muitakin ihmisiä, yhteistä tulevaisuutta ei suunnitella, ja ainakin tässä tapauksessa miehen tunteet eivät ole yhtä syvät kuin ap:n, ap ei siis koskaan tule kuulemaan, että mies rakastaisi häntä, haluaisi muuttaa yhteen, mennä naimisiin ja saada lapsia. Ne hän tekee jonkun muun kanssa ja ennen kuin tuo löytyy, purkaa hän paineensa ja seurantarpeensa ap:hen. Turha mun mielestä miettiä, että voi voi ahdistuuko se mies kun laitan sille viestiä, ei sillä ole mitään väliä, koska juttu loppuu joka tapauksessa kun mies löytää seurustelukumppanin.

Ap:n pitäisi nyt vain jatkaa elämäänsä ilman tuota miestä.

Mullakin on vähän samanlainen tilanne, paitsi että viimeks kun asiasta keskusteltiin, mies jo sanoi, että hänen mielestään meillä on suhde, ei enää pelkkää tapailua, joka etenee pikkuhiljaa, askel askeleelta eteenpäin. Ja että missään tapauksessa ei kumpikaan tapailla muita. Mies on vähän hidas lämpeämään, ja menneisyyden muistot ovat tehneet hänet varovaiseksi. Mutta jonkun aikaa meni noissa ap:n tunnelmissa. Ite olisin valmis muuttaan vaikka heti yhteen, tunnen oloni oikeaksi ja hyväksi mieheni kanssa, mutta en halua edes puhua asiasta hänelle, koska hän tuntuu tosiaan olevan vähän hitaasti lämpenevää sorttia. Nähdään kuitenkin monta kertaa viikossa, ja hän viettää aikaa myös lapseni kanssa kahdestaan, on hyvä hänelle ja pitää huolta. Itselläni on vaikeaa välillä pitää suuni kiinni etten koko aikaa suunnittelisi tulevaisuutta, ja julistaisi hänelle ihastumistani ja tykkäämistäni sanoin, teoin teen sitä koko ajan kyllä. Jos ap kestää, niin voihan se olla, että sekin suhde muuttuu vielä suhteeksi. Mutta helppoa se ei ole, ja itsehillintää tarvitaan.

ap voi yksin päättää, että tuo on seurustelua, jos mies nimenomaan on sanonut, että se ei ole. Seurustelun erottaa pano/hengailusuhteesta ainakin se, että ei ole sitoumuksia, voi harrastaa seksiä ja tapailla muitakin ihmisiä, yhteistä tulevaisuutta ei suunnitella, ja ainakin tässä tapauksessa miehen tunteet eivät ole yhtä syvät kuin ap:n, ap ei siis koskaan tule kuulemaan, että mies rakastaisi häntä, haluaisi muuttaa yhteen, mennä naimisiin ja saada lapsia. Ne hän tekee jonkun muun kanssa ja ennen kuin tuo löytyy, purkaa hän paineensa ja seurantarpeensa ap:hen. Turha mun mielestä miettiä, että voi voi ahdistuuko se mies kun laitan sille viestiä, ei sillä ole mitään väliä, koska juttu loppuu joka tapauksessa kun mies löytää seurustelukumppanin.

Mies saattaa vaan olla sitoutumiskammoinen eikä heti halua mielessään sitoutua, siksi ei halua myöntää suhdetta seurustelusuhteeksi.

Oma mies oli ihan samanlainen, suhde alkoi juuri tuollaisena kuin ap kuvaili. Itse annoin miehelle tilaa, en soitellut perään, en myöskään aina ollut saatavissa kun mies ilmoitti haluavansa tavata. Tapailtin molemmat myös muita siinä samalla. Kunnes sitten kerran mies näki mut kaupungilla yhden toisen kanssa (oltiin tosin vaan kahvilla), koki ilmeisesti jonkinlaisen herätyksen (mustasukkaisuutta?) ja sen jälkeen alkoi jotenkin tiiviimmin pitämään yhteyttä ja siitä sitten seurasi lopulta se, että nyt ollaan oltu jo 20 vuotta aviossa, lapsia kolme.

Joten ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä analyysejä.

Mies saattaa vaan olla sitoutumiskammoinen eikä heti halua mielessään sitoutua, siksi ei halua myöntää suhdetta seurustelusuhteeksi.

Oma mies oli ihan samanlainen, suhde alkoi juuri tuollaisena kuin ap kuvaili. Itse annoin miehelle tilaa, en soitellut perään, en myöskään aina ollut saatavissa kun mies ilmoitti haluavansa tavata. Tapailtin molemmat myös muita siinä samalla. Kunnes sitten kerran mies näki mut kaupungilla yhden toisen kanssa (oltiin tosin vaan kahvilla), koki ilmeisesti jonkinlaisen herätyksen (mustasukkaisuutta?) ja sen jälkeen alkoi jotenkin tiiviimmin pitämään yhteyttä ja siitä sitten seurasi lopulta se, että nyt ollaan oltu jo 20 vuotta aviossa, lapsia kolme.

Joten ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä analyysejä.

taas on kaksi kokemusta suhteesta, jossa mies sanoi ettei halua seurustella, minä ajattelin juuri niin, että no ehkä se on vaan sitoutumiskammoinen ja tein kaikkeni, että mies olisi muuttanut mielensä, mutta eipä näin käynyt ja tuhlasin elämästäni yhteensä kaksi vuotta näihin miehiin.

Ap:lle voi toki käydä niin kuin sinulle, mutta myös kuten minulle. Asia varmaan selviäisi, kun hän kunnolla keskustelisi miehen kanssa, mies kyllä sanoo, jos syy seurustelemattomuuteen on ns. sitoutumiskammossa, tosin siinäkin on se vaihtoehto, että mies löytää toisen, jonka kanssa hän ei enää olekaan yhtään sitoutumiskammoinen.

haluaa alkaa seurustelemaan. Mutta aikaa on kulunut ja juuri tuon sitoutumisen on sanonut syyksi, ei halua sitä. Sanoo kyllä joskus että pitää minusta, mutta ei sen suuremmin julista, tosin itse en ole edes tainut koskaan sanoilla sanoa että tykkään, teoilla ja eleillä kylläkin. ap

odottelet vaan ja roikut mukana... Minusta ei tuohon olisi. Miten kauan olette "tapailleet"? Jos mies jaksanut sinua vaikka pari vuotta niin ehkä jaksaa lopunelämänkin ;)

odottelet vaan ja roikut mukana... Minusta ei tuohon olisi. Miten kauan olette "tapailleet"? Jos mies jaksanut sinua vaikka pari vuotta niin ehkä jaksaa lopunelämänkin ;)

Hyi... pakko kommentoida tätä jo vanhaa ketjua, kun satunnaisesti surffaillessa tuli vastaan. Itsellä aivan sama tilanne. Näitä tuntuu riittävän. Ikävää on se, kun ymmärtää kyllä kovin hyvin tuon, että ennen pitkää juttu loppuu kun toinen kyllästyy tai löytää jonkun, joka on muutakin kuin hengailu- ja panoseuraa... mutta vaikeus toki on siinä, ettei vaan pysty itse lopettamaan tuollaista tuhoavaa suhdetta kun itse on ihastunut/rakastunut hölmö. Oksettaa ajatella sitä toista muiden kanssa, mutta vaikka järki käskee lopettaa, ei vaan pysty. Terveisin eräskin löysässä hirressä roikkuja...(ps. sepramit, diapamit ja alko kokeiltu, ei auttanut ;))