Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Dag och nacht" on kaunis elokuva jossa päähenkilö ottaa loparit töistään, kertoo läheisileen lähtevänsä Yhdysvaltoihin töihin ja sanoo hyvästit. Tapaa kaikki itselleen tärkeät ihmiset ja oikeasti päättää päivänsä.
31.05.2023 |
"Dag och nacht" on kaunis elokuva jossa päähenkilö ottaa loparit töistään, kertoo läheisileen lähtevänsä Yhdysvaltoihin töihin ja sanoo hyvästit. Tapaa kaikki itselleen tärkeät ihmiset ja oikeasti päättää päivänsä.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Rankka mutta vaikuttava elokuva. Uskoisin, että kyseessä on hyvinkin todenmukainen kuvaus masentuneen ihmisen ajattelutavasta. Päähenkilöllä on useampikin läheinen, jotka selvästi välittävät hänestä, mutta silti hän ei pysty näkemään valoa tunnelin päässä. Mikael Persbrandt vetää uskomattoman aidon roolityön elämänilon menettäneenä päähenkilönä."
TatiTeThird Käyttäjä
leffatykki
https://www.leffatykki.com/elokuva/paiva-ja-yo/kommentit#c-455966
Onko tuo ruåttalainen ja germaaninen leffa?
Paras ja kaunein masennuksesta kertova elokuva on von Trierin Melancholia.
Vierailija kirjoitti:
Paras ja kaunein masennuksesta kertova elokuva on von Trierin Melancholia.
okei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo ruåttalainen ja germaaninen leffa?
Ruotsalais-tanskalainen elokuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Thomas on päällisin puolin saavuttanut arvostettavan ja ihailemisen arvoisen elämän. Hän kunnioitettu arkkitehti, joka on saanut työtarjouksen New Yorkista. Hän on kunniallinen perheenisä, tosin eronnut sellainen. Kuitenkin pinnan alla kuohuu. Hän himoitsee yhä menetettyä ex-vaimoaan, vaikkei täysin myönnäkään sitä. Hän ei tule toimeen varhaisteini-ikäisen poikansa kanssa, hän ei saa satunnaisia naissuhteitaan toimimaan, hänen kaverisuhteensakin ovat aika riitaisia, vanhat haavat retkottavat rikkinäisinä auki ja kaikki arkinen toiminta sujuu ainoastaan viinan voimalla. Elokuvan alussa kertoja toteaa päivän päätteeksi Thomasin riistävän itseltään hengen ja ohjaaja Simon Staho kiidättää meidät matkalle mukaan, kun Thomas hyvästelee ystävänsä, perheensä ja rakastajattarensa. Alkuun Thomas on kyyninen mulkero, joka hyvästelyissään haluaa jopa vähän loukata hyvästeltävää. Lopulta kylmä sydämensä antaa periksi ja kylmän ulkokuoren alla sykkii pieni rakastava sydän, joka on kuitenkin niin syvällä piilossa, ettei edes Thomas itse osaa käsitellä sen välittämiä tunteita. Kohtaukset vyöryvät omalla painollaan ennen vääjäämätöntä loppua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos te vammaiset vaan heittäytyisitte sinne junaradalle. Ok?
PS
Ei viikonloppuisin tai ruuhka-aikaan.
Miksi? Kuolla ehtii myöhemminkin.
Masennus ja pahoinvointi johtuu usein sinun kaltaisistasi ihmisistä yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmeisesti draamaelokuvista ei täällä saa keskustella
elokuva teki minuun vaikutuksen
se on kaunis
en aio tehdä samoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos te vammaiset vaan heittäytyisitte sinne junaradalle. Ok?
PS
Ei viikonloppuisin tai ruuhka-aikaan.
Mitä jos ostaisivat köyttä ennemmin. Junan alle jättäytyminen on todella ikävä asia monelle ihmiselle jotka asian kanssa joutuvat tekemisiin. Kuljettaja, pelastuslaitos, junan korjaajat.
Ei kun tarkoitus on että se heittäytyjä kärsii mahdollisimman paljon ja tod näk jää eloon ja vammautuu 100%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos te vammaiset vaan heittäytyisitte sinne junaradalle. Ok?
PS
Ei viikonloppuisin tai ruuhka-aikaan.
Miksi? Kuolla ehtii myöhemminkin.
Masennus ja pahoinvointi johtuu usein sinun kaltaisistasi ihmisistä yhteiskunnassa.
Just joo. Syytä sinä moniongelmainen vaan kaikkia muita omista ongelmistasi. Huoh!
Et tiedä minusta mitään. Jos tiedät: MOT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Thomas on päällisin puolin saavuttanut arvostettavan ja ihailemisen arvoisen elämän. Hän kunnioitettu arkkitehti, joka on saanut työtarjouksen New Yorkista. Hän on kunniallinen perheenisä, tosin eronnut sellainen. Kuitenkin pinnan alla kuohuu. Hän himoitsee yhä menetettyä ex-vaimoaan, vaikkei täysin myönnäkään sitä. Hän ei tule toimeen varhaisteini-ikäisen poikansa kanssa, hän ei saa satunnaisia naissuhteitaan toimimaan, hänen kaverisuhteensakin ovat aika riitaisia, vanhat haavat retkottavat rikkinäisinä auki ja kaikki arkinen toiminta sujuu ainoastaan viinan voimalla. Elokuvan alussa kertoja toteaa päivän päätteeksi Thomasin riistävän itseltään hengen ja ohjaaja Simon Staho kiidättää meidät matkalle mukaan, kun Thomas hyvästelee ystävänsä, perheensä ja rakastajattarensa. Alkuun Thomas on kyyninen mulkero, joka hyvästelyissään haluaa jopa vähän loukata hyvästeltävää. Lopulta kylmä sydämensä antaa periksi ja kylmän ulkokuoren alla sykkii pieni rakastava sydän, joka on kuitenkin niin syvällä piilossa, ettei edes Thomas itse osaa käsitellä sen välittämiä tunteita. Kohtaukset vyöryvät omalla painollaan ennen vääjäämätöntä loppua.
👍
Ilmeisesti kaikki eivät kestä elokuvaa
niin vaikeeta näyttää olevan
Näin suunnittelin itsekin tekeväni sitten kun matkamittari näyttää tiettyä lukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuoleminen on paha asia vain läheisille. Kuolevalle itselleen sillä ei ole mitään merkitystä.
Kaikki loppuu ja muistot pyyhkiytyvät pois. Kuolevalle itselleen ei jää mitään mikä tuntisi tästä menetyksestä mitään. Vapauttava ajatus.
Itsemurhaan kuoleminen on useimmiten erittäin tuskallista ja hidasta, vammautuneena voi joutuu elämään puolikin vuotta sairaalan kattoa katsellen.
Tarkoitin kuolemaa yleisesti ja sehän lopettaa kaiken kärsimyksen. Vammautua voi tuhansista muistakin syistä kuin itsemurhan yrityksestä ja kärsimys liittyy aina elämään.
Autisti ei ole vammainen. Autisteja kiusataan joskus. Kiusattu ansaitsee paremman elämän. Siksi kannattaa hakea apua. Hyvää loppupäivää sinulle.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin koskettava