Tää tupakaton elämä on yhtä piinaa!!!Ei voi olla totta!!

Auttoivat mua. Se kun on niin huomaamaton, että voi heittää huuleen milloin vain. En kyllä ollut raskaana.

Hienoa, että olet pystynyt olemaan ilman tupakkaa! Se on tosi vaikeeta.

Sanovat, että jos onnistuu olemaan kaksi vuotta kuivilla, on jo hyvin epätodennäköistä että aloittaa uudestaan.



Mulla raskaudenaikainen motivaatio oli tosi vahva ja silloin savuttomuus oli helppoa, mutta molemmilla kerroilla vauvojen synnyttyä oon repsahtanut muutaman kerran, lähinnä juhlissa. Savuttomana pysymistä helpottaa, kun miettii miten pahalta omaan nenään lapsena haisivat polttavat vanhemmat ja varsinkin kaverini koti, jossa poltettiin sisällä (röökinsavu tarttui jopa kaverini vaatteisiin, joten hänkin haisi). Varsinkin nyt, kun pikkuiset viihtyvät vielä tosi paljon sylissä, en halua haista tupakalle.



Hienoa kun olet pystynyt lopettamaan! Oot tosi sissi! :) Joka päivä teet ison palveluksen paitsi lapsellesi, myös itsellesi.

peikon koko asiasta. Fyysistä riippuvuuttahan sulla ei enää ole.

Mun mielestä sä ajattelet asiaa ihan liikaa. Ja kyllä voit tietoisesti ajatella jotain muuta.



On helppoa, kun on vaan tehnyt päätöksen ja pysyy siinä.



Tupakka + muut riippuvuudet ovat luusereille!

ei muun syyn takia.

Äh, mahdatko ymmärtää mitä ajan takaa?

Lopetin siis itsekin ollessani raskaana mutta imetyksen jälkeen aloin polttamaan uudestaan. Lopetin taas tullessani uudelleen raskaaksi ja aloitin uudestaan imetyksen jälkeen.



Lopullisesti pääsin tupakasta eroon vasta vuosi sitten (kun viimeisestä "lopettamisesta" ja uudelleen aloittamisesta oli kulunut 10 vuotta..).

Vasta silloin aloin miettimään miksi oikein poltan. Tupakka oli aina maistunut pahalle ja huomasin polttavani oikeastaan sen takia, että muutkin polttaa (tyhmää, eikö totta). En siis juurikaan mennyt tupakille sen takia, että olisi ollut kauhea "nikkis", vaan esim, sen takia kun miehenikin meni tupakille. Töissä taas se oli syy pitää tauko.

Nämä asiat tajutessani tupakanpolton lopettaminen oli lasten leikkiä, oikeesti! En oikeastaan edes kärsinyt vierotusoireista ja saatoin (ja saatan edelleenkin) mennä mieheni seuraksi ulos kun hän menee tupakille.

Toivon ja uskon, että enää en aloita tupakanpolttoa uudestaan!

Pysy vain tupakoimatta, se kannattaa!



Mieti vaikeina hetkinä kuinka suusi ahisee kuin tuhkakuppi ja hampaasi kellertävät ennen pitkää kun tupakoit. Ihosi ryppyyntyy jo alle 30-vuotiaana ja vanhempana näytät jo 40-vuotiaana 60-vuotiaalta kasvoiltasi ja muulta iholtasi.



Entäs sitten muu terveys, jokaisessa sairauksessa tupakka vaikuttaa negatiivisesti ja on hyvin monien sairauksien riskitekijä. Se on kuin aikapommi, joka saa jossain vaiheessa, jo nuorenakin, sairaudet puhkeamaan.



Entäs sitten rahanmeno, mieti mitä voit sillä rahalla tehdä tai ostaa kaikkea muuta mikä menisi tupakkaan, laske huviksesi.



Tsemppiä savuttomuuteen sinä onnistut!

Ainakaan enää.. Alkuun oli joskus tosi vaikeeta olla laittamatta sitä tupakkaa huuleen, mut totesin vaan, et mun lapsi ansaitsee elämän ilman tupakkaa, enkä mä voi pakottaa sitä polttamaan vaan siks kun mä olen niin saatanan olematon etten pysty lopettamaan, että hatunnosto sulle, että olet pystynyt lopettamaan!!!!



Sitkeästi vaan sinnittelet, mä ainakin mietein alkuun aina kun alkoi tupakkaa tehdä mieli että en ole tähän päivään mennessä kuollut kun en sitä tupakkaa ole polttanut, niin en kuole vastakaan, et mä en halua olla riippuvainen mistään, enkä varsinkaan mistään sellaisesta mikä vielä huonontaa mun terveyttä ja voi tappaa...



Mä olen ainoa meidän perheen naisista joka on pystynyt kokonaan lopettamaan tupakoinnin raskauden ajaksi, ei siihen pystynyt äitini eikä siskonikaan.. Ja mä olen itsestäni ihan älyttömän ylpeä, ja sietää olla sunkin! Mulla oli tupakointia lähemmäs 10v takana enkä koskaan enää sellaista syöpäkäärylettä suuhuni laita!



Kyllä se ihan oikeesti jossain vaiheessa helpottaa, mulla ei onneksi noin vahvoja "vieriotusoireita" edes tullut, mutta se täytyy sanoa että kyllä se alkuun tuntui että se tupakka oli joka paikassa esillä ja tyrkyllä, mutta musta tuntuu siltä että se vaan on itsellä enemmän mielessä, kun sitä tekee mieli...



Nyt vaan voimia lakkoiluun, SÄ PYSTYT SIIHEN!!!!



Ps. pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä...