Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä neuvoisitte näihin ongelmiin?
23.09.2010 |
Olen käynyt terapiassa ja psykologilla vuosia mutta edelleen mulla on tällaisia vaivaavia ajatuksia:
Kun menen kaupungille ja näen kauniita naisia, varsinkin teinejä, niin masennun ja tunnen itseni rumaksi, vaikka olisin kotioloissa tuntenut oloni hyväksi. Mietin myös, että eksäni olisi varmaan tykännyt noista. Vaikka olisin miten pynttäytynyt. Mulle on sanottu että olen nätti mutta en ole itse sitä mieltä. Tämän vuoksi pysyttelen mieluusti kotona enkä mene mihinkään naisvaltaisiin harrastuksiin.
Olen 28 ja vasta kohta valmistun maisteriksi alalta, joka mua ei edes kiinnosta, ja en usko että tulen ikinä saamaan töitä mistään, joten tuntuu turhalta tehdä yhtään mitään, kun mikään mitä tähän asti olen tehnyt ei ole hyödyttänyt minua mitenkään.
Erosin eksästä yli puoli vuotta sitten emmekä olleet kauaa yhdessä, mutta joka päivä mietin vain kaikkia loukkauksia (tahattomia ja tahallisia, joita oli paljon) mitä hän sanoi mulle.
Näitten ajatusten lisäksi ei päähäni oikein muuta mahdukaan..
Kommentit (5)
Jos sanon suoraan, nuo ovat ongelmista pienempiä mitä ihmisellä voi olla. Käyn terapiassa ja mulla on hiukan erilaisia asioita.
Eli älä huolehdi vaan mene ihmisten sekaan ja mäkin joudun miettimään erään läheisen henkilön sanomisia miksi sanoi niin ja niin. Sitten teen päätelmiä mielessäni.
Tiedän itse mitä teen vaikka toinen yrittää arvostella. Ajattele näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sanon suoraan, nuo ovat ongelmista pienempiä mitä ihmisellä voi olla. Käyn terapiassa ja mulla on hiukan erilaisia asioita.
Eli älä huolehdi vaan mene ihmisten sekaan ja mäkin joudun miettimään erään läheisen henkilön sanomisia miksi sanoi niin ja niin. Sitten teen päätelmiä mielessäni.
Tiedän itse mitä teen vaikka toinen yrittää arvostella. Ajattele näin.
on mulla muitakin ongelmia esim. muistoja hyväksikäytöstä ja alkoholismilapsuus mutta noita asioita mietin vain jos ne tulevat uniin, eli harvemmin, olen turtunut niihin.
miettinyt vapaaehtois- tai vastaavaa työtä, mutta en tiedä ottaisivatko ne minua kun toisinaan ihmisten parissa näytän ilmeisesti selvästi masentuneelta ja väsyneeltä, liekö ne päästäisi sellaista mummoja masentamaan. Siitä tulee itsellekin nolo olo kun toiset katsovat säälivästi.
ongelmia. Johtunevat huonosta itsetunnosta ja siitä, että olen mm kyvytön seurustelemaan ihmisten kanssa. Olen pakottanut itseni ihmisten seuraan ja vapaaehtoistyöhön eri järjestöihin. Pientä itsetunnon nousua on tullut, kun olen huomannut olevani hyvä joissain asioissa, joita muut kaihtavat. Suosittelen mukaan menemistä erilaisiin asioihin ja harrastuksiin. Jos valmistut maisteriksi, tulet saamaan jotain työtä ennemmin tai myöhemmin. Älä murehdi turhaan!
Alue: Aihe vapaa
mutta kyllähän nuo oireesi matalasta itsearvostuksesta kertovat. Jos vuosien terapia ei ole auttanut - siis oletan sen olevan puhumista, keskustelua, niin kokeilisitko jotain ihan muuta terapiaa. Esim ekspressiivinen taideterapia on ihanaa ja siinä saa kosketuksen tunteisiinsa toisella lailla. Psykodraama on myös erittäin eheyttävää, koska siinä aina tulee myös se korjaava kokemus. Psykodraamaa on esim mielenterv.kuntoutujien sopeutumisvalmennuskursseilla tms. Ehkä suomen mielenterveysseurasta voisi kysellä-
Jokin ryhmämuotoinen voisi kohdallasi toimia paremmin kuin yksilöhomma.
Toinen, IHAN erilainen lähestymistapa: olet vuosia koettanut keskittyä itseesi ja koluta kenties pohjamutia myöten. Entä jos rupeaisitkin tekemään vapaaehtoistyötä? Auttamaan muita, ja nimenomaan konkreettisilla toimilla, ei keskusteluapua masentuneille tms. Ulkoiluttamaan mummoja, lukemaan sokeille äänikirjoja, viemään kehitysvammaista elokuviin---- mitä tahansa joka olisi itsestä "poispäin". On todettu ihan tutkimustasollakin että antaessaan saa. Toisen auttaminen lisää endorfiinituotantoa ja saa elämän tuntumaan mielekkäältä.