Me suomalaiset ollaan...

avoimia ja kohteliaita. Onneksi ollaan myös rehellisiä mitä ei monista muista kulttuureista voi sanoa.

pahasti alkoholisoituneita puukottajia, hulluja, taikauskoisia ja...ja...joku toinen saa jatkaa.

siansilmäisiä, ohuttukkaisia, persjalkaisia, outoja...

materiaalista kyhättyjä sokeasti auktoriteetteihin uskovia himorokottajanöyristelijöitä, jotka eivät tervehdi naapureitaan, hymyile tarpeeksi, ja joiden miehet eivät availe ovia, ostele tarpeeksi lahjoja, osaa naida, puhua, pussata, siivota, hoitaa lapsia, maksaa elatusmaksuja, tyhjentää tiskikonetta, arvostaa naistaan tai tämän äitiä, puhumattakaan siitä, että jos sellaisen tappaa aivan oikeutetusti, siitä joutuu täällä vielä syytteeseenkin, sillä suomalaisen perusperhehelvetin pitäisi oikeuttaa mikä tahansa naisen teko.

eikä täällä ole kivaa kun kaikki ädiit vaan nyhjää puistoissa lastensa kanssa eivätkä istu toistensa luona kahveilla. Näin sanoi eräs saksalaistunut suomalainen äiti mulle täällä käydessään.

Onneksi ollaan myös rehellisiä mitä ei monista muista kulttuureista voi sanoa.

hehän edustavat kansaa. Miten ollankaan osattu valita umpirehellisiä edustajia.

...Silvio Berlusconi, tinttan-tanttan-tallallei, Silvio Berlusconi, Silvio Berluscooniii.

*laulaa*

Mutta onneksi Italialla on sentään kunnon kirkot, kinkku ja Berlusconi!