Minulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut ystävää. Ei samaa eikä eri sukupuolta.
Tuntuisi ihmeelliseltä, että olisi joku, jonka kanssa voisi vaan olla ja viettää aikaa, niin että kummastakin tuntuu hyvältä. Eikä vaan jotain väkinäista small talkia ja näennäistä kuulumisten vaihtoa puolituttujen kanssa.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan ole ollut. Olen 45v.
Miten jaksat päivästä toiseen?
Eipä ole minullakaan. Naisten saunaillat ovat täysi mysteeri. Mutta ei hätää, en kaipaa mitään laumoja. Sitä kaipaan toisinaan, että voisin jonkun kanssa puida ja pohdiskella asioita syvällisesti ja luottamuksella. Nuorempana oli pari sellaista, mutta sain pettyä hyvin raskaasti ja se vei luoton ihmisiin. Näin mennään loppuun asti, pelkään. N57
Minä en luovuta. Kun tulet vastaan katsotaan toisiamme ja ehkä löytyy jotain yhteistä kun ollaan avoimin mielin.
Ihmissuhteissa pitää uskaltaa ottaa riski että toiseen voi joutua pettymään, ei sitä tarvitse pelätä, jos itse toimii asioissa hyvän omantunnon mukaan, niin silloin se että joku sanoo tai tekee sinulle jotain ikävää tai pahaa ei ole sinusta johtuvaa. Ilman että yrittää tutustua ihmisiin syvemmin ei voi löytää oikeaa ystävää. Ole vaan rehellinen ja oma itsesi, kyllä se vielä jollekin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole minullakaan. Naisten saunaillat ovat täysi mysteeri. Mutta ei hätää, en kaipaa mitään laumoja. Sitä kaipaan toisinaan, että voisin jonkun kanssa puida ja pohdiskella asioita syvällisesti ja luottamuksella. Nuorempana oli pari sellaista, mutta sain pettyä hyvin raskaasti ja se vei luoton ihmisiin. Näin mennään loppuun asti, pelkään. N57
Varmasti menet, jos niin olet päättänyt.
Korona-aika vei viimeiset iteltä. Nyt ei ketään. Jospa joku tulee joku päivä vastaan. Yksikin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole minullakaan. Naisten saunaillat ovat täysi mysteeri. Mutta ei hätää, en kaipaa mitään laumoja. Sitä kaipaan toisinaan, että voisin jonkun kanssa puida ja pohdiskella asioita syvällisesti ja luottamuksella. Nuorempana oli pari sellaista, mutta sain pettyä hyvin raskaasti ja se vei luoton ihmisiin. Näin mennään loppuun asti, pelkään. N57
Varmasti menet, jos niin olet päättänyt.
Kiitos kannustuksesta. En ole mitään päättänyt. Juuri tuollainen toisen puolesta "määrääminen" saa minut poistumaan paikalta.
Minä olen eläkkeelle jäänyt nainen ja olen erittäin sosiaalinen ihminen, saan helposti seuraa ja viihdyn myös muiden ihmisten seurassa, mutta en kaipaa elämääni mitään liian liki tulevia bestiksiä. En edes kutsu mieluusti kotiini tuttavia ja ystäviä vaan tapaan heitä vaikka jossain kahvilassa, torilla, kuntosalilla, yhteisillä matkoilla tai jossain muualla. Kotini on yksityistä aluettani ja viihdyn siellä yksin tai läheisten sukulaisteni seurassa. Mielestäni eläkeläisten ei kannata jäädä pyörimään liian pieniin ympyröihin ja olla tekemisissä vain muutaman valikoidun ihmisen kanssa koska ajan myötä voi käydö niin, että jää täysin yksin.
Lenkille tai kävelylle ois kiva olla kaveri. Ehkä joku kahvila joskus.
Ei minullakaan ole ketään läheistä. No sellaista se on elämä sitten. Vituiksi meni.
Puolukan Poimija kirjoitti:
Korona-aika vei viimeiset iteltä. Nyt ei ketään. Jospa joku tulee joku päivä vastaan. Yksikin riittää.
No eipä ole mikään ihme, kun lukee mitä paskaa suollat tällä palstalla. Ei kai kukaan halua olla tuollaisen myrkyllisen psykopaattikiusaajan seurassa. Tee kaikille palvelus ja osta h-köysi.
Puolukan Poimija kirjoitti:
Lenkille tai kävelylle ois kiva olla kaveri. Ehkä joku kahvila joskus.
Kipitäpä luuseri keskenäs v ittuun siitä.
Hyvä kun ei ole tottunut niin tulee hyvin ilmankin toimeen. Päinvastoin ahdistaisi jos nyt jotain kaveria paukkaisi jostain ja jonka kanssa pitäisi olla kaveeraamassa.
Ystävyyden kehittyminen vaatii aikaa ja sille täytyy antaa mahdollisuuksia. Uuden tuttavuuden kanssa keskustelut usein on pintapuolisia ja small talkia. Ja jos sellaista vihaa tai sellaista ei osaa, niin mitenpä sitä ihmisiin voisi tutustua?
:(