Luetelkaapa pojille sopivia kehittäviä ei-kilpailullisia harrastuksia!

Johan meni vaikeaksi. No vaikka juokseminen. Sinne vaan pururataa ympäri.



Miksi ei saa olla kilpailulaji?

Tietysti noissakin lapset vertaa itseään toisiin mutta selkeää "nyt kilpaillaan ja katsotaan ketkä valitaan" tms. tilannetta ei ole.

ei näitä muuten montaa ole jos ei halua edes joukkueena mennä peleihin / turnauksiin

poikani harrastaa sitä. Eikä tosiaan ole kilpailuhenkinen harrastus.

sulkapallo, fribee-golf

vanhempien kanssa lenkkeily tms kuntoilu

partio, sanon minäkin, metsässä samoilua, retkeilyä, leirejä, eri taitojen opettelua, mutta ei kilpailuhenkistä. Halpa harrastus, ja pääsääntöisesti kokous kerran viikossa, ei siis sido iltatolkulla

Miksi ei saa olla kilpailulaji?

Osa ei halua kasvattaa lapsiaan kilpailuhenkisiksi "nokkijoiksi". Jos empatiakyky ja muiden tasavertainen kohtelu on tärkeää, lienee syytä unohtaa ainakin jalkapallo ja jääkiekko. Niissä nimittäin vain parhaat pääsee pelaamaan ja edes saa luvan jatkaa.

Samoin jos lapsi ei mikään huippu ole urheilussa niin onhan se lannistavaa olla koko ajan kilpailutilanteissa ja aina se huonoin/huonoimmasta päästä.

Pelit yms. kilpailut syö hirveästi viikonloppuja ja vaatii perheeltä paljon, normaali perhe-elämä kärsii.

Lapselle voi aiheutua kilpailuhenkisestä harrastuksesta paineita ja stressiä jota ei monen mielestä vielä lapsena ja vapaa-ajalla tarvitsisi kokea.

Eihän moni aikuinenkaan halua vapaa-ajallaan kilpailla, miksi siis kaikkien lasten pitäisi haluta?

Jne. Jne.

tai harrasteryhmä telinevoimistelusta?



uinti se vasta kilpailuhenkistä onkin....

skeittaus, uinti ( ei kilparyhmässä vaan harrastusryhmässä)

Oppii avaruudesta ja maailmankaikkeudesta jos jonkinlaista ja raitis ilma tulee kaupan päälle, koska sitä kuitenkin harrastetaan pääasiassa ulkoilmassa. Maastossakin liikutaan melko paljon.

Opetellaan kärsivällisyyttä, sääntöjen noudattamista, keskittymistä.

On myös urheilullinen, muttei kilpailla...

miten olisi joku kamppailulaji, esim. karate, taek wondo ym.

mutta kunhan on keltainen vyö saatu niin ne alkaa ja lisääntyy koko ajan. Ihan alun jälkeen on vaikea ellei suorastaan mahdoton edetä ilman kilpailupisteitä joita siis saa kilpailujen voitoista.

Liikunta on toki tärkeää, ei sillä.

Meillä on urheilullinen eskaripoika ja hän käy sellotunneilla, kielikerhossa ja liikuntaleikkikoulussa.

Meidän pojat on uineet jo monta vuotta. Välillä seura kyllä järjestää sisäisia kilpailuja, joihin harrastusryhmäläisetkin saavat halutessaan osallistua, mutta ei mitenkään pakoteta tai painosteta osallistumaan.



Uinnin lisäksi poajt harrastavat musiikkia (molemmat soittavat instrumenttia musiikkiopistossa).



Perheen kesken käymme talvisin hiihtämässä, laskettelemassa ja luistelemassa. Kesäisin pelaillaan sulkista, tennistä ja hillutaan uimarannalla. Joskus samoillaan metsässä.

Meidän pojat on uineet jo monta vuotta. Välillä seura kyllä järjestää sisäisia kilpailuja, joihin harrastusryhmäläisetkin saavat halutessaan osallistua, mutta ei mitenkään pakoteta tai painosteta osallistumaan.



Uinnin lisäksi poajt harrastavat musiikkia (molemmat soittavat instrumenttia musiikkiopistossa).



Perheen kesken käymme talvisin hiihtämässä, laskettelemassa ja luistelemassa. Kesäisin pelaillaan sulkista, tennistä ja hillutaan uimarannalla. Joskus samoillaan metsässä.

on ainakin isommissa seuroissa ihan erikseen ns. harrastejoukkueet, joissa ei ole tuollaista karsintaa. Kaikki saavat pelata ja se on sääntöihin kirjoitettu! Harjoituksiin ja peleihin osallistuminen on vapaaehtoista jne. Mekään emme ole erityisen kilpailuhenkisiä, mutta harrastefutis on sekä poikamme että tyttömme lempiharrastus tällä hetkellä.

Miksi ei saa olla kilpailulaji?

Osa ei halua kasvattaa lapsiaan kilpailuhenkisiksi "nokkijoiksi". Jos empatiakyky ja muiden tasavertainen kohtelu on tärkeää, lienee syytä unohtaa ainakin jalkapallo ja jääkiekko. Niissä nimittäin vain parhaat pääsee pelaamaan ja edes saa luvan jatkaa.

Samoin jos lapsi ei mikään huippu ole urheilussa niin onhan se lannistavaa olla koko ajan kilpailutilanteissa ja aina se huonoin/huonoimmasta päästä.

Pelit yms. kilpailut syö hirveästi viikonloppuja ja vaatii perheeltä paljon, normaali perhe-elämä kärsii.

Lapselle voi aiheutua kilpailuhenkisestä harrastuksesta paineita ja stressiä jota ei monen mielestä vielä lapsena ja vapaa-ajalla tarvitsisi kokea.

Eihän moni aikuinenkaan halua vapaa-ajallaan kilpailla, miksi siis kaikkien lasten pitäisi haluta?

Jne. Jne.

Jousiammunta ei ole kovin liikunnallinen mutta tosi hyvä kuitenkin.

Aikidossa ei ole lainkaan kilpailuja (ainankaan Suomessa, ei vaan huulu lajin henkeen), Judo (mahd. kilapilla, ei todellakaan painotu lajia harrastaessa) ja karate.