Kaikille teille vanhemmille
Teille joiden lapsi/nuori on koulukiusattu, masentunut, ahdistunut, tuo huonon todistuksen tai jää kokonaan todistusta vaille. Teille jotka olette ehkä jo vuosia kannatelleet lastanne, olleet huolissanne, murheissanne ja jaksamisenne rajoilla.
Teille joille on tärkeintä että lapsi ylipäätään elää ja joille iloa tuottaa jo pienikin edistyminen lapsen voinnissa. Teille jotka ette istu katsomassa kun lapsi saa ylioppilaslakin ja hyvän todistuksen tai valmistuu ammattiin vaan toivotte että lapsellanne ylipäätään olisi jonkinlainen tulevaisuus.
Teille jotka surette sitä että lapsi jätti koulut kesken. Teille joiden lapsi on päihdeongelmainen, mielenterveysongelmainen, syrjäytynyt.
Teille sanon: olette upeita ja vahvoja.
Kommentit (12)
Kiitos, vaikka vaikealta se tänäänkin tuntuu, kun 17-vuotias teini viettää ollaan vanhempien kanssa, kun muuta seuraa ei ole. Yläkoulua varjosti masennus, jonka seurauksena kaverit jättivät. Nyt menee jo sen suhteen paremmin, lääkitys purettiin tänä keväänä, mutta yksinäinen hän on, ja äidin sydän särkyy.
Mikä tekee meistä upeita ja vahvoja, ei mikään. Vanhemmuus on pelkkää epäonnistumisen juhlaa.
Terveisin äiti jonka lapsi teki i t s e m u r h a n
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, vaikka vaikealta se tänäänkin tuntuu, kun 17-vuotias teini viettää ollaan vanhempien kanssa, kun muuta seuraa ei ole. Yläkoulua varjosti masennus, jonka seurauksena kaverit jättivät. Nyt menee jo sen suhteen paremmin, lääkitys purettiin tänä keväänä, mutta yksinäinen hän on, ja äidin sydän särkyy.
Tiedän mistä puhut. Meillä meni niinpäin että kiusaaminen ja syrjiminen tekivät nuoresta ahdistuneen ja masentuneen. Romahduttivat itsetunnon.
Nyt on asiat jo vähän paremmin mutta muistan ne lukuisat kerrat kun nuori suri kavereiden puutetta ja yksinäisyyttä. Se todella särkee vanhemman sydämen.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemän sikiämistään.
Miksi puhut muista etkä itsestäsi? Onko naapurin Pera vahva koska sinä olet jaksanut raataa tiesi kovapalkkaiseen duuniin?
Lapseni ei kirjoittanut yhtään ällää. Taitaa olla aika pipipää. Olisi sitten mennyt amikseen niin kuin minäkin. Luulin että suvussa olisi edes yksi fiksu mutta ihan sairashan tuo taitaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, vaikka vaikealta se tänäänkin tuntuu, kun 17-vuotias teini viettää ollaan vanhempien kanssa, kun muuta seuraa ei ole. Yläkoulua varjosti masennus, jonka seurauksena kaverit jättivät. Nyt menee jo sen suhteen paremmin, lääkitys purettiin tänä keväänä, mutta yksinäinen hän on, ja äidin sydän särkyy.
Minä en tuossa iässä enkä muunkaan ikäisenä halunnut viettää aikaa kenenkään kanssa, mutta eihän varaa muuttaakaan ole.
Sanon teille armaat hølmöläiset: pitäkää kakroistanne parempaa huolta
Vierailija kirjoitti:
Sanon teille armaat hølmöläiset: pitäkää kakroistanne parempaa huolta
Nuket on kivempia, mutta haluan silti elävän nuken joka kasvaa teiniksi :(
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ei kirjoittanut yhtään ällää. Taitaa olla aika pipipää. Olisi sitten mennyt amikseen niin kuin minäkin. Luulin että suvussa olisi edes yksi fiksu mutta ihan sairashan tuo taitaa olla.
Lapsi on fiksu jos menee amikseen mikäli ei nimenomaan halua lukioon. Saa itselleen ammatin.
Olen miettinyt tuota samaa. Näissä kevään valmistujaisissa ja päättäjäisissä on aina se toinen puoli, tumma sävy. Pärjääjiä ja "menestyjiä" kohti on aina niitä jotka ovat pudonneet ja syrjäytyneet. Jätetty ulkopuolelle. Ehkä juuri niiden pärjääjien taholta. Julma maailma.
Kiitti mutta sanat ei kauheasti muuta tilannetta.