Lue keskustelun säännöt.
Epäluotettava äiti
28.05.2023 |
Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin muutama vuosi sitten tajusin kai lopullisesti, ettei äitiini voi luottaa.
Aiemmin olen ehkä ajatellut, että hän on mitä on ja että oma käytökseni/olemiseni vaikuttaa suhteeseemme ja siksi hän ei ole pullantuoksuisen ja aina lapsiaan tukevan äidin perikuva minulle. Mutta tuolloin muutama vuosi sitten hän jätti myös nuoremman sisarukseni ilman mitään apua, kun sisarukseni olisi todella tarvinnut tukea ja huolenpitoa. Ja tämä sisarus on siis saanut enemmän tukea ja äidillisyyttä osakseen kuin itse, joten tapahtuma tuli sisarukselle toki vielä suurena shokkina, mikä hänelle vaikeassa tilanteessa oli täysin turha lisäkuorma.
Positiivisena puolena tapahtumissa oli se, että lähennyin sisarukseni kanssa huimasti noina vaikeina aikoina.
En kuitenkaan osaa päästä yli vihan ja inhontunteestani äitiäni kohtaan, ja aina kun kuulee tätä "kyllä vanhampi aina tahtoo tukea/auttaa/... lastaan"-juttua, niin hieman kirpaisee ja nuo inhontunteet äitiäni kohtaan nostavat päätään. En myöskään enää osaa suhtautua häneen ja välttelen hänen kanssaan tekemisissä oloa minkä voin.
Toki jokainen saa elää elämäänsä, miten haluaa, mutta en pääse yi ajatuksesta, että vanhemman kuuluisi olla kiinnostunut jälkikasvunsa hyvinvoinnista.
Onko kohtalotovereita tai neuvoja tilanteeseen?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitejä on joka lähtöön ja aika moni on saanut poissaolevat vanhemmat. On mahdollista, että äitisi ajattelee olevansa aivan toisenlainen kuin miten te sen näette. Meillä mummo aina fantasioi lastenlasten hoidosta, vaikka ei halua nähdä lapsia edes lyhyellä vierailulla minun kanssa kuin 1-2 kk välein. Hän myös ajattelee perheen olevan tärkein ja heidän tehneensä kaikkensa. Käytännössä ovat varmasti tehneet kaikkensa, mutta nykyään tulisi lasi heitteille jätöstä. En kanna kaunaa ja käydään silloin tällöin hyvässä hengessä kylässä.