Onko ihminen vielä keskenkasvuinen jos ihannoi synnyinperhettään?
Eikö kuulu jossain määrin ihmisen normaaliin kehitykseen että alkaa jossain määrin kyseenalaistaa synnyinperhettään, arvoja ja esim. vanhempien käytöstä jne.
Mietin tässä miehen siskoa, joka tuntuu jatkuvasti ihannoivan synnyinperhettään, siis vanhempiaan ja sisaruksiaan (kahta veljeä).
Miehen sisko on jo kuitenkin 30-v, on naimisissa ja yksi 2-v lapsikin löytyy. Silti ramppaa jatkuvasti kotonaan, mummo hoitaa lasta jatkuvasti. Veljet hoitavat kaikki auton rempat, tai muut talossa sattuvat 'korjaukset' yms.
Siskon mies ei kuulemma tämän siskon mukaan kelpaa mihinkään eikä osaa esim. korjata autoja tai tehdä mitään muutakaan konkreettista. Usein tuntuu, että miehen sisko on pettynyt mieheensä, vaikka meidän muiden mielestä on tosi hyvä tyyppi. Sosiaalinen, mukava, hyvä isä jne.
Silti miehen sisko ihannoi ja ihailee vanhempiaan ja esim. veljiään yli kaiken "kun ovat niin käteviä käsistään". Tuntuu ettei osaa arvostaa sitä mitä on ja ettei laita omaa pientä perhettään synnyinperhettä "edelle".
Kommentit (6)
että osaa nähdä sen lapsuudenperheensä hyvät puolet. Jos oma aviopuoliso ei osaa korjata autoa, on ihan tavallista ja hyväksyttävää saada apua sukulaisilta. Sosiaalinen ja hyvä tyyppi ei välttämättä ole se, joka osaa vaihtaa jarrupalat tai kiinnittää naulakon.
Taidat olla kateellinen miehen siskolle, joka sai koko paketin eli osaavan lapsuudenperheen ja kivan miehen.
tämän nyt väärin?
Sisko on mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole kätevä käsistään. Sisko saa remppa-apua veljiltään, jotka taas ovat käteviä käsistään. Ja tämä tarkoittaa ap:n mielestä sitä, että sisko on keskenkasvuinen?
Minua vain mietityttää tässä se, kun miehen sisko ei nimenomaan arvosta sitä OMAA miestä. Vain näitä kahta veljeä ihannoidaan eikä nähdä heidän vikojaan yhtään. Usein miehen sisko käy meillä hän puhuu huonoa omasta miehestään, vaikka nimenomaan tiesi hänet ottaessaan, millainen tämä on. (ei kiinnostunut teknisistä asioista yhtään).
Mun miestä, eli tämän naisen veljeä, alkaa vain vähän rassata se, kun omien autojen ja oman talon lisäksi pitää huoltaa siskon autoa ja kohta kai siskon taloakin?? Nyt ovat puhuneet nimittäin että alkaisivat rakentaa. Jaa, että kenenköhän aikaa siihenkin menee?
Toisekseen minusta ei ole mitään ihailtavaa juosta äidin luo jatkuvasti ja valittaa miten raskasta on ja miten menikin valitsemaan tuollaisen miehen. Heti jos heillä on jotain riitoja niin tämä sisko lähtee kotiinsa ja valittaa äidilleen.
Ap
tämän nyt väärin? Sisko on mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole kätevä käsistään. Sisko saa remppa-apua veljiltään, jotka taas ovat käteviä käsistään. Ja tämä tarkoittaa ap:n mielestä sitä, että sisko on keskenkasvuinen?
että hyödyntää kilttejä veljiään joilla on ihan tarpeeksi vaativissa töissään ja isoissa perheissään. Heidän OMAT perheensä sitten vuorostaan kärsivät kun siskoa pitää jatkuvasti auttaa joissain remppatöissä. Mielestäni tämä on siskolta keskenkasvuista. Voisi esim. viedä auton korjaamolle. Onko se pakko aina tuoda jonkun veljen luo? Entäs joku talon tapetointi tai vessatuolin vaihto? Eikö siihenkin löydy ammattimiehiä?
ei olla napanuoraa katkaistu! Jos tulee riitaa miehen kanssa, niin vika on aina siinä miehessä ja juostaan itkemään äidin luo. Otetaan kaikki hyöty irti sukulaisista kaikissa hommissa jne. Ei opita pärjäämään omillaan.
Tottakai on hyvä jos autetaan puolin ja toisin, mutta raja on hiuksenhieno. Jossain vaiheessa pitää kuitenkin alkaa elää sitä omaakin elämäänsä ja pärjätä ilman että jatkuvasti tarvitsee apua niiltä sukulaisiltaan.
Ja lojaali pitää olla nimenomaan sille elämänkumppanille, ei vanhemmilleen tai sisaruksilleen.
Normaaliin kehitykseen kuuluu, että synnyinperhe jää ja se oma uusi perhe nousee etusijalle. Jos jatkuvasti juoksee kotiin äidin helmoihin, niin napanuoraa ei ole vielä katkaistu.
Tuollainen olin vähän itsekin vielä 25-vuotiaana. Nyt 4-kymppisenä näen vanhempani sellaisina kuin ovat, hyvine ja huonoine puolineen. En juokse enää murheineni äidin luo vaan ratkaisemme ne kotona miehen kanssa tai jonkun ystävän kanssa:).